Padre Pio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Padre Pio

Padre Pio, oikealta nimeltään Francesco Forgione (25. toukokuuta 188723. syyskuuta 1968), oli italialainen mystikkomunkki, joka on tunnettu stigmoistaan. Hänet on julistettu pyhimykseksi, ja hän perusti sairaalan San Giovanni Rotondoon vuonna 1956.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Forgionen lapsuusajan perheeseen kuului vanhempien lisäksi yksi veli ja kolme siskoa. Forgionen äiti väitti, että hänen poikansa nähki pienenä Jeesuksen ja Marian ja keskusteli näiden kanssa.

Luostariin Forgione meni 15-vuotiaana, ja hänestä tuli pappi vuonna 1910. Ensimmäisen maailmansodan alussa hänet nimettiin munkkiyhteisön johtajaksi. Hän oli myös sodassa 182 päivää lääkintätehtävissä.

Piolla väitetään olleen osuutta joihinkin ihmetekoihin. Yhtenä esimerkkinä on tapaus, jossa nuori, pupillittomana syntynyt tyttö nimeltä Gemma Giorgi alkoi nähdä ensimmäistä kertaa elämässään, kun hän oli matkalla tapaamaan Padre Pioa.

Pio koki elämänsä aikana monta sairautta (mm. lavantauti, astmaattinen keuhkoputkentulehdus, vatsahaava, iso munuaiskivi, tuberkuloosi, tyrä, paha kasvain korvassa, keuhkopussintulehdus ja niveltulehdus). Lisäksi hänen kerrotaan kuulleen outoja ääniä ja olleen transsissa. Hän sai elää huonon terveytensä vuoksi erikoisluvalla perheensä kanssa vuoteen 1916 asti.

Padre Pion "motto" kuului: Pray, Hope, Don't worry (Rukoile, Toivo, Älä huoli), ja siihen sisältyi viikoittainen tunnustus, päivittäinen rippi, hengellinen kulkeminen, meditaatio kahdesti päivässä ja omantunnon tutkiminen kahdesti päivässä.

Stigmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piolla olivat ensimmäiset jäljet käsissään vuosina 1903-1904 ja seuraavan kerran vuonna 1911. Pio väitti näkevänsä näkyjä Jeesuksesta ja tuntevansa tuskan, joka aiheutui ristiinnaulitsemisessa käsien läpi naulattavista nauloista. Vuonna 1918 Pio kertoi tuntevansa kivun viikoittain sekä käsissä että jaloissa. Saman vuoden heinäkuussa hän tarjosi itseään uhriksi, jotta ensimmäinen maailmansota saataisiin päätökseen. Elokuussa hän koki taas näyn, ja kun hän palasi jälleen "todelliseen maailmaan", hän huomasi kylkeensä ilmestyneen kivuliaan jäljen, joka vuoti verta. Syyskuussa 1918 Pion käsiin ilmestyi pysyvät stigmat, joiden sanottiin olevan samanlaiset kuin ristiinnaulitulla Jeesuksella. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1919 tieto stigmamunkista levisi, ja kaikki halusivat tutkia Pion jälkiä. Maailmansodasta selvinneet pitivät Pioa toivon merkkinä, mutta silti Pio häpesi stigmojaan suuresti.

Kiistat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut arkkipiispat, piispat, teologit ja parantajat epäilivät Padre Pioa. Pioa epäiltiin muun muassa hulluksi, ja häntä syytettiin luostarisääntöjen rikkomisesta. Jotkut olivat myös sitä mieltä, että stigmat oli tehty hapon avulla, jotta Pio saisi julkisuutta. Katolinen kirkko tutki Pion tapausta aikanaan huolellisesti ja päätyi lopulta puhdistamaan Pion maineen.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1968 Pion terveys oli jo niin huono, että hän oli lähestulkoon kuolla erään messun aikana. Pari päivää myöhemmin Pio kuoli San Giovanni Rotondossa. Hän hoki ennen kuolemaansa Jeesuksen ja Marian nimiä. Hautajaisten jälkeen Pion seuraajat väittivät, että stigmat olivat hävinneet kuin ihmeen kaupalla ja että jäljellä olivat vain punaiset, ikään kuin värikynällä tehdyt viivat. Vuonna 2008 Padre Pion ruumis kaivettiin haudastaan esillepanoa varten. Ruumis oli hyvässä kunnossa leuasta alaspäin ja silloin varmistui, ettei stigmoja todellakaan ollut enää näkyvillä. (Arkkipiispa sanoi, että kädet näyttivät siltä kuin ne olisivat juuri olleet manikyyrissä.)