Pirkko Saisio
| Pirkko Saisio | |
|---|---|
| Salanimet | Jukka Larsson, Eva Wein |
| Syntynyt | 16. huhtikuuta 1949 (ikä 62) Helsinki |
| Ammatit | kirjailija, näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja |
| Ensiteokset | Elämänmeno, 1975 |
|
|
|
Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on prosaistiuran ohella työskennellyt myös draaman parissa. Hän on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.[1]
Saisiolla on tytär Elsa Saisio edesmenneen näyttelijä Harri Hyttisen kanssa. Saisio elää rekisteröidyssä parisuhteessa elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalon kanssa.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Prosaistin ura
[muokkaa] Nuoruus
Pirkko Saisio syntyi kommunistiseen kotiin, ja nuoruudessaan hän koki perheen arvomaailman olevan jyrkässä ristiriidassa ympäristön vallitsevien arvojen kanssa. Vanhempien ateistisuudesta huolimatta Saisio kasvoi hyvin uskonnolliseksi, ja omien sanojensa mukaan (Kecskeméti-Lahtela-Pulkkinen, 2003) hän olisikin opiskellut yliopistossa teologiaa, mikäli 1960–1970-lukujen taitteessa olisi ollut lainkaan todennäköistä, että naisesta voisi tulla pappi. Niinpä muutaman mutkan kautta hän päätyi 1971 Suomen teatterikouluun (nyk. TeaK), jonne pääsi toisella yrittämällä. Saisio aloitti dramaturgilinjalla mutta siirtyi näyttelijälinjalle samoihin aikoihin kuin alkoi kirjoittaa esikoisromaaniaan Elämänmeno.
[muokkaa] Pirkko Saisio – työläiskirjailija?
Elämänmeno ilmestyi Saision valmistumisvuonna 1975. Romaanissa oli alun perin sivujuonne, jossa päähenkilö löytää homoseksuaalisuutensa, mutta kustantaja neuvoi kirjailijaa poistamaan sen. Jotkut ovat sitä mieltä, että Saision kirjailijapersoonaa kavennettiin, mutta Saisio on jälkikäteen todennut, että kustantaja oli oikeassa: tuohon aikaan aihe oli niin kohuttu, että kirjan vastaanotto olisi saattanut jäädä kapeaksi vain yhden sivujuonteen vuoksi. Saisio sai Elämänmenolla J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta, ja myöhemmin teoksesta muokattiin televisiodramatisointi, jota on alettu pitää televisioteatterin klassikkona.
Esikoisteoksen ja 1976 ilmestyneen teoksen Sisarukset myötä Saisio sai työläiskirjailijan ja realistin leiman. Vaikka hän siihen aikaan kallistui taistolaisuuteen, hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi siinä roolissa ja pyrki siitä seuraavissa teoksissaan tietoisesti eroon.
[muokkaa] Nimileikkejä
Lopulta Saisio kyllästyi kriitikoihin, jotka olivat tietävinään hänestä ja hänen kirjoittamisestaan paljon enemmän kuin hän itse. Saisio päätti kirjoittaa salanimellä ja hämmentää lehdistöä. Yleisessä tiedossa on kaksi hänen käyttämäänsä salanimeä: Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisio näki vaivaa esimerkiksi salanimihenkilöidensä taustojen luomisessa ja jopa pukeutui mieheksi kirjoittaessaan Jukka Larssonina. Saision mukaan salanimihenkilöt yllättäen erkaantuivat sivupersooniksi, joilla oli oma elämä ja oma tyyli.
Jukka Larsson oli 32-vuotias Göteborgissa asuva mies, joka oli peräisin herätysuskovaisesta perheestä. Hän oli opiskellut teologiaa ja psykologiaa sekä toiminut vankilapappina ja psykologina. Larssonin ”esikoisteoksen” Kiusaajan (1986) ilmestymisen aikaan KOM-teatterissa esitettiin Pirkko Saision omalla nimellään kirjoittamaa näytelmää Hissi, joka sijoittui Kiusaajan tavoin vankilaan, tosin naisvankilaan. Kriitikot olivat yleisesti sitä mieltä, että Saisio ei tunne vankilaa riittävän hyvin, kun taas Larsson käsitteli vankilaa asiantuntevasti – lukihan kirjan kansiliepeessä, että kirjoittaja on työskennellyt vankilassa.
Larsson sai muutenkin varsin ylistävää kritiikkiä: häntä verrattiin mm. Mika Waltariin. Kun Kiusaaja pääsi J. H. Erkon palkintoehdokkaaksi, kustantaja joutui paljastamaan, ettei kyseessä ollut esikoisteos. Lehdistössä tajuttiin lopulta varsin nopeasti Larssonin olevan fiktiivinen kirjoittaja, sillä missään oletetuissa työpaikoissa tai yliopiston kirjoissa ei ollut jälkeäkään hänen nimestään. Saisio kirjoitti Larssonin nimellä vielä kaksi romaania: Viettelijän 1987 ja Kantajan 1991, jotka yhdessä Kiusaajan kanssa muodostavat Kärsimystrilogian.
Välissä Saisiolta oli ilmestynyt matkaesseekokoelma Exit (1987) yhdessä elämänkumppani Pirjo Honkasalon kanssa sekä kirja salanimellä Eva Wein. Eva Wein oli nuori juutalainen opiskelija, ja esikoisteosta, lyhytproosaa sisältänyttä Puolimaailman naista (1990), pidettiin lupaavana mutta keskeneräisenä teoksena. Wein kuitenkin kehittyi nopeasti, ja Kulkue (1992) nousi Finlandia-palkintoehdokkaaksi.
[muokkaa] Kirjailijasta tulee fiktiivinen henkilö
Vuosina 1998–2003 ilmestyi Saision omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä romaanitrilogia. Saisio on korostanut, että Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja kertovat fiktiivisestä henkilöstä nimeltä Pirkko Saisio; hänen mukaansa kaikki omaelämäkerrat ovat fiktiota, koska ihmisen muistot ovat fiktiota, eikä hän omissa kirjoissaan ole edes yrittänyt olla muistikuvilleen uskollinen.
Finlandia-palkintoehdokkuuksien sarja huipentui syksyllä 2003, kun Punainen erokirja kohosi voittoon asti. Palkintopuheessaan[3] Saisio kritisoi voimakkaasti tapaa, jolla kirjat pannaan kilpailemaan Finlandia-palkinnosta; se jakaa suomalaisen kaunokirjallisuuden A- ja B-sarjaan. 26 000 euron palkintošekin hän lahjoitti Seksuaalinen tasavertaisuus ry:lle.
Kun Saision romaani Voimattomuus ja Bo Carpelanin Kesän varjot päätyivät syksyllä 2005 Finlandia-ehdokkaiksi, ensimmäistä kertaa ehdolla oli myös palkinnon jo voittaneita kirjailijoita.
Saisiolle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 2007.[4]
[muokkaa] Elokuvakäsikirjoituksia
Saisio on laatinut käsikirjoituksen Pirjo Honkasalon elokuviin Tulennielijä ja Leonardon ikkunat (1986). Hän toimi Honkasalon lisäksi toisena käsikirjoittajana Honkasalon ja Pekka Lehdon Da Capo-elokuvassa (1985). Saisio on myös ollut mukana kirjoittamassa televisiosarjoja Pudonneita (1994) ja Yhteinen huone (2002). Sulevi Peltolan ohjaaman TV-elokuvan Paavo Pantteri (2002) käsikirjoitus on niin ikään Saision käsialaa.
[muokkaa] Tuotanto
[muokkaa] Proosa
- Elämänmeno (1975), romaani
- Sisarukset (1976), romaani
- Kadonnut aurinko: kaksinäytöksinen teatteriromaani (1979), romaani
- Betoniyö (1981), romaani
- Kainin tytär (1984), romaani
- Kiusaaja (nimellä Jukka Larsson) (1986), romaani
- Viettelijä (nimellä Jukka Larsson) (1987), romaani
- Exit: lyhytproosaa matkoilta maassa ja mielessä (1987), lyhytproosaa
- Puolimaailman nainen (nimellä Eva Wein) (1990), romaani
- Kantaja (nimellä Jukka Larsson) (1991), romaani
- Kulkue (nimellä Eva Wein) (1992), romaani
- Pienin yhteinen jaettava (1998), romaani
- Vastavalo (2000), romaani
- Punainen erokirja (2003), romaani
- Voimattomuus (2005), romaani
- Kohtuuttomuus (2008), romaani
[muokkaa] Näytelmät
- Suomi-neito ja kosija (1976), pienoisoopperalibretto
- Sisarukset (1977, TV-dramatisointi
- Juhannushäät (1979), televisionäytelmä
- Maailman laidalla (1979), näytelmä
- Betoniyö (1982), teatteridramatisointi
- Hävinneiden legenda (1985), näytelmä
- Hissi (1986), näytelmä
- Leonardon ikkunat (1987), TV-näytelmä
- Mies ja nainen (1987), näytelmä
- Hernando ja jumalankantajat (1988), näytelmä
- Mutsi, mä diggaan huijaria (1990), pienoismusikaali
- Voima (1991), musiikkinäytelmä
- Yöihminen (1991), pienoismusikaali
- Törmäys (1992), teatterifresko
- Pula-ajan Cats (1993), pienoismusikaali
- Nyrkkeilijät (1993), TV-näytelmä
- Voiton päivä (1994), näytelmä
- Ihana ihminen (1994), näytelmä
- Kabaree Kristiina (1995), kuusiosainen kabareesarja
- Veera, Verotska! (1996), näytelmä
- Toni Tiikeri (1996), TV-näytelmä
- Kuuhullut (1997), musiikkinäytelmä
- Ihmisiä isompi asia (1997), kolmiosainen televisioelokuva
- Kristiina H, 44, elämäsi on unta (1998), näytelmä
- Tänään on se ilta (2002), televisionäytelmä
- Baikalin lapset (2002), näytelmä
- Tunnottomuus (2003), näytelmä
- Virhe (2005), näytelmä
- Sorsastaja (ensi-ilta 10.3.2006), näytelmä
- Kuume (2007), komedianäytelmä
- HOMO! (ensi-ilta 21.9.2011), näytelmä
[muokkaa] Televisiosarjat
- Elämänmeno (1976), pohjautuu romaaniin Elämänmeno
- Tehdas (2012–)
[muokkaa] Muuta
- Leonardo (1991), balettilibretto
- Rakastuneet lapset (1992), lauluohjelma
- Leonardo (1996), balettilibretto
- Tulennielijä (1998), elokuvakäsikirjoitus
[muokkaa] Palkintoja ja ehdokkuuksia
- J. H. Erkon palkinto (Elämänmeno) 1975
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1985
- Lea-palkinto 1986 (Hävinneiden legenda), 1994 (Voiton päivä) ja 2003 (Tunnottomuus)
- Finlandia-palkintoehdokkuus 1992 (Kulkue), 1998 (Pienin yhteinen jaettava), 2000 (Vastavalo), 2005 (Voimattomuus), 2008 (Kohtuuttomuus)
- Runeberg-palkintoehdokkuus 2000
- Suomi-palkinto 2002
- Finlandia-palkinto 2003 (Punainen erokirja)
- Varjo-Finlandia 2003
- Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon ehdokkuus 2004
- Pro Finlandia -mitali 2007
[muokkaa] Lähteet
- Aarnio, Ritva ja Loivamaa, Ismo: Kotimaisia nykykertojia 2. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
- Kecskeméti-Lahtela-Pulkkinen: Ammatti: Suomalainen kirjailija – Pirkko Saisio. TV 1 28.11.2003.
- Haavikko, Ritva (toim.): Miten kirjani ovat syntyneet 4. Pirkko Saisio. WSOY, 2000.
- Kantokorpi, Merja: No, minä tässä vaan, hei! Helsingin Sanomat 28.12.2003.
- Larsson, Jukka (Saisio Pirkko): Kärsimystrilogia. Jälkisanat. WSOY, 199sa3.
- Pakkanen, Johanna: Saisio kirjoitti rakkausromaanin eroista. Z 5/2003.
- Sanojen aika
- Selin, Jaakko: Elämän menopaluu. Helsingin Sanomien Kuukausiliite 12/2003.
- Sinnemäki, Antti: Kapina rippituolissa ja muita kirjallisuusesseitä. Kaikki kohdallaan – maailma raiteillaan. Tamara Press, 1989.
- Stenbäck, Irma: Neljäs kerta toi vihdoin Finlandian. Helsingin Sanomat 5.12.2003.
- Tarkka, Pekka: Kotimaisia nykykertojia. Tammi, 1990.
- Teatterikorkeakoulu
- WSOY
- Yksityisyyttä ei ole pakko myydä
- Kustannusosakeyhtiö Siltala
[muokkaa] Viitteet
- ↑ TeaK / Professorit 26.2.2010. Viitattu 2.11.2010.
- ↑ Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo viettivät häitään Iltalehti. 10.6.2009. Viitattu 23.10.2009.
- ↑ Puhe
- ↑ Katri Helena ja Pirkko Saisio saivat Pro Finlandian uusisuomi.fi. 30.11.2007. Viitattu 30.11.2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Pirkko Saision Finlandia-puhe
- Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus: Pirkko Saisio
- YLE Elävä arkisto: Pirkko Saisio - proosan ja draaman voimahahmo
- Saision haastattelu Teatterikorkeakoulun sivuilla
- Väitös Pirkko Saision romaanitrilogian omaelämäkerrallisuudesta
- Katri Kivilaakso: Saisio, Pirkko (1949–) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.