Harri Hyttinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Harri Tapani Hyttinen (13. helmikuuta 1952 Hyvinkää9. toukokuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.

Harri Hyttinen muutti Helsinkiin pikkupoikana vanhempiensa Osmon ja Mairen (o.s. Turunen) kanssa, jotka olivat lähtöisin Pohjois-Karjalasta Lieksan Pankakoskelta. Isä työskenteli autonkuljettajana ja talonmiehenä, äiti hoiti nelilapsiseksi kasvanutta perhettä. Hyttiset asuivat Kruununhaassa, josta Harri kävi koulua Helsingin Normaalilyseossa. Alun perin hän tuli tunnetuksi lapsinäyttelijänä Naapurilähiö-televisiosarjan Matti Sarpamaana ja rooleistaan Radioteatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa, jossa hän esiintyi menestysmusikaalissa Viulunsoittaja katolla. Nuorena hän pelasi myös aktiivisesti jalkapalloa HJK:ssa.

Hyttinen valmistui Suomen Teatterikoulusta näyttelijäksi vuonna 1977. Hän oli mukana lähinnä kurssitovereistaan koostuneessa ensemblessa Suomen Kansan Teatterissa, joka tuotti Koiton näyttämölle 1970-luvun lopun teatteritapauksen, Arto af Hällströmin ohjauksen Pete Q. Ammattilaisuransa alussa hän teki lastenteatteria muutaman vuoden kiinnityksellä Penniteatterissa, mutta toimi koko loppuelämänsä free lancerina. Hyttinen oli opiskellut pantomiimiä Tšekkoslovakiassa Ladislav Fialkan johdolla. Hän valmisti ja esitti miehen ja viinan tiestä kertovan yhden miehen Paras ystävä -pantomiiminäytelmän (ohjaus Helena Anttonen, musiikki Matti Rantanen), jota hän kiersi esittämässä satoja kertoja ympäri Suomea 1970- ja 80-lukujen vaihteessa. Myöhemmin häntä työllistivät varsinkin elokuvat ja ääninäytteleminen kuunnelmissa ja dubbaajana. Lasten suursuosikki oli hänen roolinsa tallitonttu Rämäkkänä tv:n Joulukalenterissa (1980, uusittu 1985). Hän esiintyi muun muassa videopeleistä tutun Hugon ja Matka maailman ympäri -piirrossarjan Tikon ja Fixin ääninäyttelijänä, sekä Alfred J. Kwak-piirrossarjassa monen hahmon ääninäyttelijänä, muun muassa Alfredin isän. Hän oli myös musikaalisesti lahjakas näyttelijä, lauloi nuorempana Koiton Laulun kuorossa, soitti kitaraa Teatterikoulun kurssitovereista koostuneessa yhtyeessä Johan Lewis & Korjaa Bois (albumi Jätenauhaa... eli Rakkautta koko kansalle, Love Records 1978) ja yhtenä viimeisistä töistään valmisti lauluillan otsikolla Meriluu (ensi-ilta Tampereen teatterikesässä 9. elokuuta 2001).

Hyttinen sai Jussi-palkinnon parhaasta miessivuosasta vuonna 1989 roolistaan Dynamiitti-Lahtena elokuvassa Petos.

Harri Hyttinen oli vuodesta 1980 avoliitossa ja 1985–1990 avioliitossa tutkija Helena Saarikosken kanssa. Harrilla on kaksi lasta, näyttelijä Elsa Saisio (s. 1981 Helsingissä), jonka äiti on kirjailija Pirkko Saisio,[1] ja Otso Hyttinen (s. 1987 Helsingissä), jonka äiti on Helena Saarikoski. Viimeiset viisitoista vuottaan Harri asui avoliitossa Helena Kuosmasen kanssa.

Harrin nuorempi veli Jarmo Hyttinen on myös näyttelijä helsinkiläisessä improvisaatioteatterissa Stella Polariksessa.

Harri Hyttinen kuoli 54-vuotiaana sairastettuaan lyhyen aikaa Meilahden sairaalassa toukokuussa 2006. Hänen tuhkansa on siroteltu mereen Harmajan luona.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elsa Saisio Lahden kaupunginteatteri. Viitattu 30.11.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]