Veripalvelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veripalvelu
Blodtjänst
Punainen Risti Röda Korset.svg
Perustettu 1948
Sivusto http://www.veripalvelu.fi/

Veripalvelu on voittoa tavoittelematon, taloudellisesti riippumaton ja toiminnallisestikin erillinen osa Suomen Punaista Ristiä. Veripalvelu hoitaa keskitetysti koko maan veripalvelutoimintaa. Veripalvelun tehtäviin kuuluu mm. verenluovutusten järjestäminen, luovutetun veren testaus, verivalmisteiden tuotanto ja jakelu sekä verivalmisteisiin liittyvä terveydenhoitoalan henkilöstön koulutus ja konsultaatio. Tulonsa Veripalvelu saa valmistamiensa verivalmisteiden myynnistä sekä asiakkailleen tarjoamistaan palveluista, kuten veriryhmä- ja veren hyytymistutkimuksista sekä elin- ja kantasolusiirtoihin liittyvistä kudossopeutuvuustutkimuksista. Veripalvelussa tehdään myös esimerkiksi kaikkien Suomessa raskaana olevien äitien veriryhmävasta-ainetutkimukset. Veripalvelussa toimii lisäksi Kantasolurekisteri ja Istukkaveripalvelu.

Veripalvelun toimintaa Suomessa ohjaa laki veripalvelutoiminnasta[1], veripalveluasetus[2] sekä muun muassa Euroopan Unionin veriturvallisuusdirektiivi. [3] Veripalvelun toimintaa valvoo Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

Veripalvelu työllistää yli 500 henkeä. Valtaosa henkilöstöstä työskentelee veripalvelukeskuksessa Helsingin Kivihaassa, jonne on keskitetty monia Veripalvelun toimintoja, esimerkiksi laboratoriotutkimukset, laadunvalvonta ja tukipalvelut. Veripalvelun aluekeskukset ja veripalvelutoimistot työllistävät satakunta henkeä 9 eri paikkakunnalla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veripalvelun historia Suomessa voidaan katsoa alkaneen 30. maaliskuuta 1935, jolloin partiojohtajat Toivo Kataja ja Yrjö Kohonen perustivat epävirallisen, Veriliitto -nimisen verenantajajärjestön. Toiminta oli aluksi lähinnä luovuttajarekisterin ylläpitoa yhdessä Helsingin Naistenklinikan kanssa. Partioliikkeen liittojohtaja pastori Niilo Visapään myötämielisyydellä toiminta levisi myös muihin partiolaisten lippukuntiin ja maaliskuuhun 1936 mennessä kaikki NMKY:n partiopoikaliitot olivat antaneet tukensa asialle. Veriliiton virallistaminen tapahtui 30. lokakuuta 1936 kun Partiolaisten Vapaaehtoinen Verenantajajärjestö Veriliitto r.y. perustettiin. Seuraavina vuosina Veriliittoon liittyi useiden kaupunkien lippukuntia ja sekä jäsenmäärät että luovutukset nousivat nopeasti. Talvi- ja jatkosota hiljensivät Veriliiton toimintaa ja sotien päätyttyä se yhdistyi Puolustusvoimien Veripalveluun. Lapin sodan jälkeen puolustusvoimat joutui kuitenkin valvontakomission määräyksestä luopumaan veripalvelutoiminnastaan ja toiminta alalla oli jonkin aikaa hyvin epäjärjestynyttä. SPR:n Veripalvelun voidaan katsoa perustetun 30. joulukuuta 1947, jolloin ”Ehdotus verihuollon järjestämiseksi Helsingin kaupungin sairaaloihin” hyväksyttiin. Toimintansa se aloitti kaksi päivää myöhemmin muutaman Helsingin Veripalvelun toimihenkilön ja yhden osapäivätoimisen lääketieteen kandidaatin voimin. Muutoksen johdosta Veripalvelu muutti Naistenklinikalta SPR:n sairaalaan. [4]

Veripalvelutoiminnan vaiheita:

  • 1935 Partiolaisten Veriliitto
  • 1939–1944 Puolustusvoimain Veripalvelu
  • 1948 Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu. Ensimmäisenä toimintavuotena 14 667 verenluovutusta
  • 1954 Liikkuvan veripalvelun toiminta alkaa
  • 1960-luvulla siirrytään asteittain keräämään verta muovisiin veripusseihin
  • 1970 Veripalveluun keskitetään elinsiirtoihin liittyvät kudostyypitykset ja sopivuuskokeet
  • 1992 perustetaan Luuytimenluovuttajarekisteri
  • 1998 perustetaan Istukkaveripalvelu
  • 2012 Veripalvelun Solutuotantokeskus aloittaa toimintansa.

Veripalvelun johtajana vuosina 2001–2010 työskennellyt henkilö sai kesäkuussa 2012 syytteen luottamusaseman väärinkäytöstä ja avustuspetoksesta.[5] Sisäinen selvitys osoitti, että sopimuksia ei ollut kilpailutettu SPR:n ohjeistuksen mukaisesti ja että puutteita oli myös sopimusten solmimisessa, laskujen sisältöerittelyssä ja annetuissa selvityksissä. Asian oikeuskäsittely alkoi elokuussa 2013. Joulukuussa 2013 kaikki syytteet entistä johtajaa vastaan hylättiin.[6]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veripalvelu työllistää vakituisesti yli 500 henkeä, joista noin 400 Helsingin Kivihaassa. Kivihaan toimipisteeseen on keskitetty mm. kaikki verivalmisteiden tuotanto, laadunvalvonta, laboratoriotutkimukset sekä tukipalvelut. Veripalvelutoimistot ja niiden hoitama liikkuva veripalvelu työllistävät satakunta henkeä 10 eri paikkakunnalla (ks. Toimipisteet alla).

Hallinto (Johtoryhmä ja hallitus)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtoryhmä 1.10.2013: Martti Syrjälä, veripalvelun johtaja; Kari Aranko, johtaja, Tutkimus ja solupalvelut; Eeva Nyberg-Oksanen, johtaja, laadunhallinta ja johtamisjärjestelmät; Tom Krusius, lääketieteellinen johtaja; Susanna Huuskonen, talous- ja henkilöstöjohtaja; Heikki Myllyniemi, tietohallintojohtaja; Satu Pastila, verenluovutuksen johtaja; Marja Sihvola, johtaja, verivalmisteet ja plasmalääkkeet; Willy Toiviainen, viestintäjohtaja.

Vuodesta 2011 hallituksen ovat muodostaneet puheenjohtaja Kirsi Komi, varapuheenjohtaja Eero Rämö sekä muut jäsenet Gunvor Kronman, Tuula Oksanen, Kai Pirkkola ja Timo Saini.

Toimipisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veripalvelulla on 10 kiinteää toimipistettä 9 eri paikkakunnalla.

  • Espoo (Iso Omena, Piispansilta 9)
  • Helsinki, Kivihaka (Kivihaantie 7)
  • Helsinki, Sanomatalo (Töölönlahdenkatu 2)
  • Jyväskylä (Kalevankatu 8)
  • Kuopio (Puijonkatu 23)
  • Lahti (Erkonkatu 11)
  • Oulu (Isokatu 32 C)
  • Seinäjoki (Maakunnankatu 3)
  • Tampere (Rautatienkatu 21 B)
  • Turku (Yliopistonkatu 16 C)

Liikkuva veripalvelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteiden toimipaikkojen lisäksi verenluovutus voidaan suorittaa liikkuvan veripalvelun tilaisuuksissa, joita on vuosittain noin 1400. Liikkuvan veripalvelun aikatauluihin voi tutustua Veripalvelun kotisivuilta. Liikkuva veripalvelu käy myös suurilla, 400-500 henkilön työpaikoilla ja muissa yhteisöissä (esim. oppilaitokset, varuskunnat).

Laboratorio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki Veripalvelun laboratoriotoiminnot on keskitetty Helsingin Kivihakaan. Hoidettavia palveluita ovat mm.:

  • asiantuntijapalvelut
  • koulutukset ja konsultaatiot
  • laboratoriopalvelut
  • veriryhmätutkimukset
  • veren hyytymistutkimukset
  • kudossopeutuvuustutkimukset (elin- ja kantasolusiirtoja varten)
  • veriryhmävasta-ainetutkimukset (kaikille raskaana oleville suomalaisäideille)

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veripalvelutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veripalvelu on osa Suomen Punaista Ristiä, joskin siitä taloudellisesti riippumaton ja toiminnallisestikin erillinen osa. Se ei tavoittele toiminnallaan voittoa vaan potilaan parasta. Sairaalat maksavat tilaamistaan valmisteista ja palveluista, ja näillä tuloilla katetaan toiminnan kulut sekä välttämättömät investoinnit. Vuonna 2012 Veripalvelun liikevaihto oli noin 66 miljoonaa euroa.

Veripalvelu toimittaa suomalaisiin sairaaloihin punasolu-, verihiutale- ja plasmavalmisteita potilaiden hoitoa varten. Luovutettu kokoveri jaetaan Veripalvelussa punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi. Punasolu- ja verihiutalevalmisteet tehdään Veripalvelussa. Plasma puolestaan jalostetaan valmisteiksi Veripalvelun yhteistyökumppanien plasmanfraktiointilaitoksissa (Octapharma ja Baxter).

Kiinteiden toimipaikkojen (ks. Toimipisteet yllä) lisäksi verta voi luovuttaa myös liikkuvan veripalvelutoiminnan tilaisuuksissa, joita Veripalvelu järjestää lähes jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa sekä monilla työpaikoilla, oppilaitoksissa ja varuskunnissa.

Vuonna 2012 verenluovuttajaksi tarjoutui yhteensä noin 160 000 eri henkilöä. Heistä yli 142 000 luovutti kokoverta. Uusia verenluovuttajia oli noin 12 prosenttia luovuttaneista.[7]

Veripalvelu julkaisee toimintaansa liittyen esimerkiksi vuosikertomuksen sekä neljästi vuodessa ilmestyvän Uutiskirjeen.[8]

Kantasolurekisteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veripalvelun on vuodesta 1992 ylläpitänyt Kantasolurekisteriä (entinen Luuytimenluovuttajarekisteri), johon kerätään siihen ilmoittautuneiden henkilöiden tiedot. Verenluovutuksen tapaan veren kantasolujen luovutus on täysin vapaaehtoista. Tällä hetkellä rekisterissä on yli 20 000 luovuttajaehdokasta, joista noin 500 on luovuttanut luuydintä tai veren kantasoluja. Luuytimestä saatavia kantasoluja voidaan käyttää hoitona leukemiassa ja muissa pahanlaatuisissa verisairauksissa.

Kantasoluja tarvitsevalle potilaalle etsitään sopivaa luovuttajaa ensisijaisesti hänen omasta perhepiiristään. Toissijainen haku tehdään kotimaisesta Kantasolurekisteristä. Viime kädessä käytettävissä on kymmeniä ulkomaisia luovuttajarekisterejä. Tällä tavoin on mahdollista löytää kudostyypiltään yhteensopiva luovuttaja periaatteessa 19 miljoonan vapaaehtoisen luovuttajaehdokkaan joukosta. Vastaavasti ulkomaalaiselle potilaalle voidaan löytää sopiva luovuttaja Suomesta. Noin kolmannes suomalaisista potilaista saa siirteen kotimaiselta luovuttajalta. Luovuttaja ei voi valita saajaa, eivätkä luovuttaja ja saaja saa tietää toistensa henkilöllisyyttä. Luovuttajalle ilmoitetaan hänen niin halutessa ainoastaan saajan ikäluokka, sukupuoli sekä kotimaa.

Kantasolurekisteri ei saa taloudellista tukea yhteiskunnalta, vaan se kattaa toiminnallaan omat kulunsa. Rekisteriin tarvitaan vuosittain 2000 uutta jäsentä. Rekisterin jäseniksi tarvitaan etenkin nuoria miehiä, sillä mies valikoituu biologisin perustein luovuttajaksi useammin kuin nainen. Tällä hetkellä rekisterissä on vähemmän miehiä kuin naisia.

Suurimmalle osalle rekisterin jäsenistä ei tule koskaan kutsua luovutukseen, mutta jokainen jäsen antaa mahdollisuuden elämään. Mitä enemmän rekisterissä on jäseniä, sitä useammalla potilaalla on mahdollisuus parantua. Vuosittain 20–40 suomalaista luovuttaa veren kantasoluja. Kaikkiaan suomalaisia luovuttajia on ollut reilun 20 vuoden aikana lähes 500.

Kantasolurekisteri julkaisee toimintaansa liittyen kerran vuodessa ilmestyvän Soluista elämää –jäsenlehden.[9]

Istukkaveripalvelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Istukkaveri (napaveri) on lapsen syntymän ja napanuoran katkaisun jälkeen istukkaan jäävää ylimääräistä verta. Se heitetään yleensä synnytyksen jälkeen istukan mukana pois. Istukkaveri on kuitenkin hyvin rikas kantasolujen lähde, jota voidaan käyttää pahanlaatuisten veritautien, kuten esimerkiksi leukemian, hoidossa.[10]

Pahanlaatuisten veritautien ja eräiden muiden harvinaisten tautien hoitoon tarvitaan usein rankkoja lääke- ja sädehoitoja, jotka vaurioittavat potilaan omaa verta muodostavaa kudosta, luuydintä. Istukkaveren kantasolut pystyvät käynnistämään uudelleen verenmuodostuksen.

Kanta- eli emosoluista kehittyvät kaikki veren solut: punasolut, valkosolut ja verihiutaleet. Siirrettävien veren kantasolujen on oltava kudostyypiltään yhteensopiva potilaan kudostyypin kanssa.

Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun ylläpitämässä Istukkaveripalvelussa on säilytettävänä Suomessa aiemmin kerättyjä istukkaverisiirteitä potilaiden hoitoa varten. Istukkaverta kerättiin aiemmin pääkaupunkiseudun synnytyssairaaloissa. Istukkaveren keräämisestä luovuttiin Suomessa vuonna 2013.[11]

Vapaaehtoistoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoiset avustajat hoitavat paikallisen yhdyshenkilön välityksellä ja SPR:n paikallisosastojen sekä muiden yhteistyökumppanien kanssa käytännön järjestelyt luovutuspaikassa, joita ovat mm. koulut ja oppilaitokset, seurakuntakodit, työpaikat sekä varuskunnat. Koska noin kolmannes kaikesta Suomessa luovutetusta verestä saadaan muualta kuin Veripalvelun kiinteistä toimipisteistä, on vapaaehtoisten rooli merkittävä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Veripalvelulaki (197/2005)
  2. Veripalveluasetus (258/2006)
  3. Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Direktiivi 2002/98/EY
  4. Juhani Leikola: Pieni vaiva - hyvä mieli, SPR Veripalvelu, Helsinki 2004
  5. Veripalvelun ex-johtajalle syyte konsulttisotkuista 19.6.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2013.
  6. SPR:n ex-johtaja vapautettiin konsulttisotkussa syytteistä Aamulehti 11.12.2013.
  7. Veripalvelun tiedote
  8. Veripalvelun Uutiskirjeet
  9. Soluista elämää -lehti
  10. Istukkaveri. Veripalvelun sanasto. Viitattu 22.1.2014.
  11. [1] Veripalvelun tiedote 12.6.2013. Viitattu 30.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]