Tämä on hyvä artikkeli.

Sonny Liston

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. marraskuuta 2010 kello 22.47 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sonny Liston
Taiteilijan näkemys Sonny Listonista.
Taiteilijan näkemys Sonny Listonista.
Henkilötiedot
Koko nimi Charles L. Liston
Syntynyt8. toukokuuta 1932 (syntymätodistus kirjoitettu jälkeenpäin)
Arkansas (tarkka paikka kiistanalainen)
Kuollut30. joulukuuta 1970
Las Vegas, Nevada
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Nyrkkeilijä
Lempinimi Sonny
Pituus 184 cm
Paino 98 kg
Painoluokka raskassarja
Kätisyys oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 54
Voitot 50
– tyrmäysvoitot 39
Tappiot 4
Ratkaisemattomat 0
Ei tuomiota/
mitätöity		 0

Charles L. "Sonny" Liston (8. toukokuuta 1932 (kiistanalainen) – 30. joulukuuta 1970) oli yhdysvaltalainen raskaansarjan nyrkkeilijä ja painoluokkansa maailmanmestari. Hän voitti maailmanmestaruutensa Floyd Pattersonilta vuonna 1962 ja puolusti sitä kerran uusintaottelussa. Liston voitti Pattersonin molemmilla kerroilla tyrmäyksellä jo ensimmäisessä erässä. Vuonna 1964 hän menetti yllättäen maailmanmestaruutensa Muhammad Alille eikä pystynyt voittamaan sitä takaisin uusintaottelussakaan. Sen jälkeen hän ei enää otellut mestaruudesta.

Sonny Listonia pidettiin jo elinaikanaan merkittävänä nyrkkeilijänä, ja maailmanmestaruusaikanaan häntä verrattiin Joe Louisin ja Rocky Marcianon kaltaisiin suuriin maailmanmestareihin. Liston oli aikansa keskivertonyrkkeilijöitä noin kymmenen kiloa painavampi ja tyyliltään hyökkäävä. Lisäksi monet nyrkkeilijät pelkäsivät Listonia eivätkä esimerkiksi Ingemar Johansson, Henry Cooper tai Joe Frazier, jotka olivat aikansa huippuja, suostuneet kohtaamaan häntä. Myös Muhammad Ali myönsi jälkikäteen pitäneensä Listonia pelottavana vastustajana.

Listonilla oli yhteyksiä alamaailmaan ja mafiaan, ja rikolliset vaikuttivat hänen taustajoukoissaan koko uran ajan. Näiden yhteyksien on väitetty jopa vaikuttaneen hänen ennenaikaiseen kuolemaansa vuonna 1970, mutta tätä ei ole voitu todistaa. Listonin elämästä on tehty vuonna 2008 ilmestynyt elokuva Phantom Punch, jonka pääosassa näyttelee Ving Rhames.[1]

Elämä ja ura

Nuoruus ja vankila-aika

Listonin tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä ja paikkakin on epäselvä. Hän syntyi Arkansasin osavaltiossa vuosien 1930–1940 välillä puuvillanviljelijä Tobin ja Helen Listonin perheeseen, jossa oli hänen lisäkseen 24 lasta.[2][3] Perhe oli köyhä, ja Liston tapasi usein sanoa: "Siitä lähtien kun synnyin, olen taistellut elämästäni."[4] Koska lapset syntyivät kotona, heillä ei ollut syntymätodistuksia.[3] Paikallinen legenda tosin kertoo, että Listonin synnyttyä puuhun tehtiin merkki sen muistoksi.[5] Liston kirjoitti syntymätodistuksensa jälkikäteen vuonna 1953 ja ilmoitti siinä syntymäpäiväkseen 8. toukokuuta 1932. Päivämäärän paikkansa pitävyys on kuitenkin kiistanalainen.[3]

Listonin lapsuus oli vaikea, sillä perheen isä pahoinpiteli usein lapsiaan.[6] Hän ei koskaan oppinut lukemaan, ja hän tarvitsi koko uransa ajan lukemiseen tuttavien apua.[7] 13-vuotiaana Liston karkasi kotoaan St. Louisiin ja joutui siellä kasvatuslaitokseen.[7] Hän ajautui jo nuorena rikollisuuteen ja liittyi joukkoon, joka hänen omien sanojensa mukaan oli "aina etsimässä vaikeuksia".[8] Hän toimi pitkään John Vitale -nimisen gangsterin henkivartijana ja sai järjestäytyneen rikollisuuden piiristä tuttavuuksia, jotka tulisivat piinaamaan häntä läpi elämän.[9]

Kun Liston syyllistyi ravintolan aseelliseen ryöstöön sekä useisiin pahoinpitelyihin ja varkauksiin, hänet tuomittiin lopulta viideksi vuodeksi Missourin vankilaan vuonna 1950.[4][6][7][10] Tuolloin katolinen vankilapastori Edward Murphy keksi ohjata uskonsa yhteiskuntaan menettäneen Listonin nyrkkeilyn pariin antaakseen hänelle muuta ajateltavaa.[4][7][6] Vankien nyrkkeilyohjelmaa vetänyt pastori Alois Stevens perehdytti hänet lajiin tarkemmin.[7][6][8] Liston voitti vankilansa nyrkkeilymestaruuden.[7] Nyrkkeilyn ja katolisen uskonnon yhteys näkyi myöhemminkin Listonin elämässä, sillä hänen puolustaessaan mestaruuttaan pukuhuoneessa oli toisinaan odottamassa pappeja, joilla oli rinnassaan "I like Sonny" -pinssit.[7]

Uran alkuvaiheet ja toinen vankeustuomio

Päästyään ehdonalaiseen 1952[5] Sonny Liston aloitti välittömästi uran amatöörinyrkkeilijänä, vaikka olikin monia muita aloittelevia nyrkkeilijöitä vanhempi. Lyhyellä amatööriurallaan Liston voitti St. Louisin ja Missourin paikalliset Golden Gloves -mestaruudet, joiden kautta hän pääsi nousemaan kansalliselle tasolle. Voitettuaan myös kansallisen Golden Gloves -mestaruuden vuonna 1953 hän siirtyi ammattilaiseksi.[8] Ensimmäisessä ottelussaan 2. syyskuuta 1953 Liston tyrmäsi Don Smithin heti ensimmäisessä erässä, vain 33 sekuntia ottelun alkamisen jälkeen.[7] Kuudennessa ottelussaan, joka myös esitettiin televisiossa, hän voitti 8-eräisessä kamppailussa John Summerlinin, joka oli siihen mennessä voittanut 22 ottelua ja hävinnyt yhden. Liston voitti Summerlinin myös uusintaottelussa. Tämän jälkeen hän kärsi uransa ensimmäisen tappion Marty Marshallille, joka mursi hänen leukaluunsa ja sai pistevoiton.[7] Liston on selittänyt tappiotaan kertomalla, että Marshallin alkeellinen tyyli huvitti häntä eikä hän naurultaan pystynyt pitämään suutaan kiinni.[7][6] Vuonna 1955 Liston voitti kaikki kuusi otteluaan, joista viisi tyrmäyksellä. Yksi hävinneistä oli Marshall, jonka Liston tyrmäsi kuudennessa erässä.[7]

Ensimmäisessä ottelussaan vuonna 1956 Liston kohtasi jälleen Marshallin ja voitti 10-eräisen kamppailun pisteillä. Sitten hän joutui ongelmiin, kun hän löi virantoimistuksessa ollutta poliisia.[7] Tapaus sai paljon julkisuutta, ja Liston tuomittiin vuodeksi vankilaan.[6] Hän ei otellut lainkaan vuonna 1957.

Liston vapautui vankilasta kuusi kuukautta tuomionsa saamisen jälkeen mutta palasi takaisin nyrkkeilykehiin vasta tammikuussa 1958. Tuolloin hän nousi lopullisesti nyrkkeilymaailman huipulle.[6] Vuosina 1958–1961 Liston otteli 19 kertaa ja voitti jokaisen ottelunsa, niistä 16 tyrmäyksellä. Hän kohosi nopeasti maailmanmestarin ykköshaastajaksi, mutta ei kuitenkaan päässyt mestaruusotteluun asti. Tuona aikana Liston kävi kaksi ottelua kovana lyöjänä tunnettua Cleveland Williamsia vastaan ja tyrmäsi hänet nopeasti kolmannessa ja toisessa erässä.[9] Williamsia vastaan käymässään ensimmäisessä ottelussa Listonin nenä murtui.[6] Hän on myöhemmin pitänyt ottelua uransa käännekohtana, sillä Williams pakotti häntä muuttamaan tyylinsä suoraviivaisemmaksi ja hyökkäävämmäksi. Samalla tyylillä hän otteli myöhemmin Pattersonia vastaan maailmanmestaruudesta.[11]

Zora Folley käytti Listonia vastaan välttelevää taktiikkaa ja yritti voittaa hänet pysyttelemällä etäällä ja perääntymällä. Listonin pystyi kuitenkin lyömään häntä pitkillä ja tarkoilla jabeilla, kääntyipä hän mihin suuntaan hyvänsä, ja tyrmäsi Folleyn kolmannessa erässä. Folley on kertonut, että hän näki kanveesissa maatessaan suuren hahmon leijuvan yläpuolellaan. Hän kysyi hahmolta, mitä tapahtui, ja Liston kertoi tyrmänneensä hänet.[11]

Tuohon aikaan Listonilla oli pelottava maine, ja osa hänen ottelupalkkioistaan jouduttiin käyttämään vastustajien houkuttelemiseksi.[12] Siitä huolimatta esimerkiksi britannialainen Henry Cooper ja ruotsalainen Ingemar Johansson eivät koskaan suostuneet kohtaamaan Listonia. Eddie Machen sanoi ennen ottelua Listonilla punnituksessa, ettei tämä pelota häntä. Liston vastasi Machenille, että kehässä hän pelkäisi. Machen käytti hyvin puolustavaa taktiikkaa, pyrki peruuttamaan vastustajansa tieltä ja löi sääntöjen vastaisia iskuja.[6] Liston voitti Machenin pisteillä. Hän on myöhemmin kuvaillut ottelua: "Minä en yrittänyt muuta kuin taistella, mutta hän ei halunnut muuta kuin pysyä elossa." Lisäksi hän sanoi Machenia pummiksi.[11]

Maailmanmestaruus: Ottelut Pattersonia vastaan

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy totesi kerran tavatessaan maailmanmestari Floyd Pattersonin, että olisi mielenkiintoista nähdä hänet kehässä yhdessä Sonny Listonin kanssa. Vastoin valmentajansa ja managerinsa ohjeita Patterson suostui otteluun sillä ehdolla, että Listonin pitäisi ensin voittaa saksalainen Albert Westphal. Liston tyrmäsi Wesphalin ottelun ensimmäisessä erässä voimakkaalla jabilla ja pääsi ensimmäistä kertaa urallaan ottelemaan maailmanmestaruudesta.[6] Otteluaan varten hän harjoitteli ankarasti vastustajan ajamista kulmaan ja kehitti voimaa. Liston myös vastaili toimittajien kysymyksiin lehdistötilaisuuksissa. Eräs toimittaja kysyi häneltä, uskooko Liston voivansa lyödä Pattersonin, jolloin hän vastasi: "Mikä saa sinut luulemaan, etten pystyisi?".[11]

25. syyskuuta vuonna 1962 vain yhden tappion urallaan kokenut Liston kohtasi maailmanmestari Pattersonin Chicagon Comiskey Parkissa käydyssä ottelussa. Hän lähti kamppailuun asiantuntijoiden selkeänä ennakkosuosikkina.[6] Liston täyttikin odotukset hyökkäämällä heti ottelun alettua Pattersonin kimppuun ja lyömällä tätä vartaloon molemmin käsin. Lopulta Liston tyrmäsi Pattersonin jabillaan, kun ensimmäistä erää oli oteltu vain kaksi minuuttia ja kuusi sekuntia.[8] Ensimmäistä kertaa nyrkkeilyhistoriassa raskaansarjan maailmanmestari oli vaihtunut ensimmäisessä erässä tapahtuneella tyrmäyksellä,[13] ja jo seuraavana päivänä chicagolaiset sanomalehdet ilmoittivat, että 18 894 ottelua paikan päällä seurannutta katsojaa oli saanut todistaa nyrkkeilyhistorian kolmanneksi nopeinta tyrmäystä.[8]

Liston puolusti maailmanmestaruuttaan ensimmäistä kertaa Pattersonia vastaan käymässään uusintaottelussa 22. heinäkuuta vuonna 1963 Las Vegasin Convention Centerissä. Myös tällä kertaa Patterson joutui tyrmätyksi heti ensimmäisessä erässä, kestettyään vain neljä sekuntia pidempään ja käytyään maassa kolmesti.[6] Molemmat ottelijat tienasivat kamppailusta 1,5 miljoonaa dollaria.[13]

Vuonna 1963 Liston kävi esiintymässä nyrkkeilyfaneille Euroopassa, mutta sitä jouduttiin lyhentämään ihmisten kiinnostuksen puutteen takia. Liston vieraili myös Suomessa ja veti Linnanmäelle suuren yleisöjoukon seuraamaan naruhyppyään (Suomesta ei löytynyt sopivaa nyrkkeilijää edes harjoitusvastustajaksi) lavalle rakennetussa kehässä.[6]

Maailmanmestaruuden menettäminen: Ottelut Alia vastaan

Pääartikkeli: Sonny Listonin ja Muhammad Alin väliset nyrkkeilyottelut

Listonin seuraava haastaja Pattersonin jälkeen oli nuori Cassius Clay, joka oli voittanut alemman raskaan sarjan olympiakultaa vuoden 1960 Rooman kisoissa. Hän oli noussut Listonin ja Pattersonin ensimmäisen ottelun jälkeen kehään ja jättänyt haasteensa hallitsevalle mestarille. Kun vastausta ei tullut, Clay esitti haasteen uusintaottelussa, jolloin Liston hyväksyi sen.[14]

Nyrkkeilyasiantuntijat eivät uskoneet Clayn mahdollisuuksiin, koska hän oli niin nuori.[13] Clay oli tapansa mukaan ennustanut kamppailun päättyvän kahdeksannessa erässä, mihin Liston totesi, että kaksi erää riittää.[6] Otteluun lähdettäessä vedonlyöntikertoimet olivat 7-1 Listonin hyväksi,[15] ja hän ihmetteli ennen ottelua huolettomasti, kuinka saisi nyrkkinsä ulos haastajansa suuresta suusta.[13] Kaikesta huolimatta Clay oli varma voitostaan ja nimitteli Listonia ”rumaksi karhuksi”.[6] Hän häiritsi Listonia tunkeutumalla hänen harjoitussalilleen ja jopa hänen kotiinsa Denverissä. Clay soitti puhelinkopista kaikille Denverin sanomalehdille ja televisiokanaville, matki vanhan naisen ääntä ja kertoi Cassius Clayn aikovan ”tunkeutua Listonin kotiluolaan yöllä”. Clay otti mukaansa karhunraudat ja turkin ja meni Listonin pihalle, jolloin hiilihangolla aseistautunut Liston käski hänen poistua. Poliisi ehti saapua paikalle ennen tilanteen kärjistymistä.[16]

Clayn tempaukset saivat Listonin hämilleen, koska hän ei tiennyt, oliko hänen vastustajansa peloissaan vai hullu. Liston yritti vielä ennen kamppailua nujertaa Clayn pelätyllä tuijotuksellaan, mihin Clay vastasi: ”I’ve got you now, Chump!”[6] Clay on kuitenkin myöhemmin myöntänyt pitäneensä Listonia pelottavana vastustajana.[16]

Tiedosto:Ali 1965.jpg
Kuuluisa valokuva ottelusta Ali vs. Liston II kanveesilla makaavasta Listonista ja uhoavasta Alista.

Ottelu käytiin 25. helmikuuta 1964 Miami Beachissa. Aluksi Ali löi mestaria jabilla ja liikkui tämän ympärillä, jolloin Liston joutui ajamaan häntä takaa. Liston löi Clayn vartaloon kovia koukkuja, joilla oli voittanut aikaisemmat vastustajansa, mutta ne eivät hidastaneet Clayn liikkumista. Kolmannessa erässä Liston sai silmänsä yläpuolelle uransa ensimmäisen haavan. Neljännen erän jälkeen Clayn silmiin oli joutunut ainetta, jota Listonin kulmamiehet olivat käyttäneen tämän haavan paikkaamiseen. Clay olisi halunnut luovuttaa, mutta hänen valmentajansa Angelo Dundee pakotti jatkamaan. Kuudennessa erässä aine oli lähtenyt Clayn silmistä ja hän hallitsi kamppailua.[6] Erän jälkeen Liston luovutti kipeään olkapäähänsä vedoten. Ottelu oli silloin kehätuomarin ja arvostelutuomarien laskelmien mukaan tasatilanteessa.[17] Koska ottelun tulos oli yllättävä, lehdistössä alkoi liikkua huhuja Listonin leirin järjestämästä vedonlyöntipetoksesta. Las Vegasin vedonlyöntitoimistot kuitenkin vahvistivat, ettei Clayn puolesta ollut pelattu epäilyttävän suuria summia rahaa.[18] Väitettiin myös, että Liston olisi luovuttanut ja käyttänyt olkapäävammaa tekosyynä tajuttuaan, ettei voi voittaa haastajaansa.[5]

Ottelua seuraavana päivänä Clay ilmoitti liittyneensä Nation of Islamiin ja muutti nimensä Cassius X:ksi ja myöhemmin Muhammad Aliksi. Hän menetti WBA:n maailmanmestaruuden suostuttuaan kohtaamaan uusintaottelussa Listonin, joka ei ollut liiton määrittämä ykköshaastaja, joten uusintaottelussa oli panoksena ainoastaan WBC:n mestaruusvyö.[19] Uusintaottelu käytiin pienessä Lewistonin kaupungissa Mainessa 25. toukokuuta 1965. Ennen ottelun alkua Listonin harjoittelu ei sujunut hyvin, vaikka hän treenasi kovemmin kuin koskaan ennen. Hän oli jälleen kamppailun ennakkosuosikki, mutta tällä kertaa vedonlyöjien voittosuhde oli vain 8-5.[6] Ottelun alettua Ali liikkui nopeasti ympäriinsä tanssiliikkein ja yritti pitää etäisyyttä vastustajaansa. Yllättäen hän löi äärimmäisen nopean oikean (tunnetaan nimellä Phantom Shot[15], suom. Haamuisku), joka kaatoi Listonin kanveesiin ensimmäistä kertaa tämän uralla. Ali seisoi Listonin vieressä ja huusi hänelle samalla, kun kehätuomari Jersey Joe Walcott yritti saada Alin takaisin kulmaukseensa. Tuomari unohti tämän vuoksi laskea Listonille lukua, ja hän pääsi nousemaan ylös kanveesista. Miehet jatkoivat ottelua, kunnes tuomari kävi tiedustelemassa ajanottajalta, kauanko Liston oli ollut kanveesissa. Saatuaan tietää ajan tuomari päätti keskeyttää ottelun ja julisti Alin voittajaksi tyrmäyksellä.[5] Koska toinen ottelu oli ensimmäistäkin yllättävämpi, se herätti jälleen epäilyksiä siitä, että tulos olisi ollut ennalta sovittu. Liston kielsi tämän jyrkästi kaksi vuotta myöhemmin antamassaan haastattelussa.[20] Hän on itse sanonut, että Ali sattui vain lyömään häntä oikealla hetkellä, kun hänen tasapainonsa ei ollut kunnossa.[5]

Ottelun jälkeen Liston vetäytyi yksin hotellihuoneeseensa murjottamaan tappiostaan. Silloin Floyd Patterson, entinen maailmanmestari, astui huoneeseen ja yritti lohduttaa häntä kertomalla, miltä hänestä oli tuntunut omien ensimmäisen erän tappioidensa jälkeen. Liston ei vastannut ja kun Patterson oli poistumassa huoneesta, Liston viimein kiitti häntä tukemisesta.[21]

Uran loppuvaiheet ja kuolema

Tappionsa jälkeen Liston vetäytyi vuodeksi julkisuudesta, kunnes teki yllättävän paluun Tukholmassa järjestetyssä ottelussa, jossa hän voitti saksalaisen Gerhard Zechin seitsemännen erän tyrmäyksellä.[22] Hän otteli Ruotsissa neljä ottelua vuosien 1966-1967 välillä ja voitti yhden vastustajansa teknisellä tyrmäyksellä ja loput kolme tyrmäyksellä. Yhtä myöhemmin Meksikossa käytyä ottelua lukuunottamatta nämä olivat hänen ainoat ottelunsa Yhdysvaltojen ulkopuolella.[23] Listonin suosio Ruotsissa oli lähes yhtä suuri kuin Floyd Pattersonin, joka oli vieraillut siellä muutamaa vuotta aiemmin.[22]

Tappioistaan ja iästään huolimatta Liston oli edelleen pelätty vastustaja, ja esimerkiksi maailmanmestariksi Alin jälkeen noussut Joe Frazier kieltäytyi kohtaamasta häntä. Samoihin aikoihin tuleva maailmanmestari George Foreman ystävystyi Listonin kanssa, joka myös toimi tämän harjoitusvastustajana. Jälkikäteen Foreman ihmetteli, kuinka hänen iskunsa eivät tuntuneet vaikuttavan Listoniin. Lisäksi Foreman sanoi Listonin olevan miellyttävä kaveri.[6]

Sonny Liston jatkoi nyrkkeilijänuraansa voitokkaasti vielä vuosikymmenen loppuun. Vain yksi voitoista tuli pisteillä ja loput tyrmäyksellä. 12. marraskuuta 1968 Liston otteli Roger Rischeriä vastaan hyväntekeväisyysottelussa, jossa kerättiin rahaa Ben Anolikille, Pennsylvanian ensimmäiselle sydänsiirtopotilaalle. 6. joulukuuta 1969 hän kohtasi Leotis Martinin ottelussa uudelleen luodusta NABF:n raskaansarjan mestaruudesta ja koki uransa neljännen tappion, kun Martin tyrmäsi hänet voimakkaalla suoralla yhdeksännessä erässä. Pian ottelun jälkeen Martin joutui lopettamaan uransa, koska Listonin isku oli puhkaissut hänen verkkokalvonsa.[23] Liston otteli vielä kerran 29. kesäkuuta 1970 voittaen nuoren Chuck Wepnerin teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä.[24]

6. tammikuuta 1971[25] Geraldine Liston palasi kotiin Las Vegasiin viikon matkaltaan St. Louisista ja löysi 38-vuotiaan aviomiehensä Sonny Listonin kuolleena sängystä.[4] Ruumiin lähettyviltä löytyi huumeiden piikittämiseen käytettäviä välineitä. Poliisit päättelivät ovelle jääneistä sanomalehdistä, että Liston oli ollut kuolleena jo kahdeksan päivää, joten viralliseksi kuolinpäiväksi merkittiin 30. joulukuuta 1970.[26] Kuolemaa pidetään yleisesti epäilyttävänä, koska Listonilla oli paljon yhteyksiä alamaailmaan, mutta rikollisten osuutta ei ole koskaan voitu todistaa.[9] Tarkka kuolinsyy jäi selvittämättä, mutta huumeiden vaikutusta on epäilty. Listonin käsivarressa oli useita neulanjälkiä, ja keittiöstä löydettiin poliisin etsintöjen yhteydessä heroiinia.[4] Monet Listonin lähipiirissä ovat väittäneet, että kuolema olisi vain lavastettu huumeiden yliannostukseksi. Heidän mukaansa Liston pelkäsi neuloja eikä olisi sen vuoksi voinut piikittää itseensä heroiinia.[26]

Sonny Liston on haudattu Paradise Gardens -hautausmaalle Las Vegasissa. Hänen pronssiseen hautakiveensä on kirjoitettu: "Charles Sonny Liston. 1932 – 1970. A man."[26]

Nyrkkeilijänä

” Hän oli kaikkea sitä, mitä hänestä sanottiin; kasa lihaksia, valtaa ja voimaa ”

– Muhammad Ali kuvailee Listonia [8]

Nyrkkeilyä seurannut yleisö ei yleensä pitänyt Listonista, minkä takia häntä on sanottu lajin vihatuimmaksi maailmanmestariksi Jack Johnsonin jälkeen.[2][8] Silti asiantuntijat pitivät häntä hänen huippuaikoinaan yhtenä kaikkien aikojen suurimmista mestareista ja vertasivat häntä samalla tyylillä otelleisiin nyrkkeilylegendoihin, kuten Rocky Marcianoon ja Joe Louisiin.[13] Kun Liston voitti maailmanmestaruuden, The Ring -lehden perustaja Nat Fleisher ehti julistamaan hänet kaikkien aikojen parhaimmaksi nyrkkeilijäksi, ja entinen maailmanmestari Joe Louis sanoi hänen pysyvän mestarina niin kauan kuin haluaa.[6][8] Mutta kun hän menetti mestaruutensa ja hävisi uusintaottelunkin, hänen mahdollisuuksiinsa nousta uudestaan mestaruusotteluun ei enää uskottu.[22] Myöhemmin on spekuloitu, että Liston olisi ollut Claylle hävitessään jo yli 40-vuotias, jolloin hän olisi ollut aikanaan maailman vanhin raskaansarjan maailmanmestari. Tämä näkemys on esitetty, koska Liston näytti huomattavasti ilmoittamaansa vanhemmalta eikä hänen syntymäajastaan ole varmuutta.[3] Arvostettu suomalainen nyrkkeilytoimittaja Ilmo Lounasheimo on arvioinut kirjassaan Kehän sankarit Listonin olleen vuosina 1958–1963 "todella maailman paras".[22]

Ottelutyyliltään Liston oli hyökkäävä, ja hänen tapaansa kuului usein käydä päin vastustajan iskuja. Hänen fyysiset avunsa olivat merkittävät jo hänen aloittaessaan uransa. Hän oli 184 cm pitkä, mutta hänen ulottuvuutensa oli noin 213 cm. Lisäksi hänen nyrkkinsä oli aikakauden kookkain (maailmanmestareista ainoastaan Primo Carneran nyrkki on ollut yhtä suuri[7]), ympärysmitaltaan 38 cm.[6] Siksi hänen nyrkkeilyhansikkaansa jouduttiin myöhemmin valmistamaan tilaustyönä.[7] Listonin niska oli vahva, minkä vuoksi häntä ei ollut helppo tyrmätä.[8] Aloittaessaan uransa hän oli usein vastustajiaan kookkaampi, koska 1950-luvun alun raskassarjalaiset painoivat keskimäärin vain 80-85 kiloa.[7] Painoedun lisäksi hänen voimakkaat iskunsa osaltaan korvasivat puutteellista tekniikkaa[7], ja iskujenvaihdossa Liston pystyi voittamaan kaikki vastustajansa, sillä hän löi vahvoja koukkuja molemmilla käsillään.[6][8] Myös hänen jabinsa oli tavanomaista voimakkaampi, ja Liston pystyi jopa tyrmäämään vastustajiaan sillä.[6]

Listonin merkittävin heikkous oli jalkatyö, ja hän liikkui kehässä kömpelösti. Lisäksi hänen ottelutaktiikkansa oli usein yksinkertainen. Näiden puutteiden takia hän joutui varsinkin uransa alussa tyytymään usein pistevoittoihin, koska ei kyennyt saamaan nopeampia vastustajiaan kiinni.[7][6] Myös Listonin oikeaa suoraa pidettiin heikkona, minkä takia hän pyrkikin iskemään vasemmalla aina kuin mahdollista.[11]

Yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen

Listonin läheiset suhteet järjestäytyneeseen rikollisuuteen olivat yleisesti tiedossa hänen uransa aikana.[8] Tuttavat ovat kertoneet Listonin ihailleen rikollisia ja pitäneen heitä "mahtavina".[9] Jo poikana hän oli isokokoinen ja joutui jengissä usein hoitamaan väkivaltaiset tehtävät.[7] Listonin managerina hänen ammattilaisuransa alussa toimi tunnettu gangsteri Joseph "Pep" Barone, joka oli ollut rikollisjohtaja Frankie Carbon luottomies.[10] Virallisesti Barone vaihdettiin George Katziin, jotta Liston olisi päässyt suuriin otteluihin, mutta hänen tiedetään vaikuttaneen Listonin uraan myöhemminkin.[9] Kun Liston tienasi 80 000 dollaria oteltuaan saksalaisen Albert Westphalin kanssa, ainakin 18 000 $ päätyi Baronelle.[10]

Kun Liston pääsi vihdoin maailmanmestaruusotteluun Floyd Pattersonia vastaan, hän ilmoitti julkisuudessa katkaisseensa kaikki suhteensa alamaailmaan.[9] 1950-luvun lopulla FBI yritti kitkeä järjestäytyneen rikollisuuden vaikutuksen ammattijärjestöihin, uhkapelaamiseen ja ammattiurheiluun. Näissä olosuhteissa ei pidetty hyvänä, että maailmanmestariksi nousisi nyrkkeilijä, jonka tiedettiin olleen tekemisissä mafian kanssa.[8]

Yhteydet alamaailmaan vaikeuttivat Listonin uraa, eikä hänen annettu otella kertaakaan New Yorkissa, lähimmilläänkin vain Baltimoressa. Tästä huolimatta rikollisten vaikutuksesta Listonin uraan tai otteluiden lopputuloksiin ei ole tarkkaa tietoa. Pidetään epätodennäköisenä, että rikolliset olisivat vaikuttaneet varsinkaan Listonin alkuaikojen otteluihin, eivätkä heillä ainakaan todistettavasti ollut osuutta myöskään hänen ennenaikaiseen kuolemaansa.[9]

Ottelutilastot

50 voittoa (KO 39), 4 tappiota (KO 3), 0 tasapeliä[23]
KO = Tyrmäys, TKO = Tekninen tyrmäys, PTS = Pisteillä
Tulos Vastustaja Tuomio Erä Päivä Paikka Huomio
Voitto Don Smith TKO 1 4 2.9.1953  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri Debyyttiottelu ammattilaisena
Voitto Ponce de Leon PTS 4 17.9.1953  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Bennie Thomas PTS 6 21.11.1953  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Martin Lee TKO 6 6 25.1.1954  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Stanley Howlett PTS 6 31.3.1954  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Johnny Summerlin PTS 8 9.6.1954  Yhdysvallat, Detroit, Michigan
Voitto Johnny Summerlin PTS 8 10.8.1954  Yhdysvallat, Detroit, Michigan
Tappio Marty Marshall PTS 8 7.9.1954  Yhdysvallat, Detroit, Michigan
Voitto Neal Welch PTS 8 1.3.1955  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Marty Marshall TKO 6 10 21.4.1955  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Emil Brtko TKO 5 10 5.5.1955  Yhdysvallat, Pittsburgh, Pennsylvania
Voitto Calvin Butler TKO 2 8 25.5.1955  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Johnny Gray TKO 6 10 13.9.1955  Yhdysvallat, Indianapolis, Indiana
Voitto Larry Watson TKO 4 10 13.12.1955  Yhdysvallat, East Saint Louis, Missouri
Voitto Marty Marshall PTS 10 6.3.1956  Yhdysvallat, Pittsburgh, Pennsylvania
Ei otellut vuonna 1957 jouduttuaan vankilaan poliisin lyömisestä.
Voitto Billy Hunter TKO 2 6 29.1.1958  Yhdysvallat, Chicago, Illinois
Voitto Ben Wise TKO 4 8 11.3.1958  Yhdysvallat, Chicago, Illinois
Voitto Bert Whitehurst PTS 10 3.4.1958  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Julio Mederos TKO 2 10 14.5.1958  Yhdysvallat, Chicago, Illinois
Voitto Wayne Bethea TKO 1 10 6.8.1958  Yhdysvallat, Chicago, Illinois
Voitto Frankie Daniels KO 1 10 7.10.1958  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Bert Whitehurst PTS 10 24.10.1958  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Ernie Cab TKO 8 10 18.11.1958  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Mike DeJohn TKO 6 10 18.2.1959  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Cleveland Williams TKO 3 10 15.4.1959  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Nino Valdez KO 3 10 5.8.1959  Yhdysvallat, Chicago, Illinois
Voitto Willi Besmanoff TKO 7 10 9.12.1959  Yhdysvallat, Cleveland, Ohio
Voitto Howard King TKO 8 10 23.2.1960  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Cleveland Williams TKO 2 10 21.3.1960  Yhdysvallat, Houston, Texas
Voitto Roy Harris TKO 1 10 25.4.1960  Yhdysvallat, Houston, Texas
Voitto Zora Folley KO 3 12 18.7.1960  Yhdysvallat, Denver, Colorado
Voitto Eddie Machen PTS 12 7.9.1960  Yhdysvallat, Seattle, Washington
Voitto Howard King TKO 3 12 8.3.1961  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Albert Westphal KO 1 10 4.12.1961  Yhdysvallat, Philadelphia, Pennsylvania
Voitto Floyd Patterson KO 1 15 25.9.1962  Yhdysvallat, Chicago, Illinois Voitti NBA:n* maailmanmestaruuden
Voitto Floyd Patterson KO 1 15 22.7.1963  Yhdysvallat, Las Vegas, Nevada Puolusti WBA:n/WBC:n maailmanmestaruutta
Tappio Cassius Clay** TKO 7 15 25.2.1964  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida Liston vs. Clay I
Menetti WBA:n/WBC:n maailmanmestaruuden
Tappio Muhammad Ali** KO 1 15 25.5.1965  Yhdysvallat, Lewiston, Maine Ali vs. Liston II
Ottelu oli WBA:n/WBC:n maailmanmestaruudesta
Voitto Gerhard Zech KO 7 10 1.7.1966  Ruotsi, Tukholma
Voitto Amos Johnson KO 3 10 19.8.1966  Ruotsi, Göteborg
Voitto Dave Bailey KO 1 10 30.3.1967  Ruotsi, Göteborg
Voitto Elmer Rush TKO 6 10 28.4.1967  Ruotsi, Tukholma
Voitto Bill McMurray KO 4 10 16.3.1968  Yhdysvallat, Reno, Nevada
Voitto Billy Joiner TKO 7 10 23.5.1968  Yhdysvallat, Los Angeles, Kalifornia
Voitto Henry Clark TKO 7 10 6.7.1968  Yhdysvallat, San Francisco, Kalifornia
Voitto Sonny Moore TKO 3 10 14.10.1968  Yhdysvallat, Phoenix, Arizona
Voitto Willis Earls KO 2 10 3.11.1968  Meksiko, Chihuahua
Voitto Roger Rischer KO 3 10 12.11.1968  Yhdysvallat, Pittsburgh, Pennsylvania
Voitto Amos Lincoln KO 2 10 10.12.1968  Yhdysvallat, Baltimore, Maryland
Voitto Billy Joiner PTS 10 28.3.1969  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto George Johnson TKO 7 10 19.5.1969  Yhdysvallat, Las Vegas, Nevada
Voitto Sonny Moore KO 3 10 23.9.1969  Yhdysvallat, Houston, Texas
Tappio Leotis Martin KO 9 12 6.12.1969  Yhdysvallat, Las Vegas, Nevada Ottelu oli NABF:n mestaruudesta
Voitto Chuck Wepner TKO 10 10 29.6.1970  Yhdysvallat, Jersey City, New Jersey Viimeinen ottelu

* NBA hajosi Listonin aikana kahdeksi kilpailevaksi nyrkkeilyliitoksi, WBA:ksi ja WBC:ksi, jotka molemmat jakavat maailmanmestaruuksia

** Cassius Clay vaihtoi nimensä Muhammad Aliksi ottelujen välissä

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Phantom Punch Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  2. ↑ a b Lounasheimo, s. 343
  3. ↑ a b c d Aaron Tallent: The Mysterious Birth of Sonny Liston TheSweetScience.com. 3.2.2005. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Milestones, Jan. 18, 1971 Time Magazine. 18.1.1971. Time.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Lee Bellfield: This Month In Boxing History: Muhammad Ali vs. Sonny Liston II; May 1965 saddoboxing.com. 22.5.2005. SaddoBoxing.com. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Janne Romppainen: Sonny Liston, karhun kourat ammattinyrkkeily.net. 16.5.2006. Ammattinyrkkeily.net. Viitattu 1.11.2010. (suomeksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Lounasheimo, s. 344
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l Sam Gregory: Sonny Liston: Facts thesweetscience.com. 23.6.2004. TheSweetScience.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g Lounasheimo, s. 345
  10. ↑ a b c Sport: Three-Ring Circus Time Magazine. 15.12.1961. Time.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e Jack McKinney: He's Mad And Getting Madder Sports Illustrated. 24.9.1962. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Lounasheimo, s. 346
  13. ↑ a b c d e Lounasheimo, s. 347
  14. ↑ Goldstein, s. 37
  15. ↑ a b Carlos Acevedo: Was Ali the Greatest Heavyweight? boxinginsider.com. 14.7.2008. BoxingInsider.com. Viitattu 14.9.2010. (englanniksi)
  16. ↑ a b Goldstein, s. 35
  17. ↑ Lounasheimo, s. 372
  18. ↑ Prizefighting: Cassius X Time Magazine. 13.5.1964. Time.com. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Lounasheimo, s. 374
  20. ↑ Prizefighting: Playing Grownups Time Magazine. 13.11.1964. Time.com. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  21. ↑ Michael Leahy: Floyd Patterson: His Own Man Sports Illustrated. 1.6.1991. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
  22. ↑ a b c d Lounasheimo, s. 349
  23. ↑ a b c Boxer: Sonny Liston BoxRec.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Robert Ecksel: Don't Bleed For Me Bayonne TheSweetScience.com. 7.11.2004. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Tiainen, Jorma O. ym. (toim.): Vuosisatamme kronikka, s. 1002. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.
  26. ↑ a b c Earl Gustkey: Like Fights Against Ali, Liston Death a Mystery Los Angeles Times. 30.12.1999. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sonny_Liston&oldid=9363084”