Henri Vieuxtemps
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Henri François Joseph Vieuxtemps (17. helmikuuta 1820 – 6. kesäkuuta 1881) oli belgialainen viulisti ja säveltäjä.[1]
Vieuxtemps oli ihmelapsi, joka esitti Pierre Roden viulukonserton julkisesti jo kuuden vuoden ikäisenä. Charles de Bériot otti hänet oppilaakseen kuultuaan lapsitähden soittoa Brysselissä, ja vei hänet vuonna 1829 esiintymään myös Pariisiin. Oppilassuhde kuitenkin jäi lyhytaikaiseksi Vieuxtempsin palattua kotimaahansa, jossa hän kehitti soittoaan itsenäisesti.
Saksaan vuonna 1833 suuntautunut matka tutustutti hänet Louis Spohriin ja Robert Schumanniin. Seuraavan vuosikymmenen aikana hän jatkoi kiertueita eri Euroopan maissa, ja teki voimakkaan vaikutuksen yleisön ohella myös kuuluisiin muusikoihin kuten Hector Berlioziin ja jopa itse Paganiniinkin, jonka hän tapasi Lontoossa 1834.
Nuori Vieuxtemps tunsi vetoa myös säveltämiseen ja opiskeli tätä varten sekä Wienissä että Pariisissa Antoine Reichan johdolla vv. 1835–1836. Hänen toinen viulukonserttonsa on sävelletty näihin aikoihin.
Vieuxtemps sai suurta huomiota erityisesti Pietarissa, jossa hän asui vuosina 1846–1851 hovimuusikkona ja keisarillisen teatterin solistina. Hän perusti viululuokan Pietarin konservatorioon ja on siten ns. venäläisen viulukoulun kantaisä.
Vuonna 1871 Vieuxtemps palasi synnyinmaahansa saatuaan professuurin Brysselin konservatoriossa. Siellä hänen kuuluisin oppilaansa oli Eugène Ysaÿe. Oikeaan käteen vaikuttanut halvaus kuitenkin päätti hänen opettajatyönsä kaksi vuotta myöhemmin, ja hän jätti viululuokkansa Henryk Wieniawskin hoitoon ja asettui Pariisiin. Toinen halvaus vuonna 1879 sammutti viimeiset toiveet viulistiuran jatkumisesta. Viimeiset vuotensa Vieuxtemps vietti Algeriassa.
Parhaiten Vieuxtemps muistetaan viulukonsertoistaan, joita hän sävelsi kaikkiaan seitsemän kappaletta. Hän vaikutti myös viulurepertuaarin muodostumiseen tulkinnoillaan erityisesti Beethovenin ja Mendelssohnin konsertoista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Henri Vieuxtemps. Helsingfors, 13.06.1881, nro 132, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.07.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Henri Vieuxtemps International Music Score Library Project (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
