Heimo Haitto
Wikipedia
Heimo Haitto (22. toukokuuta 1925 Ruokolahti – 9. kesäkuuta 1999 Marbella, Espanja) oli suomalainen viulutaiteilija.
Hänen isänsä oli veturinkuljettaja ja harrastelijamuusikko. Heimo aloitti viulunsoitin viisivuotiaana. Joitakin vuosia myöhemmin isä vei poikansa Viipuriin venäläissyntyisen viulupedagogin Boris Sirpon kuultavaksi. Sirpo vakuuttui pojan lahjakkuudesta ja tehtiin sopimus, että poika jäisi Sirpon hoiviin kasvattilapseksi. Sopimuksen ehdot olivat kovat: Heimon oli antauduttava kokoonaan musiikille, eikä hänellä ollut oikeutta olla yhteydessä vanhempiinsa ennen kuin oli täyttäyt 18 vuotta.
Heimo Haitto antoi ensikonserttinsa 13-vuotiaana 1939 Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Samana vuonna hän voitti kansainvälisen viulukilpailun Lontoossa.
Ennen Talvisodan alkamista kuvattiin Toivo Särkän ohjaama elokuva Pikku Pelimanni, joka kertoi ihmelapsi Heimo Haiton tarinan. Heimo esitti itseään elokuvassa.
Talvisodan aikana Haitto osallistui Punaisen Ristin hyväksi tehtyyn konserttikiertueeseen, joka vei hänet Yhdysvaltoihin saakka. Hän esiintyi mm. Carnegie Hallissa sir John Barbirollin johdolla ja Philadelphiassa, jossa hän soitti Eugene Ormandyn johdolla.
Vuonna 1942 Heimo Haitto asettui Sirpon kanssa asumaan Oregoniin. Täytettyään 18 vuotta hän yritti liittyä Yhdysvaltain merijalkaväkeen. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska hän oli Suomen kansalainen. Haitto avioitui muutamaa päivää ennen toisen maailmansodan päättymistä ja muutti Hollywoodiin, jossa työskenteli filmimuusikkona. Saatuaan tarpeekseen elokuvamusiikista Haitto liittyi Los Angelesin filharmonikkoihin.
Haitto palasi käymään Suomeen ensi kerran sodan jälkeen 1948. Seuraavana vuonna Särkkä filmasi edelliselle Haitto-filmilleen jatko-osan Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi. Haitto muutti vaimonsa kanssa Meksikoon. Heidän avioliitostaan syntyi kaksi lasta. Vaimo otti hänestä kuitenkin eron vedoten rajuun alkoholinkäyttöön ja uhkapeliharrastuksiin. Silloin Heimo Haito jätti kaiken: perheensä ja viulunsoiton. Hän aloitti kulkurina uuden elämäntyylin. Hän löysi 1970-luvun puolivälissä uuden vaimon Eva Vastarin, ja heidät vihittiin Las Vegasissa 1976. Haitto lopetti kulkurielämänsä ja palasi viulunsoiton pariin. Pariskunta esiintyi yhdessä duona, jossa Eva luki runoja ja Heimo soitti viulua. Lisäksi Haitto toimi kamarimuusikona ja viulunsoiton lehtorina Savonlinnan Musiikkiopistossa.
[1] Sairauden takia hän joutui lopettamaan soittamisen 1990-luvun puolessa välissä. Hän muutti vaimoineen Espanjan Marbellaan, missä menehtyi vuonna 1999. [2]
Hänen viimeinen leposijansa on Hietaniemen hautausmaan Taiteilijanmäellä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ YLE Sininen laulu Luettu 14.4.2007
- ↑ MTV3 uutisakisto Luettu 19.4.2007
