Cantores Minores
Wikipedia
Cantores Minores on Helsingin tuomiokirkon poikakuoro ja Suomen vanhin poikakuoro. Kuoron pysyvänä suojelijana toimii Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Kuoro on perustettu Tarmo Nuotion ja Ruth-Ester Hillilän johdolla vuonna 1952. Lisäksi kuoron yhteyteen on sittemmin perustettu myös pienyhtyeitä.
Kuoron pitkäaikaisina johtajina ovat toimineet vuosina 1954–1958 sekä 1960–1962 itävaltalainen Peter Lacovich ja saksalainen Heinz Hofmann vuosina 1962–1987.
Vuodesta 1987 lähtien kuoroa ja v. 1990 perustettua Cantores Minores -musiikkiopistoa johti saksalainen prof. Christian Hauschild. Hänen kaudellaan kuoro painottui enemmän suurteosten esittämiseen ja kuoron arvostus kasvoikin ulkomailla pitkien kiertueiden myötä. Vuosi 2004 on hyvä esimerkki suurteosten osuudesta kuoron ohjelmistossa. Kyseisenä vuonna kuoro esitti seuraavat suurteokset: J.S. Bach: Johannespassio, Matteuspassio, Jouluoratorio (kantaatit 1-3); W.A Mozart: Requiem; J. Brahms: Ein deutsches Requiem. Professori Hauschild jäi tehtävistään eläkkeelle vuoden 2004 lopussa.
Vuoden 2005 alussa kuoron taiteellisena johtajana ja opiston rehtorina aloitti kapellimestari Hannu Norjanen, joka on myös itse kuoron kasvatti. Norjanen on opiskellut kuoron- ja orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa, josta hän valmistui kapellimestariksi.
[muokkaa] Kuoro
A-kuorossa lauloi vuonna 2007 yli sata 8–27-vuotiasta poikaa. Kuoron kokoonpano on SSAATTBB (1. ja 2. sopraano, 1. ja 2. altto, 1. ja 2. tenori, 1. ja 2. basso). Äänenmurroksen jälkeen pojat siirtyvät poikaäänistä miesääniin. Melkein kaikilla eri stemmoilla on tällä hetkellä omat järjestys- ja nuottiprefektinsä. Prefektit ovat kuoronjohtajan nimeämiä luottamushenkilöitä, jotka pitävät kuoron sisäisestä järjestyksestä huolen. Näiden lisäksi kuorossa on päänuottiprefekti vastaamassa kuoron nuoteista sekä pääjärjestysprefekti ja musiikillinen pääprefekti. Kuoro harjoittelee aktiivisesti useita kertoja viikossa ja konsertoi sekä kotimaassa että ulkomailla. Matkat suuntautuvat usein Eurooppaan, mutta Cantores Minores on tehnyt myös lukuisia kiertueita Pohjois-Amerikkaan, Japaniin, sekä Venäjälle. Viimeisimmät matkat kohdistuivat maaliskuussa 2008 Intiaan sekä huhtikuussa 2008 Saksaan.
[muokkaa] Koulutusryhmät ja musiikkileikkikoulu
Kuoron yhteydessä toimii B- ja Koraalikuoro -koulutusryhmät, jotka valmentavat 7–12-vuotiaita poikia esiintyvään A-kuoroon. CM-musiikkiopistossa toimii myös 4–7-vuotiaiden musiikkileikkikoulu. Halutessaan pojat voivat myös opiskella klassista yksinlaulua sekä käydä pianotunneilla.
[muokkaa] Ohjelmisto
Cantores Minoresin vakituiseen ohjelmistoon kuuluvat mm. Johann Sebastian Bachin suurteokset (Matteuspassio, Johannespassio, H-mollimessu (Bach) ja lukuisia muita Bachin kantaatteja ja Magnificat (Bach), sekä muut isommat kuoroteokset kuten Brahmsin ja Mozartin Requiem. Kuoron a cappella -ohjelmisto koostuu historian suurimmista kuoroteksista sekä nykysuomalaisesta kuoromusiikista (säveltäjinä mm. Einojuhani Rautavaara, Jukka Linkola, Joonas Kokkonen ja Leevi Madetoja). Jouluisin kuoro laulaa perinteisiä joulusävelmiä.
[muokkaa] Pienyhtyeet
Cantores Minores -musiikkiopiston yhteydessä toimii myös useita pienyhtyeitä kuten CM Vokaaliyhtye (SATB), CM Swing sekä jouluisin CM-tiernapojat (SATB sekä SA, TB). Lauluyhtyeet laulavat paikoin myös kevyempää a cappella-ohjelmistoa. Myös A-kuoro esiintyy pienemmissä kokoonpanoissa (esim. noin 40 laulajan favoriittiryhmänä). CM-poikia esiintyy jatkuvasti myös yksityistilaisuuksissa kuten häissä ja hautajaisissa, yhtiöiden konferensseissa ja muissa tilaisuuksissa.
[muokkaa] Kuoron johtajia
- 1952-1954 Tarmo Nuotio
- 1954-1958 Peter Lacovich
- 1959-1960 Harald Andersén
- 1960-1962 Peter Lacovich
- 1962-1987 Heinz Hofmann
- 1987-2004 Christian Hauschild
- 2005- Hannu Norjanen
[muokkaa] Matkat
Kuoro on tehnyt historiansa aikana 50 ulkomaille suuntautuvaa konserttikiertuetta.
1957 Ruotsi
1964 Itä-Saksa
1967 Itä-Saksa
1968 Ruotsi, Tanska, Länsi-Saksa, Hollanti
1969 Norja
1970 Länsi-Saksa, Ranska, Englanti, Sveitsi
1972 Itä-Saksa, Sveitsi, Ruotsi
1974 Ruotsi
1974 Länsi-Saksa, Unkari, Itävalta
1976 Länsi-Saksa, Belgia, Ranska, Sveitsi
1978 Itä-Saksa
1980 Puola
1980 Länsi-Saksa, Ranska, Belgia
1981 Länsi-Saksa, Sveitsi
1982 Italia
1982 Yhdysvallat
1984 Ruotsi, Länsi-Saksa
1985 Itä-Saksa
1986 Länsi-Saksa
1988 Yhdysvallat
1989 Länsi-Saksa, Itä-Saksa
1990 Ruotsi
1990 Länsi-Saksa
1991 Saksa, Viro
1992 Saksa
1993 Yhdysvallat
1994 Belgia, Ranska
1995 Japani
1996 Ruotsi, Tanska, Saksa
1996 Belgia, Saksa
1997 Japani
1998 Yhdysvallat
1999 Venäjä
2000 Saksa, Ruotsi, Japani
2001 Latvia, Unkari
2002 Saksa, Tsekki, Itävalta, Sveitsi
2003 Venäjä
2004 Saksa, Norja
2005 Ruotsi, Tanska
2006 Yhdysvallat, Kanada
2007 Venäjä
2008 Intia, Saksa
