Holger Granström
| Holger Granström | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. joulukuuta 1917 Ruokolahti, Suomi |
| Kuollut | 22. heinäkuuta 1941 (23 vuotta) Espoo |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Sarja | SM-sarja |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1935–1941 |
| Seurat | KIF |
|
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Syntymäaika | 25. joulukuuta 1917 | |
| Syntymäpaikka | Ruokolahti, Suomi | |
| Kuolinpaikka | Espoo, Suomi | |
| Pelipaikka | Jalkapallo / Keskikenttä | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1935–1941 | KIF | |
| Maajoukkue | ||
| 1938–1940 | Suomi | 12 (2) |
Holger Granström (25. joulukuuta 1917 Ruokolahti – 22. heinäkuuta 1941 Espoo) oli suomalainen jääkiekkoilija ja jalkapalloilija. Sarjatasolla Granström edusti Kiffeniä niin jääkiekossa kuin jalkapallossa. Jääkiekkoa Granström pelasi hyökkääjänä. Nuorena menehtynyt Granström ehti voittaa SM-kultaa ja hopeaa kahdesti sekä kerran pronssia.[1] Granström edusti maajoukkuetta 12 kertaa ja pelasi yhdet MM-kisat. Suomen Jääkiekkomuseo aateloi Granströmin Suomen Jääkiekkoleijonaksi numerolla neljä. [2]
Granström pelasi jalkapalloa Kiffenin edustusjoukkueessa vuodesta 1935 lähtien. Pääsarjatasolla hän ehti pelata yhden kauden, jolla hän viimeisteli 11 maalia 13 ottelussa. Granström edusti myös jalkapallon A-maajoukkuetta 12 ottelussa, joissa hän teki kaksi maalia. [2] Sivulajina Granström pelasi jääpalloa, missä myöskin edusti Kiffeniä.
Granström osallistui jatkosotaan, jossa hän palveli 1. rannikkoprikaatissa. Hän kaatui Espoolle kuuluvassa Miessaaressa alikersanttina heinäkuussa 1941.[3]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jääkiekko
- 2 SM-kultaa (1939, 1941)
- 2 SM-hopeaa
- 1 SM-pronssi
- SM-sarjan paras maalintekijä (1939, 1941)[4]
- 12 maaottelua
- Jääkiekkoleijona #4
- Jalkapallo
- 12 maaottelua, 2 maalia
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Granströmin tiedot Jääkiekkomuseon sivuilla
- Eurohockey.netin tilastot
- Wallén, Göran & Huotinen, Timo & Alaja, Erkki: Mustat Hurmurit - De svarta charmörerna. Gummerus, 2008. ISBN 978-952-92-4369-3.
- Bandyliiga.fi:n tilastot
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wallén, Huotinen & Alaja, s. 167
- ↑ a b Wallén, Huotinen & Alaja, s. 42
- ↑ Paavola, Juho: Jääkiekkoa sodan varjossa Koskesta voimaa. Viitattu 30.3.2020.
- ↑ Aarne Honkavaara -palkinto SM-liiga. Arkistoitu 4.9.2013. Viitattu 6.1.2009.