Tosca

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tosca
Puccini Tosca.jpg
alkuperäinen nimi Tosca

Melodramma in tre atti

säveltäjä Giacomo Puccini
libretto Luigi Illica ja Giuseppe Giacosa
pohjautuu Victorien Sardoun näytelmään La Tosca
tyylilaji opera seria
esityskieli italia
kantaesitys 14. tammikuuta 1900
paikka Teatro Costanzi, Rooma
aikajana Puccinin oopperoista
La Bohème
1896
Tosca
1900
Madama Butterfly
1904

Tosca on Giacomo Puccinin säveltämä ooppera, joka sijoittuu vuoden 1800 Roomaan. Oopperan ensi-illassa vuonna 1900 Toscaa esitti Hariclea Darclée, Cavaradossia Emilio De Marchi ja Scarpiaa Eugenio Giraldoni. Esityksen johti Leopole Mugnone. Tosca on koko oopperakirjallisuuden suosituimpia teoksia.

Victorien Sardoun La Tosca[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalainen kirjailija Victorien Sardou (1831–1908) oli aikansa suosituimpia näytelmäkirjailijoita. Hänen kirjoittamansa viisinäytöksisen La Toscan ensi-ilta oli 24. marraskuuta 1887 Porte Saint-Martinin teatterissa. Näytelmän menestykseen vaikutti se, että se oli tehty mittatilaustyönä Sarah Bernhardtille.

La Toscassa Sardou sekoittaa hienosti näytelmässään todellisen historian ja fiktion. Oopperan historiallinen tausta liittyy Napoleonin toiseen Italian-sotaretkeen, Napoleonin vastaiseen allianssin, Italian jakoon pieniin valtioihin ja Marengon taisteluun 14. kesäkuuta 1800.

Näytelmästä oopperaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi Sardou ei ollut kovinkaan innostunut näytelmänsä tekemisestä oopperaksi. Oopperasäveltäjä Alberto Franchetti (1860–1942) ja libretisti Luigi Illica tapasivat vuonna 1894 Pariisissa Victorien Sardoun. Giuseppe Verdi oli myös kiinnostunut, mutta korkean iän vuoksi hän jätti aiheen. Sardou myi oopperaoikeudet Franchettille.

Puccini oli nähnyt näytelmän jo kaksi vuotta (1890) sen ensiesityksen jälkeen ja kiinnostui siitä aiheena. Giulio Ricordi oli vakuuttunut, että Tosca olisi Puccinin käsissä onnistuneempi kuin Franchettin. Monimuotoisen vakuuttelun, painostuksen ja harhainformaation jälkeen Ricordi avustajineen onnistui vakuuttamaan Franchettin siitä, että Tosca olisi murhineen ja kidutuksineen sopimaton oopperaksi. Lopuksi Victorien Sardou saatiin myymään oopperaoikeudet Puccinille. Näytteeksi Puccini soitti pianolla musiikkia Toscasta. (Todellisuudessa Puccini soitti otteita Manon Lescautista ja La Bohèmesta.)

Toscan tapahtumapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sardou on merkinnyt näytelmäänsä tapahtumapäiväksi 17. kesäkuuta 1800. Puccini sen sijaan merkitsi librettoon ajankohdaksi vain kesäkuun 1800. Toscan tapahtumapaikat ovat Roomassa todella olevia rakennuksia. Tosca tapahtuu yhden vuorokauden aikana.

Ensimmäinen näytös Sardoun La Toscassa on sijoitettu Sant' Andrea al Quirinalen kirkkoon. Puccini muuttaa sen Sant' Andrea della Valleen ja näytös tapahtuu puolenpäivän aikaan. Toinen näytös tapahtuu illalla Palazzo Farnesessa, joka toimii nykyisin Ranskan suurlähetystönä. Sardou sijoitti Scarpian huoneen kolmanteen kerrokseen ja kuningatar Maria Carolinan juhlien musiikki tulee ikkunasta sisään. Cavaradossin huvilan Sardou sijoittaa melko tarkasti Caracallan kylpylän luo. Kolmas näytös tapahtuu klo 4 aamulla Castel Sant'Angelossa, joka on keisari Hadrianuksen muistomerkki.

Toscan ensi-ilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen ilmasto oli kriittinen. Poliisipäällikkö tuli kapellimestari Leopoldo Mugnonen pukuhuoneeseen kertomaan, että ensi-illassa oli läsnä kuningatar Margherita sekä hallituksen jäseniä ja senaattoreita ja että poliittinen pommi-isku olisi mahdollinen. Jos näin tapahtuisi, orkesterin olisi aloitettava kansallishymni. Esitys alkoi äänekkäästi. Yleisö oli levotonta. Myöhään tulijat aiheuttivat niin kovat vastalauseet, että Mugnone joutui aloittamaan esityksen uudelleen. Useat kriitikot arvostelivat juonta ja vertasivat sitä näytelmään. Pääosin ooppera kuitenkin hyväksyttiin. Yleisö hyväksyi oopperan nopeasti. Esitys sai kaksikymmentä uusintaa ja pian se levisi ympäri Italiaa ja sitten maailman.

Toscan musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri lähteet mainitsevat sävellystyön alkaneen joko I näytöksen rakkausdueton lopusta Mia gelosa tai sitten Te Deumista. Vaikka oopperan nimi on Tosca, se alkaa Scarpian teemalla. Eri teemoja, niiden muistutuksia ja metamorfooseja Toscassa lasketaan olevan yli 60 kpl. Te Deumia varten Puccini sai apua Isä Pietro Panichellilta, Kirkonkellokohtauksessa Puccinia avusti Maestro Meluzziin. Erityisesti Puccinia kiinnosti Pietarin kirkon suurin kello, kuuluisa campanone. Heräävän Rooman kirkonkellojen ääniä Puccini kävi kuuntelemassa Castel Sant'Angelon ylätasanteella. III näytöksen alussa Rooman murteella lauletun perinteisen campagnalaisen paimenlaulun alun sanat Puccini sai roomalaiselta runoilijalta Luigi Zanazzolta.

Tunnettuja aarioita, duettoja ja kohtauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Recondita armonia" – Cavaradossi I näyt
  • "Mia gelosa" – Toscan ja Cavaradossin rakkausduetto I näyt
  • "Tre sbirri, una carrozza" (Te Deum) – Kuoro ja Scarpia I näyt
  • "Vissi d’arte, vissi d’amore" – Tosca II näyt
  • "E lucevan le stelle" – Cavaradossi III näyt
  • "O dolci mani" – Toscan ja Cavaradossin rakkausduetto III näytös

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivuroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cesare Angelottibasso
  • Sakrestani – baritoni
  • Spoletta – tenori
  • Sciarrone – basso
  • Vanginvartija – basso
  • Paimenpoikaaltto tai poikasopraano

Toscan nimirooli on ollut kautta aikojen yksi kuuluisimpia sopraanorooleja. Todennäköisesti kuuluisin Tosca oli Maria Callas, jonka verevä tulkinta kuuluu oopperahistorian ikimuistoisimpiin. Muita kuuluisia Toscia ovat olleet mm. Maria Jeritza, Renata Tebaldi, Birgit Nilsson, Zinka Milanov, Leontyne Price ja Eva Marton. Cavaradossi on tenorille kiitollinen rooli, sillä sen kaksi aariaa kuuluvat oopperakirjallisuuden suosituimpiin. Cavaradossin kuuluisia esittäjiä ovat olleet Enrico Caruso, Giuseppe Di Stefano, Jussi Björling, Franco Corelli, José Carreras ja Plácido Domingo. Scarpian rooli on pahuudessaan herkullinen dramaattisille baritoneille. Kuuluisin Scarpia oli Tito Gobbi, joka esiintyi Toscassa usein Maria Callasin kanssa. Muita kuuluisia roolin esittäjiä ovat olleet mm. Antonio Scotti, Giuseppe Taddei, Ingvar Wixell, Renato Bruson, Ruggero Raimondi, ja Bryn Terfel. Kantaesityksessä Scarpian roolin laulanut Eugenio Giraldoni vieraili Scarpiana myös Suomalaisessa Oopperassa tammikuussa 1923, ja jäi Suomeen opettamaan laulua. Hän kuoli 24.6.1924 Helsingissä, jonne hänet on myös haudattu.

Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aika: kesäkuu 1800
  • Paikka: Rooma
  • Kesto: I näytös 45 min, II näytös 40 min ja III näytös 25 min. Yhteensä n. 2 h

Ensi-iltamiehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tosca 14.1.1900 Teatro Costanzi, Rooma

Kapellimestari Leopoldo Mugnone

Juoniseloste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ooppera alkaa kolmella soinnulla fff,tutta forza, joka kuvaa Scarpian ylimielistä ja kostonhaluista luonnetta. Scarpia-teemaan loppuvat myös I ja II näytös.

Ensimmäisen näytöksen tapahtumapaikkana on Sant’Andrea della Vallen kirkko Roomassa. Oikealla on Attavantien kappeli ja vasemmalla maalaustelineillä iso fresko peitettynä. Telineillä on myös maalarin työvälineet ja kori. Poliittinen vanki ja entinen Rooman tasavallan konsuli Cesare Angelotti saapuu, löytää Neitsyt Marian alttarilta avaimen Attavantien sukukappeliin ja menee sisälle. Sakrestani tulee ja polvistuu rukoilemaan, samalla taiteilija Cavaradossi saapuu. Cavaradossi paljastaa keskeneräisen, sinisilmäisen ja kultatukkaisen Maria Magdalenaa esittävän maalauksen. Sakrestani tunnistaa taulussa kirkossa usein rukoilemassa käyneen naisen. Cavaradossi vertailee rakastamansa Floria Toscan kasvonpiirteitä kuvan esittämään Maria Magdalenaan aariassaan Recondita armonia (Salaperäinen harmonia). Sakrestanin poistuttua Angelotti tulee piilosta. Angelottin ja Cavaradossin keskustelun keskeyttää sisään saapuva Floria Tosca. Angelotti piiloutuu uudestaan. Oopperalaulaja Tosca on kuullut ääniä kirkosta ja on mustasukkainen. Hän ehdottaa tapaamista illan esityksen jälkeen. Cavaradossi haluaisi jatkaa työtään, ja Tosca on lähtemäisillään. Katsoessaan taideteosta Tosca tunnistaa Maria Magdalenan muistuttavan markiisitar Attavantia. Toscan mustasukkaisuus voimistuu. Rakkausduetto Mia gelosa (Olet mustasukkainen). Lopuksi Tosca pyytää taiteilijaa maalaamaan Maria Magdalenalle tummat silmät.

Cavaradossin ja Angelottin keskustelussa Cavaradossi ehdottaa Angelottille piilopaikaksi huvilansa kuivunutta kaivoa. Vankilasta kuuluu tykinlaukaus ja molemmat poistuvat. Suntio saapuu tyhjään kirkkoon innostuneena kertomaan, että Bonaparte on voitettu. Illan ohjelma on muutettu, ja Floria Tosca laulaa kantaatin kuningattaren läsnä ollessa Farnesen palatsissa. Kirkossa alkaa pian Te Deum, ja kuorolaisia saapuu paikalle.

Kesken ilon poliisipäällikkö Scarpia saapuu Spolettan ja Sciarronen kanssa. Attavantien kappeli tutkitaan ja sieltä löytyy viuhka, jossa on Attavantien sukuvaakuna. Tosca palaa kirkkoon ilmoittamaan illan ohjelman muutoksesta. Scarpia yllyttää Toscan mustasukkaisuuden raivoon Attavantin viuhkan avulla. Tosca lähtee kirkosta suunnattoman raivon vallassa itkien. Scarpia käskee Spolettan seurata Toscaa ja raportoida kaiken illalla Farnesen palatsissa. Te Deum alkaa ja sen aikana Scarpia ilmaisee halunsa saada Tosca syliinsä ja Cavaradossi hirteen. Lopuksi hän huudahtaa Tosca, mi fai dimenticare Iddio (Tosca, saat minut unohtamaan Jumalan), sen jälkeen Scarpia yhtyy Te Deumiin.

II näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumapaikkana on Palazzo Farnese, Scarpian huoneisto. Suuri ikkuna on palatsin pihalle päin. Scarpia istuu syömässä. Alapuolen juhlahuoneistoista kuuluu orkesterin soittoa. Scarpia miettii tulevaa – Tosca è buon falco (Tosca on hyvä syötti) – ja antaa Sciarronelle viestin vietäväksi Toscalle. Spoletta palaa raportoimaan, että Angelottia ei löytynyt mutta Cavaradossi pidätettiin. Cavaradossi tuodaan sisälle, hän ei kuitenkaan kerro mitään. Cavaradossi siirretään viereiseen huoneeseen käsittelyä varten. Sisällä on jo teloittaja kidutusvälineiden kanssa valmiina. Tosca saapuu. Scarpia alkaa kiristää Toscaa Cavaradossilla. Viereisestä huoneesta kuuluu vaikerrusta, ja Tosca rukoilee armoa rakastetulleen. Tosca on suunniltaan epätoivosta ja paljastaa Angelottin piilopaikan: Nel pozzo – nel giardino (Kaivossa – puutarhassa). Cavaradossi tuodaan kidutuskammiosta, ja hän kysyy Toscalta pitikö tämä salaisuuden. Tosca kieltää kertoneensa. Kuuluvalla ja käskevällä äänellä Scarpia sanoo Spolettalle: "Kaivo puutarhassa – mene Spoletta!" Cavaradossi raivostuu Toscalle.

Sciarrone tuo huonoja uutisia. Huhu itävaltalaisten voitosta oli väärä. He ovatkin kärsineet tappion, ja Bonaparte voitti Marengon taistelun. Cavaradossi nousee innoissaan ja huudahtaa Vittoria, vittoria. Cavaradossi vangitaan. Tosca rukoilee armoa Cavaradossille. Quanto? Il Prezzo? (Paljonko? Hinta?) kysyy Tosca halveksien. Scarpia vastaa rauhallisesti Già mi dicon venal, ma a donna bella non mi vendo a prezzo di moneta (Vihamieheni sanovat minun olevan lahjottavissa, mutta kaunis nainen ei minua osta rahalla). Tosca on epätoivoinen ja rukoilee Vissi d’arte, vissi d’amore (Elin taiteelle, elin rakkaudelle). Scarpia vastaa Toscan rukoukseen: "Olet huono tinkimään, pyydät henkeä. Minä pyydän vain hetkeä". Paineen alla Tosca nyökkää heikosti mutta vaatii Cavaradossin välitöntä vapauttamista. Scarpia myöntyy mutta sanoo, että vapautus tapahtuu valeteloituksen jälkeen. Scarpia antaa merkitsevästi ja painokkaasti ohjeet Spolettalle teloituksesta – "aivan kuten tehtiin Kreivi Palmierille".

Tosca vaatii lähtölupaa itselleen ja Cavaradossille. Scarpia kirjoittaa luvan, taittaa paperin ja lähestyy Toscaa. Tosca työntää veitsen Scarpian sydämeen: Questo è il bacio di Tosca (Tämä on Toscan suudelma). Tosca etsii lupalapun, vilkaisee ruumista ja mumisee E avanti a lui tremava tutta Roma (Häntä pelkäsi koko Rooma). Lähtiessään hän asettaa kyntteliköt ruumiin molemmille puolille ja krusifiksin rinnan päälle.

III näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasanne Sant’ Angelon vankilassa. Vasemmalla on pöytä, penkki ja tuoli. Pöydällä on lamppu, suuri rekisterikirja ja kirjoitusmateriaalia. Yhdellä seinällä on ristiinnaulitun kuva ja sen edessä tuli. Oikealla on ovi auki, ja se johtaa vankilan tasanteelle. Vatikaani ja Pietarinkirkko näkyvät kaukaisuudessa. Kirkas taivas on täynnä tähtiä. On juuri aamunkoitto. Lyhyt alkusoitto kuvaa aamuun heräävää Roomaa. Paimenpoika laulaa kaihoisasti surullisen rakkauslaulun Io de sospiri (Huokaukset hartaat). Kirkkojen kellot soivat. Kaupunki herää uuteen aamuun. Aamun valjetessa soi orkesterista Cavaradossin tulevan aarian teema ja sen aikana lyö Pietarinkirkon suurin kello Campanone muutaman kerran.

Cavaradossi tuodaan teloitettavaksi, kirjoittaessaan hän vaipuu muistoihin ja laulaa jäähyväiset elämälle E lucevan le stelle (Tähdet ylläni). Tosca saapuu ja kertoo tappaneensa Scarpian sekä saaneensa lähtöluvan maasta. Cavaradossin ja Toscan toinen rakkausduetto O dolci mani mansuete e pure (Kätesi rakkaat, hellät ja niin puhtaat). Tosca kertoo valeteloituksesta väittäen, että sotilaiden aseet olisivat lataamattomia, ja kehottaen Cavaradossia teeskentelemään kuollutta, kunnes he ovat poistuneet.

Teloitusryhmä saapuu ja järjestäytyy. Upseerin miekan pudottua sotilaat ampuvat ja Cavaradossi lyyhistyy maahan. Teloitusryhmän poistuttua Tosca kehottaa Cavaradossia nousemaan. Tosca tajuaa kauhistuneena Scarpian pettäneen hänet ja määränneensä oikean teloituksen – kuten Palmierille. Scarpian murha on paljastunut, Spoletta ja Sciarrone tulevat pidättämään Toscaa. Tosca nousee muurille ja hyppää alas julistaen O Scarpia, avanti a Dio (Scarpia, tapaamme Jumalan edessä). Ooppera päättyy dramaattisesti takautumaan aariasta E lucevan le stelle, tutta forza.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]