Arthur Seyss-Inquart

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arthur Seyss-Inquart
Bundesarchiv Bild 121-1976, Arthur Seyß-Inquart.jpg
Arthur Seyss-Inquart puhuu Haagissa 1940.
Itävallan liittokansleri
11. maaliskuuta 1938 – 13. maaliskuuta 1938
Presidentti Wilhelm Miklas
Edeltäjä Kurt von Schuschnigg
Seuraaja Karl Renner
Alankomaiden valtakunnankomissaari
29. huhtkuuta 1940 – 7. toukokuuta 1945
Edeltäjä Alexander von Falkenhausen
Saksan ulkoasiainministeri
30. huhtkuuta – 2. toukokuuta 1945
Edeltäjä Joachim von Ribbentrop
Seuraaja Lutz Graf Schwerin von Krosigk
Tiedot
Syntynyt 22. heinäkuuta 1892
Itävalta-Unkarin lippu Stonařov, Määri, Itävalta-Unkari
Kuollut 16. lokakuuta 1946 (54 vuotta)
Flag of Germany (1946-1949).svg Nürnberg, Yhdysvaltain vyöhyke, Saksa
Puolue Kansallissosialistinen puolue

Arthur Seyss-Inquart (syntyjään Arthur Zajtich, virallisesti (saksaksi) Arthur Seyß-Inquart) (22. heinäkuuta 189216. lokakuuta 1946) oli huomattava natsivirkailija Itävallassa sekä toisen maailmansodan aikana Puolassa ja Alankomaissa.[1]

Ennen Anschlussia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seyss-Inquart syntyi Stonařovissa, Määrissa, joka silloin kuului Itävalta-Unkariin. Hän muutti vanhempiensa mukana Wieniin vuonna 1907, missä perhe muutti nimensä Seyss-Inquartiksi. Myöhemmin hän opiskeli lakia Wienin yliopistossa. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän värväytyi Itävallan armeijaan elokuussa 1914 ja palveli Venäjän, Romanian ja Italian vastaisilla rintamilla. Hänet palkittiin urheudesta monia kertoja ja ollessaan toipilaana saamistaan vammoista hän suoritti tutkintonsa loppukokeet vuonna 1917.

Sodan jälkeen hän toimi lakimiehenä ja 1921 perusti oman toimiston. Ensimmäisen tasavallan alkuvuosina hän oli poliittisesti lähellä Isänmaallista rintamaa (Vaterländische Front). Menestyvänä lakimiehenä hänet kutsuttiin mukaan kansleri Engelbert Dollfussin hallitukseen 1933. Hän liittyi Itävallan kansallissosialistiseen puolueeseen 1931, mutta vaikka hän pysyttäytyi etäämpänä puolueesta, kun se kiellettiin heinäkuussa 1934, hän uusi jäsenyytensä nopeasti vuonna 1936. Helmikuussa 1938 Seyss-Inquart nimitettiin sisäministeriksi Kurt von Schuschniggin hallitukseen sen jälkeen kun Adolf Hitler oli uhannut Schuschniggiä ja Itävaltaa sotilaallisilla toimenpiteillä, jos Saksan vaatimuksiin ei suostuta. Vain neljä viikkoa myöhemmin 11. maaliskuuta 1938 Saksan painostuksen alla Schuschnigg erosi kanslerin virasta ja Itävallan presidentti Wilhelm Miklas nimitti Seyss-Inquartin Itävallan kansleriksi. Seuraavana päivänä saksalaiset joukot ylittivät Itävallan rajan liittääkseen sen kolmanteen valtakuntaan.

Ostmarkin ja Etelä-Puolan johtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seyss-Inquart ehdotti ja allekirjoitti 13. maaliskuuta 1938 lain, joka alisti Itävallan Saksan maakunnaksi. Hitlerin suostumuksella hän pysyi uudelleennimetyn Ostmarkin johtajana apunaan Ernst Kaltenbrunner johtavana ministerinä ja Burckel Itävallan jälleenyhdistymisen päällikkönä (vastuualueeseen kuului ”juutalaiskysymys”). Seyss-Inquart sai kunnianosoituksen SS-arvon Gruppenführer ja toukokuussa 1939 hänestä tuli salkuton ministeri Hitlerin hallintoon.

Puolan miehityksen jälkeen Seyss-Inquartista tuli eteläisen Puolan hallinnollinen johtaja, mutta ei ottanut tointa vastaan ennen kuin kenraalikuvernementti perustettiin, jolloin hänestä tuli kenraalikuvernööri Hans Frankin sijainen.[1]

Alankomaiden valtakunnankomissaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisten Benelux-maiden antauduttua hänet nimitettiin valtakunnankomissaariksi (Reichskommissar) miehitettyyn Alankomaihin toukokuussa 1940, tehtävänään johtaa siviilihallintoa, mahdollistaa läheinen taloudellinen yhteistyö Saksan kanssa ja puolustaa Saksan etuja. Hän tuki Hollannin kansallissosialistista liikettä (Nationaal-Socialistische Beweging) ja salli heidän muodostaa [puolisotilaallisuus|puolisotilaallisia]] joukkoja, jotka toimivat poliisivoimien apuna. Muut poliittiset puolueet kiellettiin vuoden 1941 loppupuolella ja monet entiset virkamiehet vangittiin. Seyss-Inquart johti itse hallintoa lähes joka tasolla ja pyrki politisoimaan kaikkea shakkiyhdistyksistä lähtien.[1]

Hän vastasi toukokuussa 1943 puhjenneisiin laajoihin lakkoihin terrorikampanjalla ja summittaisilla sotaoikeudenkäynneillä sekä kollektiivisella 18 miljoonan guldenin sakolla. Alankomaiden vapauttamiseen mennessä hän oli vahvistanut noin 800 ihmisen teloituksen, joissain lähteissä yli 3 500 mukaan lukien ”panttivankilain” perusteella telotetut, lähellä vapautumista olevien poliittisten vankien kuolemat, Puttenin tapauksen ja SS-poliisijohtaja H. Rauteria vastaan tehdystä hyökkäyksestä kostoksi teloitetut 230 hollantilaista. Heinäkuussa 1944 suurin osa hänen valtaoikeuksistaan siirrettiin Alankomaiden sotilaskomentajalle ja Gestapolle.

Alankomaissa oli kolme suurta keskitysleiriäVught, Amersfoort ja ”juutalaisten kokoamisleiri” Westerborkissa; myös useita muita pienempiä leirejä oli eri hallinonalojen hoidettavana. Näihin kuului ”vapaaehtoisen työvoiman rekrytointi” -leiri Ommenissa. Yhteensä kaikkiaan noin 530 000 hollantilaista siviiliä työskenteli saksalaisille ja näistä 250 000 lähettiin tehdastyöhön Saksaan. Seyss-Inquart yritti lähettää kaikki 21–23-vuotiaat työläiset Saksaan, mutta yritys ei onnistunut, vaikkakin hän torjui vuonna 1944 vaatimukset lähettää 250 000 työläistä lisää ja yhteensä tuona vuonna lähettiin vain 12 000 ihmistä.

Seyss-Inquart oli avoimesti antisemitisti ja saapuessaan Alankomaihin hän pyrki välittömästi poistamaan kaikki juutalaiset virkamiehistöstä, tiedotusvälineistä ja johtavista asemista yrityksissä. Juutalaisvastaiset toimenpiteet kiihtyivät vuodesta 1941 alkaen ja 140 000 juutalaista rekisteröitiin sekä aloitettiin juutalaisten eristäminen ghettoihin ja leireille. Helmikuussa 1941 1 000 juutalaista lähetettiin Buchenwaldin and Mauthausenin keskitysleireihin. Myöhemmin Hollannin juutalaiset lähetettiin Auschwitzin tuhoamisleirille. Kaikkiaan hän on vastuussa 117 000 juutalaisen toimittamisesta keskitysleireille.[1] Sodasta selvisi vain 13 500 kaikista 140 000 rekisteröidystä.

Arthur Seyss-Inquart Nürnbergin oikeudenkäynnin aikana.

Kun liittoutuneet etenivät Alankomaihin, käynnisti natsihallinto poltetun maan taktiikan ja päästi veden tulvimaan alaville maille, mitä suurin osa maata oli. Siviiliväestö joutui kärsimään lähes nälänhätää syyskuusta 1944 vuoden 1945 alkupuolelle, sillä suurin osa viljelysmaata oli käyttökelvotonta ja kuljetuskalustoa siviilien ruokakuljetuksiin oli niukasti, jonka seurauksena lähes 30 000 hollantilaista kuoli nälkään. Seyss-Inquart pysyi valtakunnankomissaarina aina 8. toukokuuta 1945 saakka, jolloin hänet pidätettiin Hampurissa.

Nürnbergin oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nürnbergin oikeudenkäynnissä Seyss-Inquartia syytettiin salaliitosta tehdä rikoksia rauhaa vastaan sekä hyökkäyssodan suunnittelusta, käynnistämisestä ja käymisestä sekä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Häntä puolusti Gustav Steinbauer. Seyss-Inquart todettiin syylliseksi kaikkiin muihin syytteisiin paitsi salaliittoon ja tuomittiin kuolemaan hirttämällä. Tuomio toimeenpantiin 16. lokakuuta 1946.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 141-142. Suom. Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]