Pirkko Saisio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pirkko Saisio
Pirkko Saisio syyskuussa 2011.
Pirkko Saisio syyskuussa 2011.
Salanimet Jukka Larsson, Eva Wein
Syntynyt 16. huhtikuuta 1949 (ikä 65)
Helsinki
Ammatit kirjailija, näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja
Ensiteokset Elämänmeno, 1975
Tunnustukset Valtion kirjallisuuspalkinto (1985), Finlandia-palkinto (2003), Pro Finlandia -mitali 2007
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka romaanien ja näytelmien ohella käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.[1]

Saisiolla on tytär Elsa Saisio edesmenneen näyttelijä Harri Hyttisen kanssa.[2] Saisio elää rekisteröidyssä parisuhteessa elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalon kanssa.[3]

Prosaistin ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkko Saisio syntyi kommunistiseen kotiin, ja nuoruudessaan hän koki perheen arvomaailman olevan jyrkässä ristiriidassa ympäristön vallitsevien arvojen kanssa. Vanhempien ateistisuudesta huolimatta Saisio kasvoi hyvin uskonnolliseksi, ja omien sanojensa mukaan[4] hän olisikin opiskellut yliopistossa teologiaa, mikäli 1960–1970-lukujen taitteessa olisi ollut lainkaan todennäköistä, että naisesta voisi tulla pappi. Niinpä muutaman mutkan kautta hän päätyi 1971 Suomen teatterikouluun (nykyinen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu), jonne hän pääsi toisella yrittämällä. Saisio aloitti dramaturgilinjalla mutta siirtyi näyttelijälinjalle samoihin aikoihin kuin alkoi kirjoittaa esikoisromaaniaan Elämänmeno.

Pirkko Saisio – työläiskirjailija?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämänmeno ilmestyi Saision teatterikoulusta valmistumisvuonna 1975. Romaanissa oli alun perin sivujuonne, jossa päähenkilö löytää homoseksuaalisuutensa, mutta kustantaja neuvoi kirjailijaa poistamaan sen. Jotkut ovat sitä mieltä, että Saision kirjailijapersoonaa näin kavennettiin, mutta Saisio on jälkikäteen todennut, että kustantaja oli oikeassa: tuohon aikaan aihe oli niin kohuttu, että kirjan vastaanotto olisi saattanut jäädä kapeaksi vain yhden sivujuonteen vuoksi. Saisio sai Elämänmenolla J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta, ja myöhemmin teoksesta muokattiin televisiodramatisointi, jota on alettu pitää televisioteatterin klassikkona.

Esikoisteoksen ja 1976 ilmestyneen teoksen Sisarukset myötä Saisio sai työläiskirjailijan ja realistin leiman. Vaikka hän siihen aikaan kallistui taistolaisuuteen, hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi tässä roolissa ja pyrki siitä seuraavissa teoksissaan tietoisesti eroon.

Nimileikkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopulta Saisio kyllästyi kriitikoihin, jotka olivat tietävinään hänestä ja hänen kirjoittamisestaan paljon enemmän kuin hän itse. Saisio päätti kirjoittaa salanimellä ja hämmentää lehdistöä. Yleisessä tiedossa on kaksi hänen käyttämäänsä salanimeä: Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisio näki vaivaa esimerkiksi salanimihenkilöidensä taustojen luomisessa ja jopa pukeutui mieheksi kirjoittaessaan Jukka Larssonina. Saision mukaan salanimihenkilöt yllättäen erkaantuivat sivupersooniksi, joilla oli oma elämä ja oma tyyli.

Jukka Larsson oli 32-vuotias Göteborgissa asuva mies, joka oli peräisin herätysuskovaisesta perheestä. Hän oli opiskellut teologiaa ja psykologiaa sekä toiminut vankilapappina ja psykologina. Larssonin ”esikoisteoksen” Kiusaajan (1986) ilmestymisen aikaan KOM-teatterissa esitettiin Pirkko Saision omalla nimellään kirjoittamaa näytelmää Hissi, joka sijoittui Kiusaajan tavoin vankilaan, tosin naisvankilaan. Kriitikot olivat yleisesti sitä mieltä, että Saisio ei tunne vankilaa riittävän hyvin, kun taas Larsson käsitteli vankilaa asiantuntevasti – lukihan kirjan kansiliepeessä, että kirjoittaja on työskennellyt vankilassa.lähde?

Larsson sai muutenkin varsin ylistävää kritiikkiälähde?. Häntä verrattiin muun muassa Mika Waltariin. Kun Kiusaaja pääsi J. H. Erkon palkintoehdokkaaksi, kustantaja joutui paljastamaan, ettei kyseessä ollut esikoisteos. Lehdistössä tajuttiin lopulta varsin nopeasti Larssonin olevan fiktiivinen kirjoittaja, sillä missään oletetuissa työpaikoissa tai yliopiston kirjoissa ei ollut jälkeäkään hänen nimestään. Saisio kirjoitti Larssonin nimellä vielä kaksi romaania: Viettelijän 1987 ja Kantajan 1991, jotka yhdessä Kiusaajan kanssa muodostavat Kärsimystrilogian.

Välissä Saisiolta oli ilmestynyt matkaesseekokoelma Exit (1987) yhdessä elämänkumppani Pirjo Honkasalon kanssa sekä kirja salanimellä Eva Wein. Eva Wein oli nuori juutalainen opiskelija, ja esikoisteosta, lyhytproosaa sisältänyttä Puolimaailman naista (1990), pidettiin lupaavana mutta keskeneräisenä teoksena. Wein kuitenkin kehittyi nopeasti, ja Kulkue (1992) nousi Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

Kirjailijasta tulee fiktiivinen henkilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1998–2003 ilmestyi Saision omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä romaanitrilogia. Saisio on korostanut, että Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja kertovat fiktiivisestä henkilöstä nimeltä Pirkko Saisio; hänen mukaansa kaikki omaelämäkerrat ovat fiktiota, koska ihmisen muistot ovat fiktiota, eikä hän omissa kirjoissaan ole edes yrittänyt olla muistikuvilleen uskollinen.

Finlandia-palkintoehdokkuuksien sarja huipentui syksyllä 2003, kun Punainen erokirja kohosi voittoon asti. Palkintopuheessaan[5] Saisio kritisoi voimakkaasti tapaa, jolla kirjat pannaan kilpailemaan Finlandia-palkinnosta, sillä se jakaa suomalaisen kaunokirjallisuuden A- ja B-sarjaan. Hän lahjoitti 26 000 euron palkintošekin Seksuaalinen tasavertaisuus ry:lle.

Kun Saision romaani Voimattomuus ja Bo Carpelanin Kesän varjot päätyivät syksyllä 2005 Finlandia-ehdokkaiksi, ensimmäistä kertaa ehdolla oli myös palkinnon jo voittaneita kirjailijoita.

Saisiolle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 2007.[6]

Elokuvakäsikirjoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saisio on laatinut käsikirjoituksen Pirjo Honkasalon elokuviin Tulennielijä ja Leonardon ikkunat (1986). Hän toimi Honkasalon lisäksi toisena käsikirjoittajana Honkasalon ja Pekka Lehdon Da Capo -elokuvassa (1985). Saisio on ollut mukana kirjoittamassa myös televisiosarjoja Pudonneita (1994) ja Yhteinen huone (2002). Sulevi Peltolan ohjaaman televisioelokuvan Paavo Pantteri (2002) käsikirjoitus on niin ikään Saision käsialaa. Lisäksi hän toimi Honkasalon ohella toisena käsikirjoittajana Honkasalon ohjaamassa Betoniyö-elokuvassa, joka perustuu Saision kirjoittamaan samannimiseen romaaniin.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä Jukka Larsson[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä Eva Wein[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomi-neito ja kosija (1976), pienoisoopperalibretto
  • Sisarukset (1977), televisiodramatisointi
  • Juhannushäät (1979), televisionäytelmä
  • Maailman laidalla (1979), näytelmä
  • Betoniyö (1982), teatteridramatisointi
  • Hävinneiden legenda (1985), näytelmä
  • Hissi (1986), näytelmä
  • Leonardon ikkunat (1987), televisionäytelmä
  • Mies ja nainen (1987), näytelmä
  • Hernando ja jumalankantajat (1988), näytelmä
  • Mutsi, mä diggaan huijaria (1990), pienoismusikaali
  • Voima (1991), musiikkinäytelmä
  • Yöihminen (1991), pienoismusikaali
  • Törmäys (1992), teatterifresko
  • Pula-ajan Cats (1993), pienoismusikaali
  • Nyrkkeilijät (1993), televisionäytelmä
  • Voiton päivä (1994), näytelmä
  • Ihana ihminen (1994), näytelmä
  • Kabaree Kristiina (1995), kuusiosainen kabareesarja
  • Veera, Verotska! (1996), näytelmä
  • Toni Tiikeri (1996), televisionäytelmä
  • Kuuhullut (1997), musiikkinäytelmä
  • Ihmisiä isompi asia (1997), kolmiosainen televisioelokuva
  • Kristiina H, 44, elämäsi on unta (1998), näytelmä
  • Tänään on se ilta (2002), televisionäytelmä
  • Baikalin lapset (2002), näytelmä
  • Tunnottomuus (2003), näytelmä
  • Virhe (2005), näytelmä
  • Sorsastaja (ensi-ilta 10.3.2006), näytelmä
  • Kuume (2007), komedianäytelmä
  • HOMO! (2011), näytelmä
  • Syvin kerros (2012), näytelmä

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leonardo (1991), balettilibretto
  • Rakastuneet lapset (1992), lauluohjelma
  • Leonardo (1996), balettilibretto
  • Tulennielijä (1998), elokuvakäsikirjoitus
  • Betoniyö (2013), elokuvakäsikirjoitus (yhdessä Pirjo Honkasalon kanssa)

Palkintoja ja ehdokkuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. H. Erkon palkinto (Elämänmeno) 1975
  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1985
  • Lea-palkinto 1986 (Hävinneiden legenda), 1994 (Voiton päivä) ja 2003 (Tunnottomuus)
  • Finlandia-palkintoehdokkuus 1992 (Kulkue), 1998 (Pienin yhteinen jaettava), 2000 (Vastavalo), 2005 (Voimattomuus), 2008 (Kohtuuttomuus)
  • Runeberg-palkintoehdokkuus 2000
  • Suomi-palkinto 2002
  • Finlandia-palkinto 2003 (Punainen erokirja)
  • Varjo-Finlandia 2003
  • Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon ehdokkuus 2004
  • Pro Finlandia -mitali 2007

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aarnio, Ritva ja Loivamaa, Ismo: Kotimaisia nykykertojia 2. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
  • Kecskeméti-Lahtela-Pulkkinen: Ammatti: Suomalainen kirjailija – Pirkko Saisio. TV 1 28.11.2003.
  • Haavikko, Ritva (toim.): Miten kirjani ovat syntyneet 4. Pirkko Saisio. WSOY, 2000.
  • Kantokorpi, Merja: No, minä tässä vaan, hei! Helsingin Sanomat 28.12.2003.
  • Larsson, Jukka (Saisio Pirkko): Kärsimystrilogia. Jälkisanat. WSOY, 199sa3.
  • Pakkanen, Johanna: Saisio kirjoitti rakkausromaanin eroista. Z 5/2003.
  • Sanojen aika
  • Selin, Jaakko: Elämän menopaluu. Helsingin Sanomien Kuukausiliite 12/2003.
  • Sinnemäki, Antti: Kapina rippituolissa ja muita kirjallisuusesseitä. Kaikki kohdallaan – maailma raiteillaan. Tamara Press, 1989.
  • Stenbäck, Irma: Neljäs kerta toi vihdoin Finlandian. Helsingin Sanomat 5.12.2003.
  • Tarkka, Pekka: Kotimaisia nykykertojia. Tammi, 1990.
  • Teatterikorkeakoulu
  • WSOY:n kirjailijaesittely
  • Yksityisyyttä ei ole pakko myydä
  • Siltalan kirjailijaesittely

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TeaK / Professorit 26.2.2010. Viitattu 2.11.2010.
  2. Elsa Saisio Lahden kaupunginteatteri. Viitattu 30.11.2012.
  3. Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo viettivät häitään Iltalehti. 10.6.2009. Viitattu 23.10.2009.
  4. Kecskeméti-Lahtela-Pulkkinen, 2003
  5. Puhe
  6. Katri Helena ja Pirkko Saisio saivat Pro Finlandian uusisuomi.fi. 30.11.2007. Viitattu 30.11.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]