Suomen urheilu 1939
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1939 käsittelee vuoden 1939 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan 50-vuotismuiston kunniaksi Urheilutoimittajain Liiton asettama toimikunta laati vuoden 1939 parhaiden urheilijoiden listan. Idea jälkikäteen tehtävästä vuoden 1939 listasta oli silloisen Hufvudstadsbladetin urheilutoimituksen entisen päällikön Stig Häggblomin. Toimikuntaan kuuluivat Ilmo Lounasheimo, Helge Nygrén, Tauno Aro, Torsten Lindholm ja Enzio Sevon. Äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:[1]
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Taisto Mäki | Yleisurheilu |
| 2. | Klaes Karppinen | Hiihto |
| 3. | Birger Wasenius | Pikaluistelu |
| 4. | Jussi Kurikkala | Hiihto |
| 5. | Kustaa Pihlajamäki | Paini |
| 6. | Kauko Kiisseli | Paini |
| 7. | Toivo Mänttäri | Ammunta |
| 8. | Uuno Veirilä | Yleisurheilu |
| 9. | Martti Uosikkinen | Voimistelu |
| 10. | Gunnar Bärlund | Nyrkkeily |
Naisten listalle valittiin kolmen kärki:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Verne Lesche | Pikaluistelu |
| 2. | Margit Hietamäki | Uinti |
| 3. | Maggie Kalka | Melonta |
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Toivo Mänttäri voitti kultaa pienoiskiväärin makuuammuntakilpailussa. Joukkuekilpailuissa Suomi voitti kultaa pienoiskiväärin pystyammunnassa ja haulikkoammunnassa.[2]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi seitsemän maaottelua. Vuoden ainoan voittonsa unkarilaisen Gábor Obitzin valmentama Suomi otti elokuussa Helsingin olympiastadionilla Virosta maalein 4–2; Yrjö Kylmälä teki ottelussa kolme maalia eli hattutempun. Suomi sai kehuja myös ottelustaan hallitsevaa maailmanmestaria, Italiaa vastaan; 20. heinäkuuta olympiastadionilla käydyn ottelun Italia voitti 2–3.[3][4]
- Suomen-mestaruuden voitti Turun Palloseura, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Helsingin Toverit.[5]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomi osallistui ensimmäisen kerran maailmanmestaruuskilpailuihin. Sveitsissä pelatuissa kisoissa Suomi hävisi kaikki viisi otteluaan, joista alkulohkon jälkeiset sijoitusottelut Alankomaille ja Italialle niukasti maalein 1–2. Joukkueen viidestä maalista Holger Granström teki neljä. Joukkueen valmentajana toimi Erkki Saarinen.[6][7]
- Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Kronohagens Idrottsförening, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Tampereen Ilves.[8]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue hävisi helmikuussa Karlstadissa Ruotsille 1–4.[9]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai imatralainen Ylä-Vuoksen Palloseura ja pronssille sijoittui Warkauden Pallo -35.[10]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten ensimmäisen Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Ylioppilaskoripalloilijat ja hopeaa sai saman kaupungin seura Eiran Kisa-Veikot.[11]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Kauko Kiisseli voitti kultaa alle 56-kiloisten sarjassa ja Kustaa Pihlajamäki alle 61-kiloisissa. Pronssille sijoittuivat Lauri Koskela alle 66-kiloisten sarjassa, Eino Virtanen alle 72-kiloisissa ja Arvi Pikkusaari alle 79-kiloisissa.[12]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Haminan Palloilijat ja hopealle sijoittui Toijalan Pallo-Veikot.[13]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran helsinkiläinen Katajanokan Haukat ja hopealle sijoittui Haminan Palloilijat.[14]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa Helsingissä Birger Wasenius voitti kultaa. Yksittäisistä matkoista hän oli nopein 1 500 metrillä.[15]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa Tampereella Verné Lesche voitti kultaa, Liisa Salmi sai hopeaa ja Laura Tamminen sijoittui pronssille. Yksittäisistä matkoista Lesche oli nopein 1 000, 3 000 ja 5 000 metrillä.[16]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Zakopanessa, Puolassa Jussi Kurikkala voitti kultaa 18 kilometrin hiihdossa, ja toisen kultamitalin Suomelle toi viestijoukkue, johon kuuluivat Pauli Pitkänen, Olavi Alakulppi, Eino Olkinuora ja Klaus Karppinen. Karppinen sai hopeaa sekä 18 kilometrin että 50 kilometrin hiihdossa.[17]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanennätyksiä tekivät Taisto Mäki 5 000 metrillä (14.08,8) ja 10 000 metrillä (29.52,6), Erkki Tamila 25 000 metrillä (1.21.27,0) sekä viestijoukkue Pentti Salovaara, Martti Salovaara, Toivo Sarkama ja Niilo Hartikka 4 × 1 500 metrillä (15.54,8).[18] Uuno Veirilä heitti heinäkuussa 1939 Malmössä moukaria tuloksen 58,67, joka jäi maailmansotaan joutuneessa maailmassa maailman kärkitulokseksi ja jäi ME:stä 33 senttiä.[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Arponen, Antti O., ym.: Talviurheilun tähdet. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taisto Mäki ja Verne Lesche kärkipaikoille - Urheilutoimittajat valitsivat jälkikäteen vuoden 1939 parhaat. Helsingin Sanomat, 28.11.1989, s. 36. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 29.9.2019.
- ↑ Pihlaja, s. 63
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 103–104, 107–111. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 371. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 308. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Leinonen, Kimmo & Lindegren, Pentti: Leijonapolku – Jääkiekon maailma 2014, s. 34–35. Readme.fi, 2013. ISBN 978-952-220-704-3.
- ↑ Pihlaja, s. 256
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 490–491, 495–496
- ↑ Pihlaja, s. 531
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ Arponen, ym., s. 557
- ↑ Arponen, ym., s. 558
- ↑ Arponen, ym., s. 193–194, 290, 342
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- ↑ brinkster.net: Track and Field Statistics - 1939 trackfield.brinkster.net. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)