Robert Wilhelm de Geer
| Robert Wilhelm de Geer | |
|---|---|
 Robert Wilhelm de Geer maamarsalkan sauvan kanssa, B. A. Godenhjelmin maalaama postuumi muotokuva vuodelta 1865. |
|
| Valtiopäivien maamarsalkka | |
|
Porvoon valtiopäivät 1809
|
|
| Kymenkartanon läänin maaherra | |
|
1783–1789
|
|
| Edeltäjä | Gustaf Riddercreutz |
| Seuraaja | Otto Wilhelm Ramsay |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. syyskuuta 1750 Pernaja |
| Kuollut | 4. marraskuuta 1820 Helsinki,Suomen suuriruhtinaskunta |
| Arvonimi | Kreivi |
| Vanhemmat | Otto Wilhelm De Geer ja Anna Dorotea Muhl |
| Puoliso | Vivika Eleonora de Geer, os. Hastfer |
| Lapset | Vivica Dorothea Birgitta De Geer till Tervik, Otto Berndt de Geer till Tervik, Robert Arvid de Geer till Tervik ja Robert Fredrik De Geer till Tervik |
| Tiedot | |
| Sotilaspalvelus | |
| Sotilasarvo | Eversti |
| Kunniamerkit | Pyhän Annan ritarikunta (1. luokka) rintatähdellä |
Robert Wilhelm de Geer till Tervik (vuoteen 1809 De Geer af Tervik; 6. syyskuuta 1750 Pernaja – 4. marraskuuta 1820 Helsinki)[1] oli suomalainen virkamies, eversti ja kreivi, joka toimi Kymenkartanon läänin maaherrana vuosina 1785–1789, Porvoon valtiopäivien maamarsalkkana vuonna 1809 ja Suomen senaatin sotilastoimituskunnan ensimmäisenä päällikkönä vuosina 1809–1820.
Sukutausta ja perintötilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]De Geer kuului ruotsalaiseen De Geer -aatelissukuun.[2] Hänen isänsä oli ruotsalaissyntyinen maaherra ja valtaneuvos Otto Wilhelm De Geer, joka korotettiin vuonna 1766 vapaaherralliseen arvoon nimellä De Geer af Tervik. Äiti Anna Dorotea Muhl (1728–1769) oli kenraaliluutnantti Robert Muhlin ja kreivitär Anna Charlotta Tauben ainoa lapsi, jonka perintöön kuului useita kartanoita Itä-Uudellamaalla, tärkeimpänä Tervikin kartano Pernajassa.[3]
De Geer oli vanhempiensa ainoa poika ja ryhtyi hoitamaan kartanoa näiden kuoltua vuosina 1769 ja 1778.[3] Muita De Geerin Suomessa omistamia kartanoita ja tiloja olivat Tjusterby, Villmansgård, Baggnäs, Gerby, Edö ja Molnby.[4][5]
Ura Ruotsin vallan aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]De Geer otettiin 14-vuotiaana vuonna 1764 oppilaaksi Karlskronassa toimineeseen amiraliteetin kadettikouluun, ja hän suoritti upseerintutkinnon kaksi vuotta myöhemmin.[5][4] Hän palveli vuosina 1768–1771 vänrikkinä henkikaartissa, vuosina 1771–1778 kapteenin arvoisena Savon jääkärijoukon Sulkavan komppanian päällikkönä ja vuonna 1778 lyhyesti majurina Savon kevyen jalkaväkirykmentin Rautalammin pataljoonassa.[5]
Vuosina 1778–1783 De Geer palveli Ruotsin Venäjän-lähetystössä Pietarissa, kunnes erosi armeijan palveluksesta everstin arvoisena.[1] Sen jälkeen hän toimi Kymenkartanon läänin varamaaherrana vuosina 1783–1785 ja varsinaisena maaherrana vuosina 1785–1789. Hän osallistui valtiopäiville aatelissäädyssä vuosina 1778 ja 1800.[5]
De Geer, jonka isä oli ollut myssypuolueen kannattaja, tunnettiin kuningas Kustaa III:n politiikan vastustajana.[4] De Geer oli 1780-luvulla myös lähellä Georg Magnus Sprengtportenin johtamaa suomalaisten itsenäisyysmiesten piiriä.[1] Sprengtporten oli De Geerin lapsuudenystävä, minkä lisäksi De Geer oli palvellut Savon kevyessä jalkaväkirykmentissä Sprengtportenin ollessa sen komentajana. Kuninkaanvastaisten näkemystensä vuoksi De Geer erotettiin maaherranvirastaan Kustaa III:n sodan aikana vuonna 1789. Hän oli todennäköisesti ollut salaa yhteydessä kapinallisiin Anjalan liiton upseereihin, ja myös hänen appensa oli asettunut sodan aikana kuningasta vastaan. Tämän jälkeen De Geer vietti pari vuosikymmentä hiljaiselämää Tervikissä.[4] Hän omisti vuosina 1794–1800 Tukholman lähellä sijaitsevan Tyresön linnan.[5][4]
Ura Venäjän vallan aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen sodan aikana De Geer oli ensimmäisiä merkittäviä suomalaisia, jotka tunnustivat uuden venäläisen hallinnon, sillä venäläiset joukot saapuivat hänen kartanolleen jo muutaman päivän kuluttua rajan ylittämisestä helmikuussa 1808. Hänen vastaanottavaisuutensa palkittiin monin tavoin.[1] Venäjään liitetyn Suomen kenraalikuvernööriksi nimitetty Sprengtporten kutsui De Geerin heinäkuussa 1808 luokseen Pietariin, jossa tämä oleskeli syksyn aikana useaan otteeseen osallistuen Suomen tulevien valtiopäivien (tai maapäivien) valmisteluun yhdessä Robert Henrik Rehbinderin ja Sprengtportenin kanssa. Sprengtportenin ehdotuksesta De Geer nimitettiin maamarsalkaksi valtiopäiville, jotka kokoontuivat seuraavana vuonna Porvoossa. De Geer riitautui valtiopäivien toimintaan sekaantuneen Sprengportenin kanssa ja säilytti keisarin suosion Sprengportenin menettäessä asemansa.[4]
De Geer nimitettiin heinäkuussa 1809 uuden hallituskonseljin talousosaston jäseneksi ja sen sotilastoimituskunnan päälliköksi.[1] Samaan aikaan hänet myös korotettiin kreiviksi nimellä de Geer till Tervik, ja hänen sukunsa esiteltiin myöhemmin Suomen ritarihuoneelle kreivillisenä sukuna numero 3.[2]
Salaneuvoksen arvon vuonna 1817 saanut de Geer oli aikansa seurapiiritähti. Senaatissa hän teki harvoin aloitteita ja käytti korkeaa virka-asemaansa lähinnä henkilökohtaisten taloudellisten etujen hankkimiseen. Pitkän sairauden vuoksi hän ei voinut viimeisinä vuosinaan lainkaan hoitaa senaattorintehtäviään.[1] Senaatin talousosaston vanhimpana jäsenenä de Geer oli kuitenkin periaatteessa puheenjohtajaa vastaavassa asemassa, sillä erillistä talousosaston varapuheenjohtajan virkaa ei ollut vielä luotu. Hän oli senaattori kuolemaansa saakka.[8] Helmikuusta 1820 alkaen hän oli lisäksi kahtia jaetun talousosaston toisen jaoston puheenjohtaja.[5]
Avioliitto ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]De Geerin puolisona oli vuodesta 1785 vapaaherratar Vivika Eleonora Hastfehr, joka oli eversti, vapaaherra Berndt Johan Hastferin ja kreivitär Fredrika Birgitta Bonde af Björnön tytär. Heille syntyi neljä lasta.[1][9]
- Vivika Dorotea Birgitta (1788–1849), nimitettiin vuonna 1811 keisarinna Elisabet Aleksejevnan hovineidoksi; kuoli naimattomana.[1]
- Otto Bernt (1789–1808), Svean henkivartiokaartin vänrikki; hukkui joukkojenkuljetusalus Margaretan upotessa Ahvenanmerellä Limön lähellä Suomen sodan aikana lokakuussa 1808.
- Robert Arvid (1791–1792), kuoli alle vuoden ikäisenä.
- Robert Fredrik (1797–1847), avioitui 1828 Lovisa Fredrika Fockin kanssa, heille syntyi kuusi lasta; peri Tervikin ja Tjusterbyn kartanot.
De Geerin suvun kreivillinen haara sammui mieslinjalta Robert Fredrikin ainoan pojan, kreivi Robert Otto Wilhelm de Geerin (1836–1855) kuollessa 19-vuotiaana Krimin sodassa Puolassa vuonna 1855.[10]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Geerin hahmo on kuvattu Helsingin Säätytalon julkisivussa olevaan Emil Wikströmin veistokseen Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät 1809.[11]
Huomionosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhän Annan (I. luokka) rintatähdellä, 1808.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 Raimo Savolainen: de Geer till Tervik, Robert Wilhelm (1750–1820) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.9.2001 (päivitetty 22.4.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- 1 2 de Geer till Tervik. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- 1 2 G. Carlquist: Otto Wilhelm de Geer (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (1931). Ruotsin valtionarkisto.
- 1 2 3 4 5 6 Henrika Tandefelt: Porvoo 1809: Juhlamenoja ja tanssiaisia, s. 32–37. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2009.
- 1 2 3 4 5 6 Herbert Lundh: Robert Wilhelm De Geer Svenska Biografiskt Lexikon. Ruotsin valtionarkisto.
- ↑ Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus ritarihuone.fi. Viitattu 15.6.2025.
- ↑ de Geer suvun kreivin vaakuna. heraldica.narc.fi.
- ↑ Jorma Selovuori ja Tuomas Parkkari (toim.): Hallintohistorian tilastoja 2: Henkilömatrikkeli 1809–1994, s. 26, 106. Hallintohistoriakomitea ja valtion painatuskeskus, Helsinki 1995.
- ↑ Litteraturbanken | Svenska klassiker som e-bok och epub litteraturbanken.se. Viitattu 22.9.2026.
- ↑ Tor Carpelan: Ättartavlor för de på Finlands riddarhus inskrivna ätterna, A–G, s. 253–254. Helsinki 1954.
- ↑ Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät (Arkistoitu – Internet Archive) Julkiset veistokset -tietokanta, Helsingin taidemuseo. Viitattu 8.11.2020.
- ↑ Wayback Machine (Väitetysti De Geerin on kerrottu kantaneen aleksanteri nevskin kunniamerkkiä mutta tämä tieto ei pidä paikkaansa, hänlle on myönnetty Pyhän annan I luokan ritarikuntamerkki rintatähdellä. s.75) www.1809.fi. Arkistoitu 17.5.2014. ”Thelning ei ole kuitenkaan pyrkinyt erottelemaan kunniamerkkinauhoja toisistaan, vaikka osalla oli Annan nauha (esim. De Geer [2]) ja osalla tiettävästi Aleksanteri Nevski” Viitattu 27.9.2025.
 |
Edeltäjä: Gustaf Riddercreutz |
Kymenkartanon läänin maaherra 1783–1789 |
Seuraaja: Otto Wilhelm Ramsay |
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
| Muut | |
