Tuomas Kempiläinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuomas Kempiläinen

Tuomas Kempiläinen (13801471) oli alankomaalainen munkki, mystikko ja skolastikko. Hänen kirjoittamakseen arvellaan kuuluisaa hartauskirjaa De imitatione Christi (n. 1410-20, Kristuksen seuraamisesta), joka on Raamatun jälkeen todennäköisesti luetuin kristillinen kirja.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomas syntyi Kempenin kylässä, noin 65 km Kölnistä luoteeseen. Hänen sukunimensä oli Hämerken tai Hammerlein, "pieni vasara". Hän kuoli Zwollen lähellä.

Vuonna 1395 hänet lähetettiin Deventeriin yhteisen elämän veljien ylläpitämään kouluun. Hänestä tuli taitava kirjojen kopioija, ja näin hän pystyi elättämään itsensä. Myöhemmin hän pääsi augustinolaiseen luostariin Zwollen lähellä sijaitsevalle Pyhän Agnesin vuorelle. Hänen veljensä oli ollut siellä pidempään ja ylennyt prioriksi. Tuomas sai papin viran vuonna 1413 ja alipriorin toimen 1429.

Paavin kieltäytyminen nimittämästä piispaksi Utrechtin piispaksi vaalilla valittua Rudolf Diepholtilaista sai aikaan ristiriitoja yhteisössä. Muuten Tuomaan elämä oli hiljaista, ja hänen aika kului omistautuneena hartauden harjoittamiselle, kirjoittamiselle ja kirjojen kopioinnille. Hän kopioi Raamatun neljä kertaa. Hän tunsi Raamatun hyvin, ja hänen kirjoituksensa sisälsivät huomattavasti viittauksia erityisesti Uuteen testamenttiin.

Tuomas kuului "uuteen hurskauteen", devotio modernaan, 1300-luvulla syntyneeseen mystikkoliikkeeseen, jonka jäseniä oli kaikkialla Reinin varrella Sveitsistä Strasburgiin, Kölniin sekä Alankomaihin. Ajattelussaan hän oli yhteisen elämän veljien ja devotio modernan perustajien Geert Grooten ja Florentius Radewijnsin seuraaja.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki Tuomaan kirjoitukset ovat luonteeltaan hartaita. Niihin kuuluu traktaatinomaisia kirjoituksia, mietiskelyjä, kirjeitä, virsiä, saarnoja, teos Pyhän Lydewigisin elämästä, sekä Grooten, Radewijnsin ja yhdeksän heidän kumppaninsa elämäkerrat. Kristuksen seuraamisesta -teosta muistuttavat mietiskely Vapahtajan elämästä, Orationes et meditationes de Vita Christi, ja toinen mietiskely hänen lihaksitulemisestaan, Meditatio de incarnatione Christi . Kummatkin ovat täynnä Kristuksen ihailua.

Tuomaan merkittävimmät teokset ovat:

  • Kristuksen seuraamisesta (De imitatione Christi)
  • Rukouksia ja mietelmiä Kristuksen elämästä (Orationes et meditationes de Vita Christi)
  • Mietelmiä Kristuksen lihaksitulemisesta (Meditatio de incarnatione Christi)
  • Sielun kaipuu (Soliloquium animae)
  • Ruusutarha (Hortulus rosarum)
  • Kehotus nöyryyteen, joka on kaiken pyhyyden perusta (Recommendatio humilitatis)
  • Munkin pieni aapinen Jumalan koulussa (Parvum alphabetum monachi in schola Dei)
  • Hyvästä rauhaa rakentavasta elämästä sekä itsekieltäytymisestä (De bona pacifica vita cum resignatione propria)
  • Lyhyt kehotus hengellisiin harjoituksiin (Brevis admonitio spiritualis exercitii)
  • Hengen ylentymisestä (De elevatione mentis)
  • Sydämen tosi särkymisestä (De vera compunctione cordis)

Kirjallisuutta suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomas Kempiläinen: Kristuksen seuraamisesta. Hengen tie 3. Kirjaneliö, Helsinki 1979.
  • Tuomas Kempiläinen: Mietelmiä Kristuksen elämästä. WSOY, 1893.
  • Tuomas Kempiläinen: Ruusutarha. Hengen tie 10. Kirjaneliö, Helsinki 1985.
  • Tuomas Kempiläinen: Sielun kaipuu. Johdanto, suomennos, selitykset Seppo A. Teinonen. Kristillisen mystiikan klassikot 2, Kirjapaja 1983.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]