Robert Wilhelm de Geer

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Robert Wilhelm De Geer)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert Wilhelm de Geer maamarsalkan sauvan kanssa, B. A. Godenhjelmin maalaama postuumi muotokuva vuodelta 1865.

Robert Wilhelm de Geer till Tervik (vuoteen 1809 De Geer af Tervik; 6. syyskuuta 1750 Pernaja4. marraskuuta 1820 Helsinki)[1] oli suomalainen virkamies ja kreivi, joka toimi 1785–1789 Kyminkartanon läänin maaherrana, vuoden 1809 Porvoon valtiopäivien maamarsalkkana ja 1809–1820 Suomen senaatin sotilastoimituskunnan ensimmäisenä päällikkönä.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Geer kuului ruotsalaiseen De Geer -aatelissukuun.[2] Hänen isänsä oli ruotsalaissyntyinen maaherra ja valtaneuvos Otto Wilhelm De Geer, joka korotettiin vuonna 1766 vapaaherralliseen arvoon nimellä De Geer af Tervik. Hänen äitinsä Anna Dorotea Muhl oli kenraaliluutnantti Robert Muhlin ainoa lapsi, jonka perintöön kuului useita kartanoita Itä-Uudellamaalla, tärkeimpänä Tervikin kartano Pernajassa. De Geer oli vanhempiensa ainoa poika ja ryhtyi hoitamaan kartanoa näiden kuoltua vuosina 1769 ja 1778.[3]

De Geer palveli aluksi Ruotsin armeijassa Savon joukoissa ja 1778–1783 Ruotsin Venäjän-lähestystössä Pietarissa, kunnes erosi everstin arvoisena.[1] Sen jälkeen hän toimi Kyminkartanon läänin varamaaherrana 1783–1785 ja varsinaisena maaherrana 1785–1789.[4] De Geer oli lähellä Georg Magnus Sprengtportenin johtamaa itsenäisyysmiesten piiriä ja menetti vuonna 1789 maaherran virkansa, minkä jälkeen vietti hiljaiselämää Tervikissä. Suomen sodan aikana De Geer oli ensimmäisiä merkittäviä suomalaisia, jotka tunnustivat uuden venäläisen hallinnon – venäläiset joukot saapuivat hänen kartanolleen jo muutaman päivän sisällä rajan ylittämisestä helmikuussa 1808. Hänen vastaanottavaisuutensa palkittiin sitten monin tavoin. Vuonna 1809 De Geer sai toimia maamarsalkkana Porvoon valtiopäivillä ja heinäkuussa hänet nimitettiin hallituskonseljin talousosaston jäseneksi ja sen sotilastoimituskunnan päälliköksi.[1] Samaan aikaan hänet myös korotettiin kreiviksi nimellä de Geer till Tervik ja hänen sukunsa esiteltiin myöhemmin Suomen ritarihuoneelle kreivillisenä sukuna numero 3.[2]

Salaneuvoksen arvon vuonna 1817 saanut de Geer oli aikansa seurapiiritähti. Senaatissa hän ansioitui lähinnä henkilökohtaisten taloudellisten etujen hankkimisessa. Sairautensa vuoksi hän ei voinut viimeisinä vuosinaan lainkaan hoitaa senaattorintehtäviään.[1] Senaatin talousosaston vanhimpana jäsenenä de Geer oli kuitenkin periaatteessa puheenjohtajaa vastaavassa asemassa, sillä erillistä talousosaston varapuheenjohtajan virkaa ei ollut vielä luotu. Hän oli senaattori kuolemaansa saakka.[5] Helmikuusta 1820 alkaen hän oli lisäksi kahtia jaetun talousosaston toisen jaoston puheenjohtaja.[4]

De Geerin puoliso oli vuodesta 1785 vapaaherratar Vivika Eleonora Hastfehr. Heille syntyi neljä lasta.[1] Vanhempi poika Otto Bernt hukkui joukkojenkuljetusaluksen upotessa Ahvenanmerellä Suomen sodan aikana lokakuussa 1808, nuorempi poika Robert Fredrik peri Tervikin ja Tjusterbyn kartanot. De Geerin suvun kreivillinen haara sammui mieslinjalta hänen pojanpoikansa Robert Otto Wilhelmin kuollessa Krimin sodassa vuonna 1855.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Raimo Savolainen: de Geer till Tervik, Robert Wilhelm (1750–1820) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.9.2001 (päivitetty 22.4.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Grevliga ätten nr. 3: de Geer till Tervik Ätter och vapen. Suomen Ritarihuone. (ruotsiksi)
  3. G. Carlquist: Otto Wilhelm de Geer (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (1931). Ruotsin valtionarkisto.
  4. a b Herbert Lundh: Robert Wilhelm De Geer Svenska Biografiskt Lexikon. Ruotsin valtionarkisto.
  5. Jorma Selovuori ja Tuomas Parkkari (toim.): Hallintohistorian tilastoja 2: Henkilömatrikkeli 1809–1994, s. 26, 106. Hallintohistoriakomitea ja valtion painatuskeskus, Helsinki 1995.
  6. Tor Carpelan: Ättartavlor för de på Finlands riddarhus inskrivna ätterna, A–G, s. 253–254. Helsinki 1954.