Poikasopraano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Poikasopraano tarkoittaa poikalaulajaa, jonka ääniala yltää sopraanon tasolle ennen murrosiän aloittamaa äänenmurrosta. Puhdas poikasopraano soi kirkkaana ja ilman vibratoa. Äänenmurroksen jälkeen pojista tulee tyypillisesti bassoja, baritoneja tai tenoreita.

Pojat aloittavat harrastuksensa yleensä 7-9 vuoden iässä. He laulavat poikaäänissä (sopraanossa tai altossa) äänenmurrokseen asti. Suomessa Helsingin Tuomiokirkon Cantores Minores-poikakuoro on kouluttanut jo yli viidenkymmenen vuoden ajan poikasolisteja, jotka ovat esiintyneet mm. Suomen Kansallisoopperassa, Savonlinnan oopperajuhlilla, Nilsiän Opera Cava -festivaalilla sekä kuoron omissa konserteissa.

Johann Sebastian Bach sävelsi musiikkia poikakuorolle. Nykyään äänenmurros alkaa pojilla yhä aikaisemmin verrattuna Bachin elinvuosiin. Bach lauloi itse poikasopraanona 16-vuotiaaksi.

Tunnettuja poikasopraanorooleja oopperoissa on säveltänyt muun muassa Mozart (Taikahuilun 3 poikaa), Puccini (Toscan paimenpoika ja Gianni Schicchin Gherardino) ja Claude Debussy oopperassaan Pélléas ja Mélisande. Poikasopraanoa käytetään myös kevyen musiikin parissa (Suomessa esimerkiksi Stratovarius).

Poikasopraanona aloitti mm. brittiläinen Aled Jones. Populäärimusiikin poikasopraanoja ovat olleet mm. nuori Michael Jackson ja Billy Gilman. Poplaulajana tunnettu Justin Bieber aloitti poikasopraanona. [1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]