Padre Pio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Padre Pio

Padre Pio, oikealta nimeltään Francesco Forgione (25. toukokuuta 188723. syyskuuta 1968) oli italialainen mystikkomunkki, joka on tunnettu stigmoistaan. Hänet on julistettu pyhimykseksi ja hän on perustanut sairaalan San Giovanni Rotondoon vuonna 1956.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen lapsuusajan perheeseen kuului vanhempien lisäksi yksi veli ja kolme siskoa. Pion äiti väitti poikansa nähneen pienenä Jeesuksen ja Marian ja keskustelleen heidän kanssaan.

Luostariin Pio meni 15-vuotiaana ja hänestä tuli pappi vuonna 1910. Maailmansodan alussa hänet nimettiin munkkiyhteisön johtajaksi. Hän oli myös sodassa 182päivää lääkintätehtävissä.

Piolla väitetään olleen osuutta joihinkin ihmetekoihin. Esimerkkinä tapaus nuori tyttö Gemma Giorgi, joka syntyi ilman pupilleja ja sai näkönsä ollessaan matkalla tapaamaan Padre Pioa.

Padre koki elämänsä aikana monta sairautta (mm. lavantauti, astmaattinen keuhkoputkentulehdus, vatsahaava, iso munuaiskivi, tuberkuloosi, tyrä, paha kasvain korvassa, keuhkopussintulehdus ja niveltulehdus). Lisäksi hänen kerrotaan kuulleen outoja ääniä ja olleen transsissa. Hän sai elää huonon terveytensä vuoksi erikoisluvalla perheensä kanssa vuoteen 1916.

Padre Pion "motto" kuului: Pray, Hope, Don't worry (Rukoile, Toivo, Älä huoli) ja siihen sisältyi viikoittainen tunnustus, päivittäinen rippi, hengellinen kulkeminen, meditaatio kahdesti päivässä ja omantunnon tutkiminen kahdesti päivässä.

Stigmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piolla olivat ensimmäiset jäljet käsissään vuosina 1903-1904 ja seuraavan kerran vuonna 1911. Pio väitti näkevänsä näkyjä Jeesuksesta ja tuntevansa ristiinnaulitsemisessa käsien läpi naulattavista nauloista aiheutuvan tuskan. Vuonna 1918 hän kertoi tuntevansa kivun viikoittain sekä käsissä että jaloissa. Saman vuoden heinäkuussa hän tarjosi itseään uhriksi, jotta ensimmäinen maailmansota saataisiin päätökseen. Elokuussa hän koki taas näyn, josta "todelliseen maailmaan palatessaan" huomasi kylkeensä ilmestyneen kivuliaan jäljen, joka vuoti verta. Syyskuussa 1918 käsiin pysyvät stigmat, joiden sanottiin olevan samanlaiset kuin Jeesukselle häntä ristiinnaulittaessa. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1919 tieto stigmamunkista levisi ja kaikki halusivat tutkia Padre Pion jälkiä. Maailmansodasta selvinneet pitivät Pioa toivon merkkinä, mutta silti Pio häpesi stigmojaan suuresti.

Kiistat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut arkkipiispat, piispat, teologit ja parantajat epäilivät Padre Pioa. Häntä epäiltiin mm. hulluksi, syytettiin luostarisääntöjen rikkomisesta ja ajateltiin, että stigmat oli tehty hapon avulla jotta Pio saisi julkisuutta. Katolinen kirkko tutki Pion tapausta aikanaan huolellisesti, ja päätyi lopulta Padre Pion maineen puhdistamiseen.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1968 Pion terveys oli jo niin huono, että melkein kuoli messun aikana. Pari päivää myöhemmin hän kuoli San Giovanni Rotondossa. Hän hoki ennen kuolemaansa Jeesuksen ja Marian nimiä. Hautajaisten jälkeen hänen seuraajansa väittivät stigmojen hävinneen kuin ihmeen kaupalla ja jäljellä olevan vain punaiset, ikään kuin värikynällä tehdyt viivat. Vuonna 2008 Padre Pion ruumis kaivettiin haudastaan esillepanoa varten. Ruumis oli hyvässä kunnossa leuasta alaspäin ja silloin varmistui, ettei stigmoja todellakaan ollut enää näkyvillä (arkkipiispa sanoi käsien näyttävän siltä kuin ne olisivat juuri olleet manikyyrissä).