Tunguskan räjähdys

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tunguskan räjähdyksen (Tunguska Event) arvioitu sijainti kartalla

Tunguskan räjähdys tapahtui vuonna 1908 Siperiassa Venäjällä nykyisen Evenkian alueella. Tämän ilmassa tapahtuneen voimakkaan räjähdyksen syytä ei ole varmuudella saatu selville vieläkään, mutta todennäköisesti sen aiheutti asteroidin tai komeetan räjähtäminen ilmakehässä. Räjähdys oli voimaltaan suuren vetypommin luokkaa ja kaatoi valtavat määrät metsää ja sytytti metsäpaloja. Jos mahdollinen kappale olisi räjähtänyt 4 tuntia ja 47 minuuttia myöhemmin, se olisi maan pyörimisliikkeen takia osunut Pietarin kaupunkiin ja tuhonnut sen täydellisesti.[1]

Räjähdys tapahtui Siperiassa Kivinen-Tunguska-joen latvoilla Vanavaran kauppa-aseman lähistöllä korkealla 30. kesäkuuta 1908 monena erillisenä jyrähdyksenä. Korkealla ilmassa tapahtuneesta räjähdyksestä levinnyt paineaalto ja myrskytuuli ja kaatoi noin 60 miljoonaa puuta 2 150 neliökilometrin[2] suuruisella alueella eli noin 40 kilometrin säteellä. Räjähdyksen kuumuus tuntui polttavana 60 km:n päässä ja poltti metsää noin 14,5 kilometrin säteellä. Räjähdys tappoi tuhansia poroja ja vain yhden ihmisen. Palamisalue oli muodoltaan pitkulainen ja puiden kaatumisalue perhosmainen. Tuhoalueesta tuli epäsäännöllinen kumpuilevan maaston takia, ja myös siksi, että räjähdyksen keskipiste liikkui ilmassa räjähdyksen kestäessä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tapahtuma

Tunguskan räjähdyksen kaatamia puita Leonid Kulikin ottamassa kuvassa.

Noin kello 7.15 paikallista aikaa asukkaat Baikaljärven luoteispuolella sijaitsevilla kukkuloilla havaitsivat halki taivaan liikkuvan tulipallon, jonka kirkkaus lähenteli auringon kirkkautta. Silminnäkijälausuntoja saatiin muun muassa seudulla liikkuneilta venäläisiltä turkiskauppiailta ja alkuperäisasukkailta.[2]

Kello 7.17 näkyi suuri välähdys, joka valaisi puolet taivaasta. Sumumainen, pyrstön kasvattanut kappale sukelsi ilmakehään pystysuunnasta katsoen 30–35 asteen kulmassa[3] kompassisuunnasta 115. Kappaleen pyrstö venyi lopulta 800 km pitkäksi.[3] Kun kappale oli matkannut ilmakehässä 800 kilometriä ja saavuttanut 7,6 kilometrin korkeuden, se räjähti 0,2–0,5 sekunnissa arviolta 20 kilometrin matkalla ainakin kahdessa tai kolmessa erillisessä räjähdyksessä. Tämä tapahtui Podkamennaya Tunguska eli Alemmen Kivisen Tunguska-joen yllä. Luultavasti räjähdyksiä tapahtui peräkkäin ainakin kolme. Sitä seurasi šokkiaalto, joka kaatoi seisaallaan olleet ihmiset ja teki heidät tajuttomiksi jopa 60 kilometrin päässä, rikkoi ikkunoita jopa 650 kilometrin päässä ja aiheutti polttavan tunteen. Paineaalto tuntui jopa tuhannen kilometrin päässä.[4] Lähellä räjähdystä olleet porolaumat paloivat tuhkaksi. Harvaan asutun seudun yllä tapahtuneessa räjähdyksessä kuoli yksi ihminen, ja muutama loukkaantui.


Vanavarassa 60 kilometrin päässä räjähdyksestä kuultiin voimakas räjähdysääni, havaittiin maanjäristys ja tunnettiin polttava kuumuus ja paineaallot, jotka heittivät ihmisiä maahan kahden metrin päähän niin, että ihmiset menettivät tajuntansa. Räjähdyksen tulihehku oli aurinkoa kirkkaampi. Eräs vanhempi mies lensi 12 metriä ja sai kuolettavia vammoja. Monet ikkunat särkyivät, kuuma tuuli puhalsi valtavalla nopeudella. Noin 40 kilometrin päässä räjähdyspaikasta metsä syttyi tuleen, teltta sinkoutui ilmaan sekä puita kaatui.

Ensimmäiset pamaukset kuultiin kappaleen vielä lentäessä nopeasti tulipallona taivaan yli. Kappaleen kokoa ja muotoa ei kyetty hahmottamaan sen nopeuden vuoksi. Kappale kosketti taivaanrantaa, ja liekki leimahti halkaisten taivaan kahtia, ja pian huomattiin kummallinen pilvi. Liekin hehku heijastui huoneisiin voimakkaana. Liekki katosi juuri pamausten tullessa.

Räjähdys aiheutti 5 Richterin järistyksen.

Tunguskan tulipallo näkyi lentonsa aikana kirkkaudella -17 – -22 magnitudia, melkein yhtä kirkkaana kuin aurinko. Uusimpien tietokonesimulaatioiden mukaan Tunguskan räjähdyksen voima olisi ollut vain noin 3-5 megatonnia, mutta puut kaatuneet hyvin laajalla alueella, koska olivat alueella heikompia kuin havumetsissä normaalisti. Tämä olisi johtanut ylisuureen arvion räjähdyksen tehosta. Aiemmin räjähdysvoimaksi arvioitiin noin 10–15 megatonnin räjähdysainemäärää vastaavaa,[4] ja jotkut väittivät voimakkuudeksi jopa 50 megatonnia.[5] Tämä on noin 1017 joulea.[3] Räjähdyspaikalta on löydetty hyvin pieniä kivisiruja, lasipallosia ja nikkelirautaa.

[muokkaa] Tunguskan räjähdyksen tuhoalue

[muokkaa] Räjähdyspaikka

Kaatuneita puita Tunguskassa. Valokuva vuodelta 1927.

Räjähdyspaikan koordinaatit ovat 60° 53' pohjoista leveyttä ja 101° 53' itäistä pituutta.[6] [5] Melko kaukana etelässä Tunguskan räjähdyspaikasta sijaitsevat eri suuntiin suuret kaupungit Krasnojarsk ja Irkutsk. Lähempänä ovat Kežma, Tetere ja Vanavaran pieni kauppa-asema.

Kivinen-Tunguska on Jenisein sivuhaara. Siitä haarautuu Tšunja-joki ja siitä puolestaan Kimtšu-joki, jonka lähellä räjähdyspaikka on. Melko lähellä on myös Tšambe-joki. Räjähdyspaikka on Vanavarasta melkein 60 km pohjoiseen Eteläsuolla. Toinen suuntima räjähdyspaikalle on Lebedinoje Ozerosta (Joutsenjärvestä) 7 kilometriä eteläkaakkoon ja kolmas noin 3,5 kilometriä luoteeseen Kimtšu- ja Hušmo-jokien risteyksestä.

8 km päässä arvioidusta räjähdyspisteestä sijaitsee Tśeko järvi. Se on muotonsa sekä seismisten ja sedimenttitutkimusten mukaan on törmäyskraatteri, kertoo italialaistutkija Luca Gasperini työtövereineen.

[muokkaa] Tuhoalueen epäsäännöllinen muoto

Tunguskan räjähdyksen tuhoalue on epäsäännöllisen ja epäsymmetrisen muotoinen, soikea tai viuhkamainen tai perhosmainen. Puiden kaatuminen ei ole säteittäistä vaan puiden kaatumisella on ollut monta leikkauspistettä.

Räjähdys kesti ainakin 0,2 sekuntia ja sinä aikana kappale lensi 15 kilometriä. Räjähdysalueen laajimmat säteittäiset viuhkat osoittavat itäkoilliseen ja etelälounaaseen ja suppeimmat ovat pohjoisen ja lännen välissä. Pohjoisessa, luoteessa ja idässä tuhoalueen raja on hieman lähempänä.

Räjähdyskeskipiste oli tuhoalueen keskustasta pohjoiseen.

[muokkaa] Tuhoalueen koko

Viikkokausia kestäneet metsäpalot tuhosivat kaikkiaan 1 000 km² metsää, ja paineaalto katkoi sekä kaatoi puita säteittäisesti yli 2 150 neliökilometrin alalla. Räjähdys poltti välittömästi metsää 200 km². Elämä hävisi kokonaan 250km² alalta[7]. Guinnessin ennätyskirjan mukaan tuhoalue oli 3 900 km².[4] Vain 10 % räjähdysenergiasta vapautui tulipallon leimahduksessa, loppu meni paineaaltoon. Räjähdys tapahtui 5–10 kilometrin korkeudessa, toisen arvion mukaan 5,5–8 kilometrin korkeudessa.

Erään arvion mukaan puut kaatuivat kaikkialla siellä, missä räjähdys näkyi vähintään 27–30 astetta horisontin yläpuolella. Metsää paloi noin 12–15 kilometrin päässä räjähdyksen keskipisteestä. Halkaisijaltaan 16 kilometrin alueella paineaalto tuli suoraan ylhäältä ja puut kuolivat pystyyn. 5–7 kilometrin läpimittaisella alueella jäljelle jäi muutamia pystypuiden ryhmiä.

Lämpöpulssin räjähdysalueen alla arvellaan olleen 15–55 kaloria, mikä riittää sytyttämään sembramännyn oksat. Kuitenkin 2,5 kilometrin päässä räjähdyksen keskipisteestä oli puita, jotka selvisivät räjähdyksessä palamatta.

Puut kaatuivat jopa 35–40 kilometrin päässä, joiltain osin luoteessa kaatumisalueen raja oli vain 12 tai 15–20 kilometrin päässä. Puiden kaatumisen ulkoraja oli 40 kilometriä räjähdyksen keskipisteestä Vanavaraan päin Burkan-harjanteella. Puiden palamisen raja oli Vladni-harjanteella. Metsää paloi noin 1 000 km².

Ankara kuumuus, jonka aiheutti lämpösäteily voimakkuudeltaan 0,6 kaloria/cm², tuntui Vanavaran kylässä 60 kilometrin päässä räjähdyskeskipisteestä. Noin 570 kilometrin päässä Kanskissa tuntui myrskytuulta muistuttava kuuman ilman puhallus. Vertailun vuoksi Hiroshiman atomipommi aiheutti ankaran kuumuuden 4,5–6 kilometrin päässä ja puut syttyivät tuleen 1,5 kilometrin päässä.

[muokkaa] Vaikutukset kauempana Venäjällä ja muualla maailmassa

Kežmassa 200 kilometrin päässä räjähdyspaikasta kuultiin myrskytuulen ääni, joka edelsi räjähdyksen ääntä. Maa järisi tärisyttäen rakennuksia. Rakennukseen tuntui osuneen tukki tai painava kivi kolme kertaa. 5–6 minuutin ajan kuului tykinlaukauksia muistuttavia ääniä, 50–60 heikkenevää pamausta. Minuutin kuluttua kuultiin vielä kuusi etäistä pamahdusta, ja maa vapisi. Muuten pilvettömällä taivaalla pohjoisessa nähtiin tuhkanharmaa pilvi, joka häipyi iltapäivään mennessä.[3] Hevosia kaatui ja ikkunoita rikkoutui täälläkin ja myös 300 kilometrin päässä Angara-joella.

Kirenskissä, joka sijaitsi 400 kilometrin päässä tapahtumapaikasta, huomattiin tulipallon tulevan alas vinosti. Sitten nähtiin valtaisa tulipatsas ja kuultiin voimakasta ukkosen jyrinää ja kahdeksan paukahdusta. Hevosia ja ihmisiä kaatuili ensimmäisen räjähdyksen voimasta, ja ikkunoita särkyi tärinän takia. Jopa 600 kilometriä Tunguskasta etelään sijainneen Kanskin asukkaat saivat palovammoja. Räjähdys tappoi yhden ihmisen tämän jäätyä kaatuvan puun alle ja muutama loukkaantui. Noin 1 000 poroa paloi räjähdysalueella tuhkaksi.[3]

Räjähdykseen liittyi raju ukkosmyrsky, joka näkyi 800 kilometrin päässä. Räjähdys nähtiin 600 kilometrin päässä ja kuultiin vielä 800 kilometrin päässä. Kuuma tuuli puhalsi 400 kilometrin päässä. Räjähdys rekisteröitiin seismisillä asemilla ympäri Euraasiaa, jopa Potsdamissa Saksassa saakka.[3] Se aiheutti vaihteluita ilmanpaineessa, jotka havaittiin vastakeksityllä barometrilla Lontoosta käsin vielä viisi tuntia räjähdyksen jälkeen, jolloin räjähdyksen synnyttämä paineaalto oli kiertänyt maapallon kahdesti.[3]

900 kilometrin päässä Irkutskissa havaittiin 4–5 tuntia kestäviä sähkömagneettisia häiriöitä, jollaiset kestävät ydinkokeissa vain 10 minuuttia. Häiriöt alkoivat hieman yli 6 minuuttia räjähdyksen jälkeen. Räjähdyksen ilmakehään levittämä pöly heijasti auringon valoa toiselta puolelta maailmaa ja vaalensi esimerkiksi Lontoon öitä viikkokausiksi.[2] Seuraavina viikkoina yötaivas Euroopan ja läntisen Venäjän yllä oli poikkeuksellisen valkea ja Yhdysvalloissa havaittiin ilmakehän läpinäkyvyyden lasku, jota kesti useita kuukausia. Ilmakehän vaaleneminen havaittiin pari päivää ennen räjähdystä voimistuen kesäkuun 23. päivästä kesäkuun 30. päivään. Tätä on selitetty komeettateoriassa komeetan pyrstön saapumisella ilmakehään ennen emokappalettaan.

Euroopassa vaalenemisilmiöitä nähtiin Tukholman–Pohjois-Italian leveyksillä Jeniseijoen pituuksilta yli Euroopan kauas Atlantille asti. Vaaleneminen oli voimakkainta heinäkuun 1. ja 2. päivänä, mutta jatkui heikentyen yli kuukauden ajan.[3] Englannissa oli pohjoistaivas oudon kirkas. Hohtavia yöpilviä näkyi kaikkialla, keltaisenpunainen valaistus oli niin kirkas, että kesäkuun 30. ja heinäkuun 1. päivänä ei ollut yötä lainkaan. Valokuvia voitiin ottaa Tukholmassa keskiyöllä ilman salamaa, sanomalehtiä näki lukea.[3] Suomen leveyksillä vaalenemista ei nähty, koska Suomessa on luonnostaan valoisat kesäyöt.[3] Valaistusilmiöt johtuivat komeetan tai asteroidin räjähdyksessä syntyneestä pölystä ja ehkä myös ionisoituneesta kaasusta.[3] Ilmiö toi mieleen Krakataun tulivuorenpurkauksen pölyn aiheuttamat iltojen vaalenemiset.[3] Helsingin Sanomat otsikoi näyttävästi "Keltasenpunanen Valaistus Pohjoisella Taivaalla" 4. päivänä heinäkuuta 1908: "Berliinissä, Kööpenhaminassa ... ja koko Itämeren alueella huomattiin viime yönä omituinen keltasenpunanen valaistus pohjoisella taivaalla joka muistutti Krakataun tulivuoren v. 1833 tapahtuneen purkauksen aikana huomatusta ilmiöstä".

[muokkaa] Tutkimukset

Leonid Kulik

Johtuen Tunguskan alueen syrjäisestä sijainnista tapahtuma ei juuri herättänyt tieteellistä mielenkiintoa, ja mikäli räjähdyspaikalle tehtiin varhaisia tutkimusmatkoja, hävisivät niiden dokumentit seuraavina sotien ja vallankumousten varjostamina vuosina.

Ensimmäinen vierailu tapahtumapaikalle tehtiin vasta vuonna 1927,[8] kun venäläinen mineralogi Leonid Kulik päätteli räjähdyksen johtuneen meteoriitin törmäyksestä ja suostutteli Neuvostoliiton hallituksen rahoittamaan tutkimusmatkan mahdollisten rautaesiintymien toivossa. Yllätyksekseen retkikunta ei löytänyt lainkaan kraatteria,[8] vaan noin 50 kilometrin läpimittaisen alueen, jonka puut olivat palaneet pahoin ja kaatuneet säteittäin poispäin räjähdyksen keskuksesta.[3] Alle viiden kilometrin etäisyydellä räjähdyskohdasta puut olivat kuitenkin säilyneet pystyssä, ja ne olivat menettäneet oksansa ja kaarnansa. Vuonna 1938 Kulikin järjestämässä ilmakuvauksessa havaittiin, että kaatuneiden puiden alue muodosti suuren perhosen muotoisen kuvion. Alueelta löydetyt kuopat todettiin kuitenkin normaaleiksi luonnonmuodostelmiksi eikä kraattereiksi.[3]

Kulik jatkoi tutkimuksiaan, mutta toinen maailmansota keskeytti ne ja seuraavan kerran tutkimusryhmiä kävi paikalla vasta 1950-luvun loppupuolella.[3] 1950- ja 1960-luvuilla tutkimusryhmät löysivät maaperästä mikroskooppisia lasipisaroita,[3] jotka sisälsivät meteoriiteille tyypillistä iridiumia ja nikkeliä. Gennadi Plehanovin johtama ryhmä ei havainnut normaalista poikkeavaa radioaktiivista säteilyä alueella, mikä rajasi pois mahdollisuuden ydinperäiseen räjähdykseen.

[muokkaa] Räjähdyksen mahdollinen aiheuttaja

Räjähdyksen syytä ei ole varmuudella kyetty selittämään, mutta yleisesti hyväksytyin teoria on asteroidin tai komeetan räjähtäminen noin 8 kilometriä alueen yläpuolella.

Mikäli räjähtänyt kappale oli asteroidi, sen läpimitta oli noin 30 metriä ja massa noin 100 000 tonnia. Jos se olisi ollut komeetta, sen läpimitta olisi ollut noin 500 metriä ja räjähdyskorkeus 5–10 kilometriä. Jotkin arviot rajaavat korkeuden välille 5,5–8 km. Yksi todennäköinen vaihtoehto on muutaman kilometrin korkeudessa räjähtänyt kivimeteoriitti, joka on läpimitaltaan 60–100 metriä.[8] Toisaalta todennäköinen vaihtoehto on myös 5–10 kilometrin korkeudella räjähtänyt läpimitaltaan 500-metrinen komeetta: meteoriitista olisi jäänyt jäljelle isompia kappaleita, ja komeetan pyrstön valo selittäisi nähdyt valoilmiöt.[3] Guinnessin ennätyskirja pitää syynä halkaisijaltaan 30-metristä ääntä nopeammin liikkunutta asteroidia, joka hajosi palasiksi 10 km:n korkeudessa.[4] Heidän mukaansa kyseessä on suurin nähty osunut törmäys.[4]

Yleisesti ottaen kappale on melko varmasti peräisin ulkoavaruudesta, oli se sitten mikä tahansa, koska räjähdyspaikalta on löydetty iridiumia, jota on vähän maankuoressa mutta paljon meteoriiteissa ja asteroideissa.[8] Tunguskan alueen suoturpeesta löytyy meteoriperäisen nikkeliraudan siruja.[8] Etelämantereen ja Grönlannin vuosina 1908 ja 1909 muodostuneesta jäästä on löydetty epätavallisen paljon iridiumia ja meteoripölyä, jotka ovat saattaneet joutua ilmakehään ja sitä kautta jäähän juuri Tunguskan räjähdyksen seurauksena.[8]

Tutkijat ovat esittäneet useita teorioita Tunguskan räjähdyksen syyksi, mutta yhtäkään niistä ei ole varmasti voitu todistaa. Seuraavassa esitetään tunnetuimpia teorioita sekä nykyään yleisesti kumottuja hypoteeseja, jotka sisältävät liikaa olettamuksia ollakseen hyväksyttäviä selityksiä.

[muokkaa] Meteoriitti

Ensimmäisten joukossa esitetyn ja yleisesti hyväksytyimmän teorian mukaan Tunguskan räjähdyksen aiheutti avaruudesta pudonnut kappale, joka saapui hyvin matalassa kulmassa. Meteoriitti olisi ilmakehään saapuessaan kuumentunut ja räjähtänyt juuri ennen törmäämistään maanpintaan. Tässä tapauksessa tuho olisi voinut olla ihmishenkien kannalta paljon suurempi. Erään teorian mukaan törmännyt kappale olisi ollut 50–60 metrin läpimittainen C- tai S-tyypin asteroidi, joka olisi törmännyt Maan ilmakehään nopeudella 20 km/s.[3] 100 000 -tonninen C-tyypin asteroidi sopii kuvaan parhaiten.

[muokkaa] Asteroidi vai komeetta?

Tunguskan kappaleen tarkka luonne on yhä kiistelyn alainen. Vuonna 1930 brittiläinen tähtitieteilijä F. J. W. Whipple ehdotti räjähdyksen aiheuttajaksi pientä komeettaa, joka olisi höyrystynyt äkillisesti kuumetessaan ilmakehässä selkeitä jälkiä jättämättä. Hypoteesia tuki mahdolliselta komeetalta jääneestä pölystä aiheutuneet valoisat yöt sekä puuttuva kraatteri, jollaisen asteroidin olisi pitänyt aiheuttaa. Myöhemmin tehdyssä alueen kemiallisessa analyysissa havaittiin siellä olevan runsaasti komeetoille tyypillisiä aineita. Vuonna 1978 slovakialainen tähtitieteilijä Ľubor Kresák esitti, että Tunguskan kappale olisi komeetta Encken palanen.

Vuonna 1983 Zdeněk Sekanina kritisoi tekemässään julkaisussa komeettahypoteesia ja esitti, että Tunguskan kappaleen olisi pitänyt haihtua nopeasti saavuttuaan niin matalassa kulmassa ilmakehään, kun todellisuudessa se säilyi mitä ilmeisimmin lähes ennallaan aina alailmakehään saakka. Siten sen täytyisi olla tiheä ja kivestä koostuva kappale kuten asteroidi, jotta se olisi voinut säilyä näin pitkään hajoamatta ilmakehässä. Asteroiditeoriaa tuki vuonna 2001 tehty tutkimus, jonka mukaan kohde olisi saapunut Maahan asteroidivyöhykkeen suunnalta.[5] Komeettateorian tukijat ovat puolestaan huomauttaneet, että mikäli komeetalla oli kivinen ydin, olisi se sen avulla voinut lävistää ilmakehän ehjänä.

Asteroiditeorian suurin ongelma on kraatterin puuttuminen. On kuitenkin myös mahdollista, että asteroidin matkatessa ilmakehän halki kitka sai aikaan niin suuren lämpötilan ja paineen, että kappale räjähti hetkessä niin täydellisesti, ettei siitä olisi jäänyt riittävän kokoisia kappaleita todisteiksi. Vuonna 1993 julkaistujen mallien mukaan tällainen kappale olisi voinut olla noin 60 metrin läpimittainen kondriittimeteoriitti. Muun muassa Christopher Chyba on kehittänyt mallin, jossa kappale räjähtää välittömästi siinä vaiheessa, kun kappaleen kulkusuunnan vastaiset voimat ylittävät kappaletta koossa pitävät voimat. Lähes kaikki kappaleen energia vapautuisi välittömästi aiheuttaen laaja-alaista tuhoa šokki- ja lämpöaallon muodossa ilman kraatteria.

Luigi Foschinin johtaman italialaisen tutkimusryhmän mukaan asteroidi olisi ollut hauras pienistä kivistä koostunut kappale, joka hajosi pölyksi ennen kuin osui Maahan.[2] He ovat käyneet paikan päällä useita kertoja, tutustuneet silminnäkijälausuntoihin ja aikaisempiin raportteihin. Kappaleen mahdollisen radan laskemiseksi he kartoittivat puiden kaatumissuuntia ja vertasivat niitä tietoja Siperiassa vuonna 1908 tehtyihin seismologisiin mittauksiin. Tuloksena oli 886 mahdollista vaihtoehtoa, joista 83 % oli asteroidien ja loput komeettojen ratoja, jonka perusteella he pitävät siis todennäköisempänä asteroidia.[2]

Space Science Institutessa työskentelevän Alan W. Harrisin tekemän simulaation mukaan avaruudessa on suunnilleen puoli miljoonaa asteroidia, jotka vastaavat kooltaan Tunguskaan mahdollisesti osunutta ja hän on arvioinut, että Maahan niistä voisi joku osua aina 1000 tai 2000 vuoden välein.[9] Toisen tiedon mukaan Tunguskan räjähdyksen luokkaa olevia törmäyksiä sattuu kerran 300-900 vuodessa.

[muokkaa] Metaaniräjähdys

Venäläisen geologin Vladimir Epifanovin ja saksalaisen astrofyysikon Wolfgang Kundtin mukaan Tunguskan räjähdys saattoi olla peräisin maan alta purkautuneesta metaanikaasupilvestä, joka räjähti kovassa paineessa sisäsyntyisen salaman sytyttämänä. Kyseessä olisi Kundtin mukaan ollut siis sulien kivimassojen Maan sisuksista pintaan nostaman maakaasupurkauksen aiheuttama räjähdys.[2] Metaani olisi ollut peräisin vulkaanisesta toiminnasta: räjähdyksen episentrumi sijaitsee keskellä 250 miljoonan vuoden ikäistä Kulikovski-nimistä vulkaanista kraatteria, ja alueen läpi kulkee useita siirroslinjoja.[6] Eräs toinen venäläinen geologi näytti tutkimuksillaan 1980-luvulla, että räjähdyksen episentrumi sijaitsee suuren kaasukasaantuman yläpuolella.[3] Metaaniräjähdykseen viittaavat myös muun muassa Euroopassa havaitut valoisat yöt, jotka alkoivat jo 29. kesäkuuta eli ennen varsinaista räjähdystä ja joita on aiemmin havaittu lähinnä Krakataun tulivuorenpurkauksen yhteydessä.[6] Samoin puut eivät kaatuneet täysin yhdensuuntaisesti yhdestä pisteestä poispäin, vaan niiden muodostamat säteittäiset kuviot ovat lähtöisin kahdesta tai useammasta keskipisteestä ja ovat luonteeltaan aaltoilevia ja maastoa seuraavia.[6] Osa puista on selvinnyt hengissä laaksossa lähellä räjähdyksen tapahtumapaikkaa, ja myös varsinaisen tuhoalueen ulkopuolella on pieniä kaatuneiden puiden saarekkeita.[6] Siten ne eivät välttämättä olisi ulkopuolelta tulleen räjähdyksen aiheuttamia.[3] Kaasuräjähdyksen vaikutukset vastaavat muuten vetypommia, paitsi radioaktiivinen säteily puuttuu.[3]

[muokkaa] Putosiko Tunguskaan ufo?

1950-luvulla Tunguskan räjähdyksen syyksi esitettiin ulkoavaruudesta peräisin olevaa avaruusalusta, joka putosi maahan. Neuvostoliittolaiset tiedemiehet väittivät, että Tunguskaan putosi atomipommia kuljettanut ufo. Monet ufotutkijat uskovat teoriaan vieläkin. Esimerkiksi japanilaisen ufotutkijan Kozo Kawain mukaan kyseessä oli kurssiltaan eksyneen avaruusaluksen törmäys.[2] Elokuussa 2004 eräät venäläiset ufotutkijat ilmoittivat löytäneensä Tunguskasta ufon hylyn.[10] Skeptikot kuitenkin ovat väittäneet löydetyn hylyn olevan todellisuudessa pudonnut Vostok-avaruusalus. Monissa science fiction -aiheisissa elokuvissa, televisiosarjoissa, kirjoissa ja sarjakuvissa kuten Salaisissa kansioissa Tunguskan räjähdyksen selitettiin olevan pudonneen ufon syytä. Stanisław Lem kehitti kirjassaan Astronaucij (suom. Kuoleman planeetta) erään tällaisen teorian; kirjan pohjalta tehtiin aikanaan elokuva Der Schweigende Stern (1960) (suom. Venus on vaiti) [1]

[muokkaa] Kumottuja hypoteeseja

Jotkut tutkijat väittävät syyksi sähkömagneettista säteilyä. Joidenkin neuvostoliittolaisten tutkijoiden mukaan Tunguska joutui sähkömagneettisen myrskyn kouriin, mikä aiheutti räjähdyksen. Tulipallon on väitetty koostuneen sähkömagneettisesta säteilystä.

1965 esitetty teoria väittää, että räjähdyksen aiheutti avaruudesta pudonnut antimateriasta koostunut antikappale. Joutuessaan kosketuksiin tavallisten atomien kanssa, se aiheutti äärettömän voimakkaan räjähdyksen, joka puolestaan aiheutti Tunguskan räjähdyksen. Löydetyt hiukkaset ovat kuitenkin peräisin normaalista taivaankappaleesta.[3]

Amerikkalaisten tiedemiesten vuonna 1973 esittämän teorian mukaan Siperiaan putosi pikkuruinen musta aukko, joka lävisti koko maapallon. Se putosi Tunguskaan aiheuttaen räjähdyksen ja tuli esiin Atlantilla. Musta aukko olisi siis ollut hyvin pieni, ehkä pölyhiukkasen kokoinen.[2] Jos musta aukko olisi ollut suurempi, se olisi voinut nielaista sisäänsä koko Maapallon. Teoria ei ole kuitenkaan erityisen suosittu, ja sitä pidetään epäuskottavana. Mustan aukon olisi esimerkiksi pitänyt aiheuttaa maapallon sisästä ulos tullessaan vastaavan kokoinen räjähdys, ja sitä se ei tehnyt.[3]

Ruotsalaisten tiedemiesten 1982 esittämän teorian mukaan kvanttipoikkeama aiheutti hetkellisen alkuräjähdyksen Tunguskan alueella, jota myös vahvistaa alueelta löydettyjen alkuaineiden määrä.lähde?

[muokkaa] Vastaavan tapauksen vaikutus asutulla alueella

Mikäli mahdollinen kappale olisi iskeytynyt maahan vain muutamia tunteja myöhemmin, se olisi voinut tuhota esimerkiksi Helsingin, Tukholman, Tallinnan, Oslon tai Pietarin, jotka sijaitsevat suunnilleen samalla leveyspiirillä kuin Tunguska.

Aivan Helsingin keskustassa tapahtunut räjähdys olisi aiheuttanut poltto- ja painevaikutuksellaan varman kuoleman yhdeksän kilometrin säteellä, sekä puiden kaatumisia, talojen sortumisia ja muita vahinkoja 27 kilometrin säteellä eli Keravalle saakka. 20 kilometrin päässä olisi ollut vain muutama ehjä seinä, melkein kaikki ihmiset olisivat kuolleet. Näillä alueilla tuho olisi ollut valtavaa ja hengissä säilyminen harvinaista. Loviisassa eli noin 90 kilometrin päässä Helsingistä ja räjähdyksestä ikkunoita olisi rikkoutunut ja ihmisiä lentänyt ilmaan räjähdyksen voimasta. Tulipallon aiheuttama sähkömagneettinen pulssi olisi tuhonnut sähkö- ja puhelinlinjat 100 kilometrin säteellä.

Jos vastaava räjähdys sattuisi nykyään jonkin suurkaupungin kohdalla, miljoonia ihmisiä kuolisi.[4] Ainakin asteroidit ovat nykyään periaatteessa muita luonnonmullistuksia helpommin vältettävissä, koska niiden rataa voidaan mahdollisesti poikkeuttaa nykymenetelmillä.[4]

[muokkaa] Vastaavia, pienempiä räjähdyksiä

Joitain väitettyjä ja varmistettuja tapahtumia, joiden syyksi epäillään asteroidin, meteoroidin tai vastaavan kappaleen törmäämistä maan ilmakehään.

Pvm Paikka Voima (TNT-yksikkönä) Räjähdyskorkeus Huomautus
30. kesäkuuta, 1908 60 kilometriä länsiluoteeseen Vanavarasta paikassa 60°55' N, 101°57'E paikassa Krasnojarsk, Venäjä 10–15 Mt 8,5 km Tunguskan tapaus
13. elokuuta, 1930 Curuçá-joen alue, Amazonas, Brasilia 0,1-1,0 Mt
31. maaliskuuta, 1965 Kaakkois-Kanada 600 t 13 km 1g meteoriittimateriaalia löydetty
17. syyskuuta, 1966 Lake Huron, Michigan, Yhdysvallat 600 t 13 km Ei löydetty meteoriittimateriaalia
5. helmikuuta, 1967 Alberta, Kanada 600 t 13 km Ei löydetty meteoriittimateriaalia
22. syyskuuta, 1979 Eteläinen Intian valtameri 2 kt
19. tammikuuta, 1993 Lugo, Pohjois-Italia > 10 kt > -20a
18. tammikuuta, 1994 Cando, Espanja > 10 kt 200m2 tuhoalue, minuutin kestänyt tulipallo,
25. syyskuuta, 2002 Bodaybo eli Vitim, Venäjä 0,2 - 5 kt
6. kesäkuuta, 2002 Välimeri Kreikan ja Libyan välissä 26 kt

[muokkaa] Peli

Vuonna 2006 Deep Silver julkaisi PC:lle videopelin Secret Files: Tunguska, joka pohjautuu Tunguskan räjähdykseen. Peli on toteutettu klassisella "Osoita ja klikkaa" tekniikalla ja on genreltään puhdas seikkailu. Pelistä on tulossa myös versio ainakin Nintendo DS:lle ja Wii:lle. [11]

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Guinnessin ennätysten kirja, 1966
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 2,7 Birgitte Svennevig: Kivikasa syynä Tunguskan tuhoon. Tieteen Kuvalehti, 6/2002. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ 3,00 3,01 3,02 3,03 3,04 3,05 3,06 3,07 3,08 3,09 3,10 3,11 3,12 3,13 3,14 3,15 3,16 3,17 3,18 3,19 3,20 3,21 3,22 Astronetti: Tunguska 1908, luettu 5.2.2007
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 4,6 Guinness World Records. Guinness suuri ennätyskirja 2002. s. 86
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 P. Farinella, L. Foschini, Ch. Froeschlé, R. Gonczi, T. J. Jopek, G. Longo, P. Michel: Probable asteroidal origin of the Tunguska Cosmic Body (2001) (englanniksi)
  6. ↑ 6,0 6,1 6,2 6,3 6,4 Wolfgang Kundt:The 1908 Tunguska catastrophe: An alternative explanation. Current Science, vol. 81, no. 4, 25 August 2001. (englanniksi)
  7. ↑ http://www.oulu.fi/astronomy/planetology/Meteoriitit/Meteoriesseet/tunguska.html
  8. ↑ 8,0 8,1 8,2 8,3 8,4 8,5 Tunguskan tulipallon arvoitus. Kirjassa Veikko Ervasti ja Juhani Paananen: Terra Nova - Uhkien ja mahdollisuuksien maailma. WSOY 2001.
  9. ↑ J. Kelly Beatty: Threatening Asteroids: Fewer Hits in our Future? Sky & Telescope, 23.7.2003. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  10. ↑ SPACE.com - "Russian Alien Spaceship Claims Raise Eyebrows, Skepticism" (engl.)
  11. ↑ Pelin virallinen www-sivu: http://www.secretfiles-game.com/en/index_en.html (englanniksi)
12. Tiede 7/2007 sivu 8 uutiset

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Heikki Oja: Tulipalloja taivaalla, Ursa 1978. Sivut 117-137.
  • John Baxter, Thomas Atkins: Kun taivas syöksi tulta, teoriasta, jonka mukaan Tunguskan räjähdyksen olisi aiheuttanut vieraalta planeetalta tulleen avaruusaluksen tuhoutuminen

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tunguskan räjähdys.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunguskan_r%C3%A4j%C3%A4hdys
Henkilökohtaiset työkalut