Poikakuoro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wieniläinen poikakuoro Wiener Sängerknaben (2003)
Koulukuoro (1488)

Poikakuoro on yksi vanhimmista kuoromuodoista, jota jo Bach ja Mozart käyttivät. Poikakuorot ovat hyvinkin yleisiä Manner-Euroopassa ja Britanniassa. Suomessa on huomattavasti vähemmän poikakuoroja, vain parisenkymmentä. Vuoden 2002 Nuorten Kuoroliiton (NuKl) juhlajulkaisussa on mainittu kyseisenlaisia kuoroja vain 11: Cantores Minores, Chorus Chatedralis Iuniorum, Joensuun Poikakuoro, Kuopion Poikakuoro, Meri-Lapin Poikakuoro, Oulun NMKY:n poikakuoro Ynnin Pojat, Poikakuoro Pirkanpojat, Porin Poikakuoro, Rauman Poikakuoro, Suomalainen Poikakuoro ja Vetelin Poikakuoro.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten jo edellä mainittiin, poikakuoro on vanha kuoromuoto. Poikakuoro on periaatteessa yhtä vanha kuin koululaitos. ”Ennen vanhaan” koulut olivat pelkästään pojille, ja heidän piti laulaa jumalanpalveluksissa. Kaikkien oli pakko laulaa, niidenkin joiden ääni ei ollut sieltä parhaasta päästä. Tuon aikakauden (n. 1600-luku) kuoro-ohjelmistoon kuului 1–3-äänisiä koululauluja ja hengellistä ohjelmistoa, hyvänä esimerkkinä on suomalainen Piae Cantiones -laulukokoelma, joka on ainoa laatuaan Pohjoismaissa. Kuorot saattoivat tehdä lomillakin konserttikiertueita, jotka olivat taloudellisesti kannattavia.

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manner-Euroopassa kuorot saattavat hyvinkin olla parisataavuotiaita ja voidaan puhua kuorolaulajasuvuista. Siellä on myös erillisiä sisäoppilaitoksia kuoropojille. He opiskelevat, asuvat ja harjoittelevat koulussa ohjelmistoa lähes vuoden ympäri. Suomen poikakuoroperinne alkaa juuri noin 1500- ja 1600-luvuilta. Jossain vaiheessa innostus hiipui, mutta saatiin elvytettyä uudelleen.

Vanhin edelleen toimiva poikakuoro on yli tuhatvuotias eli perustettu vuonna 975.[1]

Suomen vanhin poikakuoro on Cantores Minores, pääkaupunkiseudulla toimiva ja koko maan suurin poikakuoro. Se on perustettu vuonna 1952.

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikakuoroja esiintyy hyvinkin erilaisissa kokoonpanoissa. Yleisimpiä ovat SA ja SATB, mutta löytyy myös mm. SAA, SSAA, SAB, SSAATTBB ja niin poispäin. Pojat aloittavat kuoron 7–9-vuotiaina useimmiten poikasopraanona mutta joskus myös alttona. Poikaääniä lauletaan äänenmurrokseen asti ja jos kuoro käsittää myös miesäänet, siirtyvät he tenoriksi ja bassoksi. Muissa tapauksissa joutuu jättämään kuoron tai jatkaamaan laulamista falsettirekisterissä. Äänenmurroksessa on hankala laulaa, ääntä on vaikea hallita ja joskus väistämättä ääni hyppää modaalista falsettiin tuottaen eräänlaisen kiekaisun ja joka on sangen nolostuttavaa yleisön edessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Regensburger Domspatzen 25. Regensburger "Tage Alter Musik": Viertägiger Konzertmarathon mit einigen Glanzlichtern (saksaksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]