Veikko Hursti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veikko Hursti Kuusankoskella 1987.

Veikko Stefanus Hursti (25. marraskuuta 1924 Helsinki10. toukokuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen kodittomien, alkoholistien ja huono-osaisten auttaja. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai sosiaalineuvoksen arvonimen.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurstin äiti Elli oli harras uskovainen matematiikan opettaja ja isä Arvo metodistipappi. Lapsia oli seitsemän, viisi poikaa ja kaksi tyttöä. Veikko Hursti oli sisarusparven toiseksi nuorin.[1] Veljistä Harras Hursti on oopperalaulaja.[2] Hursti palveli jatkosodassa vapaaehtoisena, opiskeli kuvataiteita ja musiikkia, ja toimi sotien jälkeen mainospiirtäjänä ja akrobaattina sirkuksessa.

Hursti toimi yli 40 vuotta vähäosaisten auttajana. Hurstille myönnettiin vuonna 1995 kultainen Helsinki-mitali. Vuonna 1986 presidentti Mauno Koivisto myönsi Veikko ja Lahja Hurstille Pro Benignitate Humana -mitalin inhimillisestä auliudesta sekä pitkäaikaisesta lähimmän auttamistyöstä ja vuonna 1993 hänet valittiin vuoden uusmaalaiseksi. Hän sai myös sosiaalineuvoksen arvonimen vuonna 2000.

Avustustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaiden elämänkokemusten, oman alkoholismin ja siitä kummunneen uskonnollisen heräämisen kautta Hurstista tuli köyhien ja syrjäytyneiden ystävä. Hän valitsi avustustyön kohteiksi erityisesti rappioalkoholistit sekä muut päihderiippuvuudesta kärsivät ihmiset.

Hän jakoi ruokaa, majoitti alkoholisteja kotiinsa sekä järjesti vähäosaisille Töölön kisahallissa joulujuhlia, joihin tuli vuosittain tuhansia ihmisiä nauttimaan ruumiin ja sielun ravintoa. Tästä hän sai useita tunnustuspalkintoja. Hursti järjesti myös itsenäisyyspäivisin Hakaniemessä köyhien "linnanjuhlia". Tasavallan presidentti Tarja Halonen vieraili "köyhien linnanjuhlissa" muutamaan otteeseen. Hursti järjesti myös laajoja ruoka- ja vaatekeräyksiä köyhiä perheitä varten.

Hursti menehtyi 10.5.2005 sairauskohtaukseen kotonaan Helsingin Herttoniemessä. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen: U12-2-9

Veikko Hurstin työtä vähäosaisten auttajana jatkaa hänen poikansa Heikki Hursti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Veikko Hursti: Sillä minun oli nälkä..., Tummavuoren Kirjapaino Oy 1997, ISBN 952-90-9404-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Veikko Hursti: Sillä minun oli nälkä..., Tummavuoren Kirjapaino Oy 1997, ISBN 952-90-9404-3
  2. Talouselämä.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]