Tämä on lupaava artikkeli.

Sonny Liston

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 5. marraskuuta 2010 kello 18.28 käyttäjän J.K Nakkila (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sonny Liston
Henkilötiedot
Koko nimi Charles L. Liston
Syntynyt8. toukokuuta 1932 (syntymätodistus kirjoitettu jälkeenpäin)
Arkansas (tarkka paikka kiistanalainen)
Kuollut30. joulukuuta 1970
Las Vegas, Nevada
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Nyrkkeilijä
Lempinimi Sonny
Pituus 184 cm
Paino 98 kg
Painoluokka raskassarja
Kätisyys oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 54
Voitot 50
– tyrmäysvoitot 39
Tappiot 4
Ratkaisemattomat 0
Ei tuomiota/
mitätöity		 0

Charles L. "Sonny" Liston (8. toukokuuta 1932 – 30. joulukuuta 1970) oli yhdysvaltalainen raskaansarjan nyrkkeilijä ja maailmanmestari. Hän voitti maailmanmestaruutensa Floyd Pattersonilta vuonna 1962 ja puolusti sitä kerran uusintaottelussa, voittaen Pattersonin molemmilla kerroilla jo ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä. Vuonna 1964 hän menetti maailmanmestaruutensa haastaja Cassius Claylle (Tunnettu myös nimellä Muhammad Ali), eikä pystynyt voittamaan sitä takaisin uusintaottelussakaan. Tämän jälkeen hän ei enää otellut mestaruudesta.

Listonia pidettiin suurena nyrkkeilylupauksena, ja häntä verrattiin maailmanmestaruusaikanaan Joe Louisin ja Rocky Marcianoon. Hän oli tyyliltään hyökkäävä ja aikansa keskiverto nyrkkeilijöitä kymmenen kiloa painavampi. Monet nyrkkeilijät pitivät Listonia pelottavana, eivätkä aikansa huipuista Ingemar Johansson, Henry Cooper tai Joe Frazier suostuneet kohtaamaan häntä. Myös Muhammad Ali myönsi jälkikäteen pitäneensä Listonia pelottavana vastustajana.

Liston muistetaan myös yhteyksistään alamaailmaan ja mafiaan. Rikolliset kontaktit vaikuttivat hänen taustajoukoissaan läpi hänen uransa, ja näiden yhteyksien on väitetty jopa vaikuttaneen nyrkkeilijän ennenaikaiseen kuolemaan vuonna 1970. Listonin elämästä on tehty vuonna 2008 ilmestynyt elokuva Phantom Punch, jonka pääosassa näyttelee Ving Rhames.[1]

Elämä ja ura

Nuoruus ja aika vankilassa

Listonin tarkka syntymäaika ei ole tiedossa ja paikastakin on liikkeellä erilaisia näkemyksiä. Hän syntyi Arkansasin osavaltiossa joskus vuosien 1930–1940 välillä puuvillanviljelijä Tobin ja Helen Listonin perheeseen, johon kuului hänen lisäkseen 24 lasta.[2][3] Perhe oli köyhä ja kovaa elämäänsä kuvatessaan Liston tapasi usein sanoa: "Siitä lähtien kun synnyin, olen taistellut elämästäni".[4] Koska kaikki perheen lapset syntyivät kotioloissa, ei heidän syntymätodistuksiaan ole saatavilla.[3] Paikallinen legenda kertoo, että Listonin syntyessä tehtiin puuhun merkki sen muistoksi.[5] Liston kirjoitti syntymätodistuksensa jälkikäteen vuonna 1953 ja ilmoitti siinä syntymäpäiväkseen 8. toukokuuta 1932, mutta päivän oikeellisuus on edelleen kiistanalainen.[3]

Listonin lapsuus oli vaikea, sillä perheen lapset joutuivat usein isänsä pahoinpitelemiksi.[6] Hän ei koskaan oppinut lukemaan, vaan läpi hänen uransa lukemisen hoitivat hänen puolestaan tuttavat.[7] 13-vuotiaana Liston karkasi kotoaan St. Louisiin ja joutui siellä kasvatuslaitokseen.[7] Hän ajautui jo nuorena rikollisille poluille ja liittyi porukkaan, joka Listonin omien sanojen mukaan oli "aina etsimässä vaikeuksia".[8] Hän toimi pitkään John Vitale -nimisen gangsterin henkivartijana ja hankki järjestäytyneen rikollisuuden piiristä tuttavuuksia, jotka tulisivat piinaamaan Listonia läpi hänen elämänsä ja uransa.[9]

Kun Liston syyllistyi ravintolan aseelliseen ryöstöön, sekä useisiin pahoinpitelyihin ja varkauksiin, hänet tuomittiin lopulta viideksi vuodeksi Missourin vankilaan vuonna 1950.[4][6][7][10] Vankilassa Liston menetti uskonsa yhteiskunnan mahdollisuuksiin parantaa elämäänsä, jolloin vankilan katolinen pastori Edward Murphy keksi ohjata hänet nyrkkeilyn pariin saadakseen miehelle muuta ajateltavaa.[4][7][6] Vankien nyrkkeilyohjelmaa vetänyt pastori Alois Stevens perehdytti hänet lajiin tarkemmin.[7][6][8] Nyrkkeilyn ja katolisen uskonnon liittyminen toisiinsa näkyi myöhemmin Listonin siirryttyä ammattilaiseksi, sillä puolustaessaan mestaruuttaan oli hänellä toisinaan pukuhuoneessaan odottamassa pappeja, joilla oli rinnassaan "I like Sonny" -pinssit.[7] Tuomiotaan istuessaan Liston voitti vankilansa nyrkkeilymestaruuden.[7]

Uran alkuvaiheet ja toinen vankeustuomio

Päästyään ehdonalaiseen 1952[5] Sonny Liston aloitti välittömästi uran amatöörinyrkkeilijänä, vaikka olikin monia muita aloittelevia nyrkkeilijöitä vanhempi. Lyhyellä amatööriurallaan Liston voitti St. Louisin ja Missourin paikalliset Golden Gloves -mestaruudet, joiden kautta hän pääsi nousemaan aina kansalliselle tasolle asti. Voitettuaan myös kansallisen Golden Gloves -mestaruuden vuonna 1953 hän siirtyi ammattilaiseksi.[8] Ensimmäisessä ottelussaan 2. syyskuuta 1953 hän tyrmäsi Don Smithin heti ensimmäisessä erässä 33 sekuntia ottelun alkamisen jälkeen.[7] Kuudennessa ottelussaan, joka myös esitettiin televisiossa, hän voitti 8-eräisessä kamppailussa John Summerlinin, jonka tilastot tuohon päivään mennessä olivat 22 voittoa ja yksi tappio. Liston voitti Summerlinin myös uusintaottelussa. Tämän jälkeen hän kärsi uransa ensimmäisen tappion Marty Marshallille, joka ottelun aikana mursi hänen leukaluunsa ja voitti kamppailun nimiinsä pistein.[7] Liston on perustellut tappiotaan sillä, että Marshallin alkeellinen tyyli huvitti häntä niin, ettei hän naurultaan pystynyt pitämään suutaan kiinni.[7][6] Vuonna 1955 Liston voitti kaikki kuusi otteluaan, joista viisi tyrmäyksellä. Eräs tyrmätyistä oli Marshall, jonka Liston kaatoi kanveesiin kuudennessa erässä.[7]

Ensimmäisessä ottelussaan vuonna 1956 Liston kohtasi jälleen Marshallin ja voitti 10-eräisen kamppailun pisteillä. Sittemmin hän joutui jälleen ongelmiin lain kanssa lyötyään virassa ollutta poliisia.[7] Tapaus sai paljon julkisuutta, ja Liston tuomittiin vuodeksi vankilaan.[6] Hän ei otellut lainkaan vuonna 1957.

Liston vapautui vankilasta kuusi kuukautta tuomionsa saamisen jälkeen, mutta palasi takaisin nyrkkeilykehiin vasta tammikuussa 1958. Tuolloin alkoi hänen lopullinen murtautumisensa nyrkkeilymaailman huipulle.[6] Vuosina 1958–1961 Liston otteli 19 kertaa voittaen jokaisen ottelunsa, niistä 16 tyrmäyksellä. Hän nousi nopeasti maailmanmestarin ykköshaastajaksi kuitenkaan pääsemättä titteliotteluun asti. Tuona aikana hän kävi kaksi ottelua kovana lyöjänä tunnettua Cleveland Williamsia vastaan ja tyrmäsi hänet nopeasti kolmannessa ja toisessa erässä.[9] Williamsia vastaan käymässään ensimmäisessä ottelussa Listonin nenä murtui.[6] Hän on myöhemmin pitänyt ensimmäistä kohtaamistaan Williamsin kanssa uransa käännekohtana, sillä Williamsin lyötyä ja painostettua häntä koko ensimmäisen erän ajan muuttui hänen tyylinsä viimeisten kahden erän ajaksi suoraviivaisemmaksi ja hyökkäävämmäksi. Samalla tyylillä hän otteli myöhemmin Pattersonia vastaan.[11]

Zora Folley yritti ensimmäisen kerran käyttää Listonia vastaan välttelevää taktiikkaa ja voittaa hänet pysyttelemällä etäällä ja perääntymällä. Listonin pitkä ja tarkka jabi kuitenkin tavoitti hänet, kääntyi hän mihin hyvänsä ja kolmannessa erässä Folley joutui tyrmätyksi. Hän on sanonut nähneensä kanveesissa maatessaan suuren hahmon leijuvan yläpuolellaan. Hän kysyi hahmolta, mitä tapahtui, jolloin Liston vastasi tyrmänneensä hänet.[11]

Tuohon aikaan Listonin pelottava maine nyrkkeilijänä kasvoi nopeasti, ja osa hänen ottelupalkkioistaan jouduttiin käyttämään vastustajien houkuttelemiseksi otteluun.[12] Esimerkiksi britannialainen Henry Cooper ja ruotsalainen Ingemar Johansson eivät koskaan suostuneet palkkioista huolimatta kohtaamaan Listonia. Kun Eddie Machen pyrki pitämään puolensa Listonia vastaan käymänsä ottelun punnituksessa, hän totesi Listonille suoraan, ettei tämä pelota häntä. Liston vastasi Machenille, että tämä tulee pelkäämään häntä tänä iltana kehässä. Itse ottelussa Machen käytti hyvin puolustavaa taktiikkaa pyrkien peruuttamaan vastustajansa tieltä ja käyttämään sääntöjen vastaisia iskuja.[6] Liston voitti Machenin pisteillä. Liston on myöhemmin kuvaillut Machen-otteluaan: "Kaikki mitä yritin tehdä oli taistella, ja kaikki mitä hän halusi oli elää." ja sanoi Machenia pummiksi.[11]

Maailmanmestaruus: Ottelut Pattersonia vastaan

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy totesi kerran tavatessaan maailmanmestari Floyd Pattersonin, että olisi mielenkiintoista nähdä hänet kehässä yhdessä Sonny Listonin kanssa. Vastoin valmentajansa ohjeita Patterson suostui otteluun sillä ehdolla, että Listonin pitäisi ensin voittaa saksalainen Albert Westphal. Liston tyrmäsi Wesphalin ottelun ensimmäisessä erässä voimakkaalla jabilla ja pääsi ensimmäistä kertaa urallaan ottelemaan maailmanmestaruudesta.[6] Otteluaan varten hän harjoitteli ankarasti vastustajan ajamista kulmaan ja kehitti voimaa. Liston myös vastaili toimittajien kysymyksiin lehdistötilaisuuksissa. Eräs toimittaja kysyi häneltä, uskooko Liston voivansa lyödä Pattersonin, jolloin hän vastasi: "Mikä saa sinut luulemaan, etten pystyisi?".[11]

25. syyskuuta vuonna 1962 vain yhden tappion urallaan kokenut Liston kohtasi maailmanmestari Pattersonin Chicagon Comiskey Parkissa käydyssä ottelussa. Liston lähti kamppailuun asiantuntijoiden selkeänä ennakkosuosikkina.[6] Liston hyökkäsi heti ottelun alettua Pattersonin kimppuun ja löi tätä vartaloon molemmin käsin, kunnes lopulta tyrmäsi hänet jabillaan, kun ensimmäistä erää oli oteltu vain kaksi minuuttia ja kuusi sekuntia.[8] Ensimmäistä kertaa nyrkkeilyhistoriassa raskaansarjan maailmanmestari oli vaihtunut ensimmäisessä erässä tapahtuneella tyrmäyksellä,[13] ja jo seuraavana päivänä chicagolaiset sanomalehdet ilmoittivat, että 18 894 ottelua paikan päällä seurannutta katsojaa oli saanut todistaa nyrkkeilyhistorian kolmanneksi nopeinta tyrmäystä.[8]

Liston puolusti maailmanmestaruuttaan ensimmäistä kertaa Pattersonia vastaan käymässään uusintaottelussa kymmenen kuukautta myöhemmin, 22. heinäkuuta vuonna 1963 Las Vegasin Convention Centerissä. Myös tällä kertaa Patterson joutui tyrmätyksi heti ensimmäisessä erässä, kestettyään vain neljä sekuntia pidempään ja käytyään maassa kolmesti.[6] Molemmat ottelijat tienasivat kamppailusta 1,5 miljoonaa dollaria.[13]

Vuonna 1963 Liston kävi esiintymässä nyrkkeilyfaneille Euroopassa, mutta sitä jouduttiin lyhentämään ihmisten kiinnostuksen puutteen takia. Liston vieraili myös Suomessa ja veti Linnanmäelle suuren yleisöjoukon seuraamaan naruhyppyään (Suomesta ei löytynyt sopivaa nyrkkeilijää edes harjoitusvastustajaksi) lavalle rakennetussa kehässä.[6]

Maailmanmestaruuden menettäminen

Pääartikkeli: Sonny Listonin ja Muhammad Alin väliset nyrkkeilyottelut

Listonin ensimmäinen haastaja oli nuori Cassius Clay, joka oli voittanut olympiakultaa vuoden 1960 Rooman kisoissa. Haastaja oli saapunut Listonin ja Pattersonin väliseen ensimmäiseen otteluun ja noussut kehään ottelun jälkeen jättämään haasteensa hallitsevalle mestarille. Kun vastausta ei ollut tullut, oli Clay toistanut temppunsa parin seuraavassa kohtaamisessa, jolloin Liston hyväksyi haasteen.[14]

Nyrkkeilyasiantuntijat eivät antaneet haastajalle mahdollisuuksia hänen alhaisen ikänsä takia.[13] Otteluun lähdettiinkin vedonlyöntikerrointen ollessa 7-1 Listonin puolella,[15] joka ennen ottelua ilmaisi huolettomuutensa ihmetellessään, kuinka saada nyrkkinsä ulos haastajansa suuresta suusta.[13] Clay tunkeutui Listonin harjoitussalille, ja jopa hänen kotiinsa Denveriin ja nimitteli tätä ”rumaksi karhuksi”.[6] Clay soitti puhelinkopista kaikille Denverin sanomalehdille ja televisiokanaville, matki vanhan naisen ääntä ja kertoi Cassius Clayn aikovan ”tunkeutua Listonin kotiluolaan yöllä”. Clay otti mukaansa karhunraudat ja turkin ja meni Listonin pihalle, mutta hiilihangolla aseistautunut Liston käski hänen poistua. Poliisi ehti saapua paikalle ennen tilanteen kärjistymistä.[16] Clay oli tapansa mukaan ennustanut kamppailun päättyvän kahdeksannessa erässä, johon Liston totesi että kaksi erää tulee riittämään.[6]

Clayn pelleily sai Listonin hämilleen, koska hän ei tiennyt, johtuiko äänekkyys pelosta vai hulluudesta. Liston yritti vielä ennen kamppailua nujertaa vastustajan pelätyllä tuijotuksellaan, jolloin Clay vastasi tähän: ”I’ve got you now, Chump!”[6] Näennäisesti peloton Clay on myöhemmin myöntänyt pitäneensä Listonia pelottavana vastustajana.[16]

Tiedosto:Ali 1965.jpg
Kuuluisa valokuva ottelusta Ali vs. Liston II kanveesilla makaavasta Listonista ja uhoavasta Alista.

Ottelu käytiin 25. helmikuuta 1964 Miami Beachilla. Kamppailun alussa Ali löi mestaria jabilla ja liikkui tämän ympärillä. Liston joutui ajamaan nopeaa vastustajaansa takaa. Hän löi haastajan vartaloon kovia koukkuja, joilla oli tuhonnut aikaisemmat vastustajansa, mutta Clayn liike ei tuntunut hidastuvan. Kolmannessa erässä Liston sai uransa ensimmäisen haavan. Neljännen erän jälkeen Clayn silmiin oli joutunut ainetta jota Listonin kulmamiehet olivat käyttäneen tämän haavan paikkaamiseen. Clay olisi halunnut luovuttaa mutta hänen valmentajansa Angelo Dundee pakotti tämän jatkamaan. Kuudennessa erässä aine oli lähtenyt Clayn silmistä pois ja tämä hallitsi kamppailua.[6] Erän jälkeen Liston luovutti kipeään olkapäähän vedoten. Ottelu oli päättymishetkellä kehätuomarin ja arvostelutuomarien tekemien laskelmien mukaan tasatilanteessa.[17] Koska ottelun tulos oli yllättävä, lehdistössä alkoi liikkua huhuja Listonin leirin järjestämästä vedonlyöntipetoksesta. Las Vegasin vedonlyöntitoimistot kuitenkin vahvistivat, ettei Clayn puolesta oltu pelattu epäilyttävän suuria summia rahaa.[18] Väitettiin myös, että Liston olisi valittanut olkapäävammaa tajuttuaan, ettei voi voittaa haastajaansa, ja luovuttanut.[5]

Ottelua seuraavana päivänä Clay ilmoitti liittyneensä Nation of Islamiin ja muutti nimensä Cassius X:ksi ja myöhemmin Muhammad Aliksi. Hän menetti WBA:n maailmanmestaruuden suostuttuaan ottelemaan Listonia vastaan, joka ei ollut liiton määrittämä ykköshaastaja, joten Alin ja Listonin välisessä uusintaottelussa panoksena oli ainoastaan WBC:n mestaruusvyö.[19] Uusintaottelu käytiin pienessä Lewistonissa Mainessa 25. toukokuuta 1965. Ennen ottelun alkua Listonin harjoittelu ei sujunut hyvin, vaikka hän treenasi kovemmin kuin koskaan ennen. Hän oli jälleen kamppailun ennakkosuosikki, mutta tällä kertaa vain 8-5 suhteella.[6] Kamppailun alettua Ali liikkui nopeasti ympäriinsä tanssiliikkein yrittäen pitää etäisyyttä vastustajaansa. Yllättäen hän löi äärimmäisen nopean oikean (tunnetaan nimellä Phantom Shot[15], suom. Haamuisku), joka kaatoi Listonin kanveesiin ensimmäistä kertaa urallaan. Ali seisoskeli Listonin vieressä huutaen tälle samalla, kun kehätuomari Jersey Joe Walcott yritti saada hänet takaisin kulmaukseensa. Tuomari unohti tämän vuoksi laskea Listonille lukua ja hän pääsi nousemaan ylös kanveesista. Miehet jatkoivat tämän jälkeen ottelua, kunnes tuomari kävi tiedustelemassa ajanottajalta, kauanko Liston oli ollut kanveesissa. Tämän kerrottua ajan, päätti tuomari keskeyttää ottelun julistaen Alin voittajaksi tyrmäyksellä.[5] Jälleen kerran alettiin epäillä, että yllättävästi päättynyt ottelu olisi ollut ennalta sovittu, mutta kaksi vuotta myöhemmin antamassaan haastattelussa Liston kielsi tämän mahdollisuuden jyrkästi.[20] Hän on itse sanonut, että Ali sattui vain lyömään häntä oikealla hetkellä, kun Listonin tasapaino ei ollut kunnossa.[5]

Uran loppuvaiheet ja kuolema

Tappionsa jälkeen Liston vetäytyi vuodeksi julkisuudesta, kunnes teki yllättävän paluun Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa järjestetyssä ottelussa, jossa hän voitti saksalaisen Gerhard Zechin seitsemännen erän tyrmäyksellä.[21] Hän otteli Ruotsissa neljä ottelua vuosien 1966-1967 välillä, voittaen yhden vastustajansa teknisellä tyrmäyksellä ja loput kolme tyrmäyksellä. Yhtä myöhemmin Meksikossa käytyä ottelua lukuunottamatta nämä olivat hänen ainoat ottelunsa Yhdysvaltojen ulkopuolella.[22] Listonin suosio Ruotsissa oli lähes yhtä suuri, kuin muutamaa vuotta aiemmin maassa vierailleen Floyd Pattersonin.[21]

Tappioistaan ja iästään huolimatta Liston oli edelleen pelätty vastustaja ja esimerkiksi maailmanmestariksi Alin jälkeen noussut Joe Frazier kieltäytyi kohtaamasta häntä. Samoihin aikoihin kohti sarjan huippua noussut tuleva maailmanmestari George Foreman ystävystyi Listonin kanssa, joka myös toimi tämän harjoitusvastustajana. Jälkikäteen Foreman ihmetteli kuinka hänen iskunsa eivät tuntuneet vaikuttavan Listoniin. Lisäksi Foreman ylisti Listonin olevan miellyttävä kaveri.[6]

Sonny Liston jatkoi nyrkkeilijänuraansa vielä vuosikymmenen loppuun asti otellen voitokkaasti erinäisiä vastustajia vastaan. Vain yksi Listonin voitoista tuli pisteillä ja loput tyrmäyksellä. 12. marraskuuta 1968 hän otteli Roger Rischeriä vastaan hyväntekeväisyysottelussa, joka keräsi rahaa Ben Anolikille, Pennsylvanian ensimmäiselle sydänsiirtopotilaalle, ja 6. joulukuuta 1969 hän kohtasi Leotis Martinin ottelussa uudelleen luodusta NABF:n raskaansarjan mestaruudesta ja koki uransa neljännen tappion jouduttuaan Martinin voimakkaan suoran tyrmäämäksi yhdeksännessä erässä. Pian ottelun jälkeen Martin joutui lopettamaan uransa, koska Listonin isku oli puhkaissut hänen verkkokalvonsa.[22] Tämän jälkeen Liston otteli vielä kerran 29. kesäkuuta 1970 voittaen nuoren Chuck Wepnerin teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä.[23]

6. tammikuuta 1971[24] Geraldine Liston palasi kotiin Las Vegasiin viikon matkaltaan St. Louisista ja löysi 38-vuotiaan aviomiehensä Sonny Listonin kuolleena asuntonsa sängyltä Las Vegasissa.[4] Hänen ruumiinsa lähettyviltä löytyi huumeiden piikittämiseen käytettäviä välineitä. Poliisit päättelivät ovelle jääneistä sanomalehdistä, että Liston oli ollut kuolleena jo kahdeksan päivää ja näin ollen viralliseksi kuolinpäiväksi merkittiin 30. joulukuuta 1970.[25] Kuolemaa pidetään yleisesti hämäränä Listonin monien alamaailman kontaktien takia, mutta näiden vaikutusta varhaiseen kuolemaan ei ole koskaan voitu todistaa.[9] Tarkka kuolinsyy jäi selvittämättä, mutta huumeiden vaikutusta asiaan on esitetty. Listonin kädessä oli useita neulanjälkiä ja keittiöstä löydettiin poliisin etsintöjen yhteydessä heroiinia.[4] Monet Listonin lähipiiriin kuuluneet ovat väittäneet, että kuolema olisi vain lavastettu huumeiden yliannostukseksi, koska Liston pelkäsi neuloja, eikä olisi sen vuoksi voinut piikittää itseensä heroiinia.[25]

Sonny Liston on haudattu Garden of Peace-osastolle Paradise Gardens-hautausmaalle Las Vegasissa. Hänen pronssiseen hautakiveensä on kirjoitettu "Charles Sonny Liston. 1932 – 1970. A man."[25]

Nyrkkeilijänä

” Hän oli kaikkea sitä, mitä hänestä sanottiin; kasa muskelia, valtaa ja voimaa ”

– Muhammad Ali kuvailee Listonia [8]

Nyrkkeilyä seurannut yleisö ei yleisesti ottaen pitänyt Listonista, minkä takia häntä on kutsuttu lajin vihaituimmaksi maailmanmestariksi Jack Johnsonin jälkeen.[2][8] Silti nyrkkeilyasiantuntijat mielsivät hänet jo uransa huipulla ollessaan yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista mestareista, ja vertasivat häntä samalla tyylillä otelleisiin nyrkkeilylegendoihin, kuten Rocky Marciano ja Joe Louis.[13] The Ring -lehden perustaja Nat Fleisher ehti julistamaan hänet kaikkien aikojen parhaimmaksi nyrkkeilijäksi Listonin voitettua maailmanmestaruutensa, ja entinen maailmanmestari Joe Louis sanoi Listonin olevan mestari niin kauan kuin haluaa.[6][8] Kuitenkin, kun hän menetti mestaruutensa ja hävisi mestaruusottelun uusintaottelussakin, ei hänen mahdollisuuksiinsa nousta enää mestaruusotteluun uskottu.[21] Myöhemmin on spekuloitu, että Liston olisi hävinnyt Claylle ollessaan yli 40-vuotias, mikä olisi tehnyt hänestä omana aikanaan maailman vanhimman raskaansarjan maailmanmestarin. Tämä näkemys on esitetty, koska Liston näytti huomattavasti ilmoittamaansa vanhemmalta, eikä hänen syntymäajastaan ole varmuutta.[3] Arvostettu suomalainen nyrkkeilytoimittaja Ilmo Lounasheimo on myöhemmin kirjoittanut kirjassaan Kehän sankarit Listonin olleen vuosina 1958–1963 "todella maailman paras."[21]

Ottelutyyliltään Liston oli hyökkäävä ja hänen tapaansa kuului usein marssia päin vastustajan iskuja. Hänen fyysiset avunsa olivat merkittävät jo hänen aloittaessaan uransa. Liston oli 184 cm pitkä, mutta hänen ulottuvuutensa oli noin 213 cm. Sen lisäksi hänen nyrkkinsä oli aikakauden kookkain (maailmanmestareista ainoastaan Primo Carneran nyrkki on ollut yhtä suuri[7]), ollen ympärysmitaltaan 38 cm,[6] minkä takia hänen nyrkkeilyhansikkaansa jouduttiin myöhemmin valmistamaan tilaustyönä.[7] Listonin niska oli vahva, eikä häntä sen vuoksi ollut helppo tyrmätä.[8] Aloittaessaan uransa hän oli usein vastustajiaan kookkaampi, koska 1950-luvun alun raskassarjalaiset painoivat keskimäärin vain 80-85 kiloa.[7] Painoedun lisäksi hänen voimakkaat iskunsa osaltaan korvasivat puutteellista tekniikkaa[7], ja iskujenvaihtoon ajauduttaessa Liston pystyi voittamaan jokaisen vastustajansa, sillä hän kykeni lyömään vahvoja koukkuja molemmilla käsillään.[6][8] Myös hänen jabinsa olivat tavanomaista voimakkaampia, ja Liston pystyi jopa tyrmäämään vastustajiaan sillä.[6]

Merkittävänä heikkoutena Listonilla oli jalkatyö, jonka puutteen vuoksi hän liikkui kehässä kömpelösti. Lisäksi hän oli ottelutaktiikaltaan usein yksinkertainen ja joutui näiden puutteiden takia varsinkin uransa alussa tyytymään usein pistevoittoihin, koska ei kyennyt saamaan nopeampia vastustajiaan kiinni.[7][6] Myös Listonin oikeaa suoraa pidettiin heikkona, minkä takia hän pyrkikin käyttämään vasentaan iskemiseen niin usein kuin mahdollista.[11]

Yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen

Listonin tuttavalliset suhteet järjestäytyneeseen rikollisuuteen eivät olleet salaisuus hänen uransa aikana.[8] Hänen tuttavansa ovat sanoneet Listonin ihailleen rikollisia, joita hän piti mahtavina.[9] Jo poikana hän oli isokokoinen ja joutui jengiin liityttyään usein hoitamaan ryhmän voimakkaimmalle annetut väkivaltaiset tehtävät.[7] Listonin aloitettua ammattilaisuransa, toimi hänen managerinaan alkuun Joseph "Pep" Barone-niminen tunnettu gangsteri, joka oli aiemmin vaikuttanut rikollispomo Frankie Carbon luotettuna miehenä.[10] Barone vaihdettiin virallisissa papereissa George Katziin, jotta Liston olisi päässyt nousemaan suuriin otteluihin, mutta tiedettävästi hänen vaikutuksensa Listonin uraan jatkui vielä tämänkin jälkeen.[9] Kun Liston tienasi 80 000 $ oteltuaan saksalaisen Albert Westphalin kanssa, ainakin 18 000 $ tästä summasta tiedetään päätyneen Baronelle.[10]

Päästessään vihdoin maailmanmestaruusotteluun Floyd Pattersonia vastaan, joutui Liston ilmoittamaan julkisuudessa katkaisseensa kaikki suhteensa alamaailmaan.[9] 1950-luvun lopulla FBI oli aloittanut suurprojektinsa, jonka tarkoituksena oli kitkeä kaikki järjestäytyneen rikollisuuden vaikutus ammattijärjestöihin, uhkapelaamiseen ja ammattiurheiluun, eikä tunnetusti mafian kanssa tekemisissä olleen nyrkkeilijän nouseminen raskaansarjan maailmanmestariksi näissä olosuhteissa ollut positiivinen asia.[8]

Yhteydet alamaailmaan vaikeuttivat Listonin uraa. Hänen ei tuttavuuksiensa takia annettu koko uransa aikana otella kertaakaan New Yorkissa, lähimmilläänkin vasta Baltimoressa. Tästäkin huolimatta Listonin kontaktien vaikutuksesta hänen uraansa tai otteluidensa lopputuloksiin ei ole tarkkaa tietoa. Rikollisten tuttavuuksien vaikutusta varsinkin nyrkkeilijän alkuaikojen otteluihin pidetään epätodennäköisenä, eivätkä he ainakaan todistettavasti vaikuttaneet myöskään hänen ennenaikaiseen kuolemaansa.[9]

Ottelutilastot

50 voittoa (KO 39), 4 tappiota (KO 3), 0 tasapeliä[22]
KO = Tyrmäys, TKO = Tekninen tyrmäys, PTS = Pisteillä
Tulos Vastustaja Tuomio Erä Päivä Paikka Huomio
Voitto Don Smith TKO 1 4 2.9.1953  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri Debyyttiottelu ammattilaisena
Voitto Ponce de Leon PTS 4 17.9.1953  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Bennie Thomas PTS 6 21.11.1953  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Martin Lee TKO 6 6 25.1.1954  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Stanley Howlett PTS 6 31.3.1954  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Johnny Summerlin PTS 8 9.6.1954  Yhdysvallat, Detroit, Michigan
Voitto Johnny Summerlin PTS 8 10.8.1954  Yhdysvallat, Detroit, Michigan
Tappio Marty Marshall PTS 8 7.9.1954  Yhdysvallat, Detroit, Michigan
Voitto Neal Welch PTS 8 1.3.1955  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Marty Marshall TKO 6 10 21.4.1955  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Emil Brtko TKO 5 10 5.5.1955  Yhdysvallat, Pittsburgh, Pennsylvania
Voitto Calvin Butler TKO 2 8 25.5.1955  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Johnny Gray TKO 6 10 13.9.1955  Yhdysvallat, Indianapolis, Indiana
Voitto Larry Watson TKO 4 10 13.12.1955  Yhdysvallat, East Saint Louis, Missouri
Voitto Marty Marshall PTS 10 6.3.1956  Yhdysvallat, Pittsburgh, Pennsylvania
Ei otellut vuonna 1957 jouduttuaan vankilaan poliisin lyömisestä.
Voitto Billy Hunter TKO 2 6 29.1.1958  Yhdysvallat, Chicago, Illinois
Voitto Ben Wise TKO 4 8 11.3.1958  Yhdysvallat, Chicago, Illinois
Voitto Bert Whitehurst PTS 10 3.4.1958  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Julio Mederos TKO 2 10 14.5.1958  Yhdysvallat, Chicago, Illinois
Voitto Wayne Bethea TKO 1 10 6.8.1958  Yhdysvallat, Chicago, Illinois
Voitto Frankie Daniels KO 1 10 7.10.1958  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Bert Whitehurst PTS 10 24.10.1958  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto Ernie Cab TKO 8 10 18.11.1958  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Mike DeJohn TKO 6 10 18.2.1959  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Cleveland Williams TKO 3 10 15.4.1959  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Nino Valdez KO 3 10 5.8.1959  Yhdysvallat, Chicago, Illinois
Voitto Willi Besmanoff TKO 7 10 9.12.1959  Yhdysvallat, Cleveland, Ohio
Voitto Howard King TKO 8 10 23.2.1960  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Cleveland Williams TKO 2 10 21.3.1960  Yhdysvallat, Houston, Texas
Voitto Roy Harris TKO 1 10 25.4.1960  Yhdysvallat, Houston, Texas
Voitto Zora Folley KO 3 12 18.7.1960  Yhdysvallat, Denver, Colorado
Voitto Eddie Machen PTS 12 7.9.1960  Yhdysvallat, Seattle, Washington
Voitto Howard King TKO 3 12 8.3.1961  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida
Voitto Albert Westphal KO 1 10 4.12.1961  Yhdysvallat, Philadelphia, Pennsylvania
Voitto Floyd Patterson KO 1 15 25.9.1962  Yhdysvallat, Chicago, Illinois Voitti NBA:n** maailmanmestaruuden
Voitto Floyd Patterson KO 1 15 22.7.1963  Yhdysvallat, Las Vegas, Nevada Puolusti WBA:n/WBC:n maailmanmestaruutta
Tappio Cassius Clay* TKO 7 15 25.2.1964  Yhdysvallat, Miami Beach, Florida Liston vs. Clay I
Menetti WBA:n/WBC:n maailmanmestaruuden
Tappio Muhammad Ali* KO 1 15 25.5.1965  Yhdysvallat, Lewiston, Maine Ali vs. Liston II
Ottelu oli WBA:n/WBC:n maailmanmestaruudesta
Voitto Gerhard Zech KO 7 10 1.7.1966  Ruotsi, Tukholma
Voitto Amos Johnson KO 3 10 19.8.1966  Ruotsi, Göteborg
Voitto Dave Bailey KO 1 10 30.3.1967  Ruotsi, Göteborg
Voitto Elmer Rush TKO 6 10 28.4.1967  Ruotsi, Tukholma
Voitto Bill McMurray KO 4 10 16.3.1968  Yhdysvallat, Reno, Nevada
Voitto Billy Joiner TKO 7 10 23.5.1968  Yhdysvallat, Los Angeles, Kalifornia
Voitto Henry Clark TKO 7 10 6.7.1968  Yhdysvallat, San Francisco, Kalifornia
Voitto Sonny Moore TKO 3 10 14.10.1968  Yhdysvallat, Phoenix, Arizona
Voitto Willis Earls KO 2 10 3.11.1968  Meksiko, Chihuahua
Voitto Roger Rischer KO 3 10 12.11.1968  Yhdysvallat, Pittsburgh, Pennsylvania
Voitto Amos Lincoln KO 2 10 10.12.1968  Yhdysvallat, Baltimore, Maryland
Voitto Billy Joiner PTS 10 28.3.1969  Yhdysvallat, Saint Louis, Missouri
Voitto George Johnson TKO 7 10 19.5.1969  Yhdysvallat, Las Vegas, Nevada
Voitto Sonny Moore KO 3 10 23.9.1969  Yhdysvallat, Houston, Texas
Tappio Leotis Martin KO 9 12 6.12.1969  Yhdysvallat, Las Vegas, Nevada Ottelu oli NABF:n mestaruudesta
Voitto Chuck Wepner TKO 10 10 29.6.1970  Yhdysvallat, Jersey City, New Jersey Viimeinen ottelu

* Cassius Clay vaihtoi nimensä Muhammad Aliksi ottelujen välissä

** NBA hajosi Listonin aikana kahdeksi kilpailevaksi nyrkkeilyliitoksi, WBA:ksi ja WBC:ksi, jotka molemmat jakavat maailmanmestaruuksia

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Phantom Punch Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  2. ↑ a b Lounasheimo, s. 343
  3. ↑ a b c d Aaron Tallent: The Mysterious Birth of Sonny Liston TheSweetScience.com. 3.2.2005. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Milestones, Jan. 18, 1971 Time Magazine. 18.1.1971. Time.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Lee Bellfield: This Month In Boxing History: Muhammad Ali vs. Sonny Liston II; May 1965 saddoboxing.com. 22.5.2005. SaddoBoxing.com. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Janne Romppainen: Sonny Liston, karhun kourat ammattinyrkkeily.net. 16.5.2006. Ammattinyrkkeily.net. Viitattu 1.11.2010. (suomeksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Lounasheimo, s. 344
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l Sam Gregory: Sonny Liston: Facts thesweetscience.com. 23.6.2004. TheSweetScience.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g Lounasheimo, s. 345
  10. ↑ a b c Sport: Three-Ring Circus Time Magazine. 15.12.1961. Time.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e Jack McKinney: He's Mad And Getting Madder Sports Illustrated. 24.9.1962. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Lounasheimo, s. 346
  13. ↑ a b c d e Lounasheimo, s. 347
  14. ↑ Goldstein, s. 37
  15. ↑ a b Carlos Acevedo: Was Ali the Greatest Heavyweight? boxinginsider.com. 14.7.2008. BoxingInsider.com. Viitattu 14.9.2010. (englanniksi)
  16. ↑ a b Goldstein, s. 35
  17. ↑ Lounasheimo, s. 372
  18. ↑ Prizefighting: Cassius X Time Magazine. 13.5.1964. Time.com. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Lounasheimo, s. 374
  20. ↑ Prizefighting: Playing Grownups Time Magazine. 13.11.1964. Time.com. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  21. ↑ a b c d Lounasheimo, s. 349
  22. ↑ a b c Boxer: Sonny Liston BoxRec.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Robert Ecksel: Don't Bleed For Me Bayonne TheSweetScience.com. 7.11.2004. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Tiainen, Jorma O. ym. (toim.): Vuosisatamme kronikka, s. 1002. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.
  25. ↑ a b c Earl Gustkey: Like Fights Against Ali, Liston Death a Mystery Los Angeles Times. 30.12.1999. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sonny_Liston&oldid=9301470”