Thomas Merton
| Thomas Merton | |
|---|---|
 Merton Trappist |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. tammikuuta 1915 Prades, Ranska |
| Kuollut | 10. joulukuuta 1968 (53 vuotta) Bangkok, Thaimaa |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Ammatti | trappistimunkki, kirjailija |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | Roomalaiskatolinen kirkko |
|
Huomautukset The Seven Storey Mountain |
|
Thomas Merton (31. tammikuuta 1915 Prades, Ranska – 10. joulukuuta 1968 Bangkok, Thaimaa[1]) oli 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut yhdysvaltalainen trappistimunkki, kansalaisaktivisti, runoilija ja kirjailija. Hän kirjoitti yli 60 kirjaa, pääasiassa hengellisyydestä, pasifismista ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Hänen omaelämäkertansa The Seven Storey Mountain vuodelta 1948 oli bestseller Yhdysvalloissa.[2] Merton oli uskontodialogin edistäjä ja edelläkävijä vuoropuhelussa aasialaisten hengellisten vaikuttajien kanssa.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thomas Merton syntyi 31. tammikuuta 1915 Pradesissa, Ranskassa uusiseelantilaiselle Owen Mertonille ja yhdysvaltalaiselle Ruth Jenkinsille. Mertonin vanhemmat olivat molemmat taiteilijoita, jotka olivat tavanneet pariisilaisessa taidekoulussa.[1] Hänet kastettiin Englannin kirkon jäseneksi, mutta muuten hän ei saanut uskonnollista kasvatusta.[3]
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Mertonit muuttivat Douglastoniin, Yhdysvaltoihin, Ruthin vanhempien luokse. Ruth kuoli vatsasyöpään vuonna 1921, kun Merton oli 6-vuotias. Hän asui eri paikoissa kuten isovanhempiensa luona tai Bermudalla, jonne hänen isänsä oli muuttanut, kunnes hän palasi isänsä kanssa Ranskaan, Saint-Antoniniin, vuonna 1925.[1][3]
Merton aloitti koulun vuonna 1926 sisäoppilaitos Lycée Ingresissa, Montaubanissa. Vuonna 1928 hän muutti Englantiin ja siirtyi ensin Ripley Court Schooliin ja sitten Oakham Schooliin. Mertonin isä sairastui aivosyöpään ja kuoli vuonna 1931.[1][3]
Merton pääsi vuonna 1933 opiskelemaan Cambridgen Clare Collegeen, jossa hän aloitti ranskan ja italian kielten opinnot. Hän joutui kuitenkin lähtemään Cambridgestä holtittoman elämäntyylin takia. Hän palasi Yhdysvaltoihin ja pääsi Columbian yliopistoon vuonna 1935[1] opiskelemaan kirjallisuustiedettä.[4] Hän valmistui kandidaatiksi vuonna 1938 ja maisteriksi vuonna 1939.[3]
Columbiassa Merton kiinnostui katolilaisuudesta luettuaan Étienne Gilsonin kirjan Spirit of Medieval Philosophy.[5] Myöhemmin hän tapasi hindumunkki Mahanambrata Brahmacharin, joka neuvoi häntä lukemaan Augustinuksen ja Tuomas Kempiläisen kirjoja. [4] Hän kääntyi katolilaiseksi marraskuussa 1938 Corpus Christi Churchissa.[1]
Merton tunsi kutsumuksen tulla fransiskaanimunkiksi, mutta sääntökunnassa hänelle ei suositeltu liittymistä. Hän työskenteli englannin kielen lehtorina Columbiassa 1938–1939 ja St. Bonaventure Universityssä 1940–1941, jossa hänen hengellinen elämänsä syveni.[5][3] Vuonna 1941 hän liittyi Kentuckyn osavaltiossa sijaitsevaan trappistimunkkien Abbey of Our Lady of Gethsemani -luostariin.[1]
Merton asui Gethsemanissa 27 vuotta, eli hengellistä elämää ja kirjoitti tuotteliaasti. Hänen ensimmäinen julkaistu kirjansa oli runokokoelma Thirty Poems vuodelta 1944. Hänen omaelämäkertansa The Seven Storey Mountain vuodelta 1948 saavutti kansainvälistä huomiota. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1949.[3]
Merton oli mystikko, ja hänen ensimmäiset teoksensa käsittelivät yksinomaan hengellisyyttä. 1960-luvulta alkaen hän alkoi kuitenkin kirjoittaa maallisista asioista. Hän käsitteli kirjoituksissaan kansalaisoikeuksia, pasifismia ja väkivallattomuutta,[3] ja hän osallistui kirjeitse poliittiseen keskusteluun kansalaisoikeusliikkeen ja rauhanliikkeen puolesta.[1]
Merton oli koko ikänsä kiinnostunut eri uskonnoista esimerkiksi juutalaisuudesta, suufilaisesta islamista sekä zenbuddhalaisuudesta,[4] ja hän alkoi elämänsä lopulla käsitellä yhä enemmän näitä aiheita tuotannossaan.[3] Hän oli erityisen perehtynyt buddhalaisuuteen, ja hän alkoi edistää dialogia idän ja lännen uskontojen välillä.[1] Hän oli kirjeenvaihdossa useiden eri uskontoja edustavien oppineiden kanssa,[4] ja hän matkusti vuonna 1968 Kaukoitään, jossa hän tapasi useasti dalai-laman.[1]
Matkansa aikana hän osallistui Bangkokissa puhujana idän ja lännen munkkien konferenssiin. Siellä hän kuoli tapaturmaisesti hotellihuoneessaan 10. joulukuuta 1968[4] koskettuaan vialliseen sähköjohtoon.[3] Hänen ruumiinsa siirrettiin Yhdysvaltoihin armeijan lentokoneella, joka oli palaamassa Vietnamista. Hänet on haudattu Gethsemanin luostarin hautausmaalle.[6]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merton kirjoitti vuodesta 1944 alkaen yli 60 kirjaa.[1] Hän kirjoitti myös runoja ja esseitä sekä piti elämänsä aikana päiväkirjoja ja kävi laajaa kirjeenvaihtoa, joita on julkaistu kirjoina hänen kuolemansa jälkeen.[3]
Merton toi esiin kirjoituksissaan omaa näkemystään mystiikasta, ja niissä oli nähtävissä myös syvällinen tietämys itämaisesta filosofiasta. Hän kirjoitti laajasti yhteiskunnallisista asioista, ja käsitteli muun muassa kansalaisoikeuksia, väkivallattomuutta ja ydinasekilpailua.[3]
Hänen suurelle yleisölle tunnetuin teoksensa on omaelämäkerta The Seven Storey Mountain. Sitä myytiin yli miljoona kappaletta ja se on käännetty yli 15 kielelle.[1]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mertonia pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimpänä yhdysvaltalaisena katolisena kirjailijana.[3]
Mertonin oppeja tutkimaan on vuonna 1987 perustettu muun muassa International Thomas Merton Society.[7]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Seven Storey Mountain: Centenary Edition. London: SPCK Publishing, 2015. ISBN 978-0-281-07366-5. (englanniksi)
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Merton, Thomas: "Esipuhe", teoksessa: Ernest Cardenal: Elämme rakkaudessa, s. 7–18. Suomentanut Erkki Kirjalainen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-262-959-3.
- Ajatuksia yksinäisyydessä: Hengellisestä elämästä ja ihmisen yksinäisyydestä Jumalan edessä. (Thoughts in Solitude, 1958). Suomentanut Pia Koskinen-Launonen. Helsinki: Kirjaneliö, 1989. ISBN 951-600-784-8.
- Tie sisäiseen todellisuuteen. (No Man Is an Island, 1955). Suomentanut Pia Koskinen-Launonen. Helsinki: Kirjaneliö, 1992. ISBN 951-600-831-3.
- Hetkien kirja. (A Book of Hours, 2007). Suomentanut Leena Saikkonen. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-293-0.
- Hiljainen elämä: Thomas Mertonin päiväkirjat. (Intimate Merton: His Life From His Journals, 1999). Suomentanut Mari Jyväsjärvi. Helsinki: Basam Books, 2005. ISBN 952-5534-15-4.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Thomas Merton's life and work merton.org. Viitattu 5.2.2019.
- ↑ Time.com (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Thomas Merton Britannica. Viitattu 16.4.2022.
- ↑ a b c d e Maarala, Lauri: Gurun opissa: Jumala odottaa sisäisen melusi laantumista Kirkko ja kaupunki. 28.8.2018. Viitattu 1.12.2019.
- ↑ a b Pope Francin hails Thomas Merton sbu.edu. Viitattu 1.12.2019.
- ↑ Find A Grave
- ↑ ITMS Introduction and Membership merton.org. Viitattu 5.2.2019.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forest, Jim: Aitoon elämään: Matkalla Thomas Mertonin kanssa. (Finding Your Centre: A Journey with Thomas Merton, 1992). Suomentanut Miettinen, Ritva. Helsinki: Kirjaneliö, 1995. ISBN 951-600-916-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
