Tolvoja

Wikipedia
Ohjattu sivulta Tulvoja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tolvoja, Tulvoja, Tulvaoja
То́лвуя, Tolvuja

Tolvoja, Tulvoja, Tulvaoja

Koordinaatit: 62°30′30″N, 35°17′20″E

Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Karhumäen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Väkiluku (2012) 1 400
Uudelleen avattu Paleostrovin luostari.
Tolvojan kunta Karhumäen piirin kartalla.

Tolvoja, Tulvoja tai Tulvaoja[1] (ven. То́лвуя, Tolvuja) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Karhumäen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Äänisen Poventsanlahden lounaisrannalla 79 kilometriä Karhumäestä maanteitse kaakkoon.[2] Kylässä on 1 100 ja kunnassa 1 400 asukasta (vuonna 2012)[3].

Sisällysluettelo

Maantiede ja asutus [muokkaa]

Tolvojan kunnan pinta-ala on 496,8 neliökilometriä tai ilman Äänisen vesialuetta 226,8 neliökilometriä[4]. Se rajoittuu luoteessa ja pohjoisessa Karhumäen piirin Sungun, idässä Tšolmužin sekä etelässä ja lounaassa Suurlahden kuntiin[5]. Maapinta-alasta valtaosa on metsää[6].

Seutu kuuluu Äänisniemen harjualueeseen. Sen maisemaa leimaavat jääkauden muovaamat luoteis-kaakkoissuuntaiset pitkät ja kapeat harjut ja järvet.[7] Kunnan alueella virtaavat Kalei ja Tsarjovka -joet. Järviä ovat Äänisen lisäksi Padmozero ja Gankovskoje.[8] Hyötykaivannaisiin kuuluvat sungiitti, dolomiitti, marmori, hiekka, sora ja turve[9]. Suojeltuja luonnonmuistomerkkejä ovat Klim-Gora ja Tsaritsyn kljutšin lähde,[10] jonka historia liittyy Romanov-suvun ensimmäisen tsaarin äitiin[2].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu 17 kylää: Belohino, Bereg, Bolšaja Niva, Bor, Krivonoginskaja, Kuusiranta (ven. Kuzaranda), Lahdenperä (Zagubje), Lebeštšina, Malaja Niva, Nikitinskaja, Padmozero, Savinskaja, Svetšnikovskaja, Virojärvi (Vyrozero), Vitsino, Zaretšje ja Zažoginskaja. Yli sadan asukkaan kyliä ovat Tolvojan ohella Kuusiranta ja Padmozero. Viidessä kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[11]

Historia [muokkaa]

Tolvoja mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1375[2]. Myöhemmin se muodosti kunnan eli volostin, jossa vuonna 1902 oli 12 000 asukasta[12]. Seudun asutus on vanhastaan venäläistä. Tolvojan kunta lakkautettiin 1920-luvulla ja sen alue liitettiin Äänisentauksen piiriin. Jatkosodan aikana vuosina 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä.

Liikenne, talous ja palvelut [muokkaa]

Tolvojan kautta kulkee Karhumäen ja Suurlahden välinen maantie. Kylästä on linja-autoyhteydet Suurlahteen, Karhumäkeen ja Petroskoihin. Tolvojassa ja Vitsinossa on laivalaiturit, joilta liikennöidään Suurlahteen, Karhumäkeen ja Petroskoihin.[13]

Kunnassa louhitaan sungiittia, kasvatetaan maito- ja lihakarjaa ja viljellään vihanneksia. Tärkein maatalousyritys on Tolvojan sovhoosi.[2][14] Paleostrovissa toimii kalanviljelylaitos ja Tolvojassa leipomo.[14]

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu asuntoloineen, vapaa-ajankeskus, kirjasto, ensiapuasema, paikallissairaala, kaksi ruokalaa ja joukko kauppoja[15].

Seudulla on useita muinaisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkejä ovat Tolvojan 1800-luvun lopulla rakennettu ortodoksinen kirkko, Paleostrovin luostarialue ja 1800–1900-lukujen vaihteen asuintalot. Historiallisiin kohteisiin kuuluu runonlaulaja Irina Fedosovan hauta Kuusirannassa.[16] Tolvojassa on vierasmaja[17].

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 246. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.3.2013).
  2. a b c d Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 178. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  3. Generalnyi plan, s. 22.
  4. Generalnyi plan, s. 3.
  5. Generalnyi plan, s. 9.
  6. Generalnyi plan, s. 47.
  7. Generalnyi plan, s. 11.
  8. Generalnyi plan, s. 13.
  9. Generalnyi plan, s. 14–15.
  10. Generalnyi plan, s. 15.
  11. Generalnyi plan, s. 4.
  12. Homén, Theodor (toim.): Itä-Karjala ja Kuollan Lappi, s. 160. Helskinki: Otava, 1918.
  13. Generalnyi plan, s. 21.
  14. a b Generalnyi plan, s. 29–30.
  15. Generalnyi plan, s. 22–23.
  16. Generalnyi plan, s. 19–20.
  17. Generalnyi plan, s. 23.

Aiheesta muualla [muokkaa]