Herbert von Karajan
Sivulta puuttuu 
Herbert von Karajan (5. huhtikuuta 1908 – 16. heinäkuuta 1989) oli itävaltalainen kapellimestari. Hän toimi pitkään Berliinin filharmonikkojen ylikapellimestarina.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Karajan syntyi aromanialais-kreikkalaistaustaiseen perheeseen lähelle Salzburgia, jossa hän opiskeli vuosina 1916–1926 Mozarteum-konservatoriossa. Debyyttinsä kapellimestarina hän teki Salzburg-festivaaleilla vuonna 1933. Karajan johti Wienin filharmonikkoja ensi kerran 1934 ja Berliinin filharmonikkoja 1937. Hän solmi levytyssopimuksen Deutsche Grammophon -yhtiön kanssa. Vuosina 1946–1960 Karajan oli läheisessä yhteistyössä lontoolaisen Philharmonia-orkesterin kanssa. Karajan nimitettiin vuonna 1955 elinikäiseksi Berliinin filharmonikkojen ylikapellimestariksi.
[muokkaa] Musiikki
Karajan levytti laajalti erityisesti romantiikan ajan teoksia, joissa hänen kaunis ja siloiteltu orkesterisointinsa on saanut ylistäviä arvioita. Karajan oli suuri Sibeliuksen musiikin puolestapuhuja saksankielisellä alueella.
[muokkaa] Tunnetuimpia levytyksiä
- Mozartin käyrätorvikonsertot, 1950-luku
- Sibeliuksen Tapiola, 1965
- Haydnin Die Schöpfung Oratorio, 1969
- Prokofjevin viides sinfonia, 1969
- Richard Straussin neljä viimeistä laulua, 1973 (solistina Gundula Janowitz)
- Beethovenin yhdeksäs sinfonia, 1978
- Mahlerin yhdeksäs sinfonia, 1982
[muokkaa] Aiheesta muualla
