Dramaturgia
Wikipedia
Dramaturgia eli draaman estetiikka, näytelmäteoria tai näytelmätiede[1] tarkoittaa aineiston, yleensä tekstin muuttamista tai järjestämistä draamaksi tai esitykseksi. Useimmiten dramaturgiasta puhutaan teatterin yhteydessä, mutta voidaan puhua myös esimerkiksi elokuvan, konsertin tai muun tapahtuman dramaturgiasta. Kaikissa näissä tapauksissa dramaturgialla tarkoitetaan laajasti määriteltynä sitä, miten esityksen tai tapahtuman eri elementit järjestyvät ja rytmittyvät. Dramaturgian tekeminen vaatii materiaalin ymmärtämistä ja oman näkökulman löytämistä sekä esityksellisten ja draamallisten keinojen hallintaa ja tuntemusta.
Kun alkujaan muuta genreä, esimerkiksi runoutta tai proosaa oleva materiaali järjestetään draamaksi tai esitykseksi, puhutaan materiaalin dramatisoinnista. Usein esimerkiksi romaaneja dramatisoidaan elokuvakäsikirjoituksiksi tai näytelmiksi. Silti myös draamaksi kirjoitetun tekstin yhteydessä puhutaan usein dramatisoinnista, kun draamateksti tulkitaan esitykseksi.
Teatterikorkeakoulun dramaturgian koulutusohjelma kouluttaa opiskelijat sekä dramatisoimaan olemassa olevaa materiaalia että kirjoittamaan näytelmiä. Dramaturgi on kuitenkin perinteisesti ammattinimikkeenä tarkoittanut sitä, joka järjestää olemassa olevan materiaalin esitykseksi, vaikka koulutusohjelma kouluttaakin opiskelijansa myös näytelmäkirjailijan ja draaman kääntäjän tehtäviin.
Käytännössä usein esityksen dramaturgina voi teatterissa toimia myös ohjaaja. Dramaturgin ja ohjaajan toimialat ovatkin osin päällekkäisiä, ja monet alalle koulutetut toimivat molemmissa tehtävissä. Tämän takia Suomessakin Teatterikorkeakoulussa opiskelevien dramaturgi- ja ohjaajaopiskelijoiden opinto-ohjelmaan kuuluu kummankin alan koulutusta.
[muokkaa] Lähteet
- Juha-Pekka Hotinen: "Hot Spot: Dramaturgia". Teatterikorkea 1/08.
- http://www.teak.fi/Opiskelu/Koulutusohjelmat/Dramaturgian_koulutusohjelma_BA_MA
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
