Marguerite Porete
Marguerite Porete (k. 1. kesäkuuta 1310) oli ranskankielinen mystikko ja Yksinkertaisten sielujen peili -teoksen kirjoittaja. Hänet poltettiin roviolla harhaoppisena Pariisissa kesäkuussa 1310. Porete on yksi keskiajan tunnetuimmista kerettiläisistä, ja hänen teostaan käytettiin yhtenä perusteena antinomistisen, enimmäkseen kirkonmiesten kuvitteleman Vapaan Hengen harhaopin tuomitsemisessa 1300-luvulla.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useimpien keskiajan henkilöiden tavoin Margueriten varhaisista elämänvaiheista tiedetään hyvin vähän. Tiedot perustuvat lähes kokonaan hänen oikeudenkäyntiinsä. Hän oli kotoisin Hainaut'n kreivikunnasta, joka oli ranskankielinen mutta kuului Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Koska hän oli oikeudenkäyntinsä aikaan keski-ikäinen, hänen täytyy olla syntynyt noin 1260.[2] Marguerite Porete ilmestyy lähteisiin teoksensa Yksinkertaisten sielujen peili myötä. Muinaisranskaksi kirjoitettu, keskiajan mystiikkaa edustava teksti kertoo sielun halusta luopua kaikesta muusta ja yhtyä Jumalaan rakkaudessa.[3] Joskus vuosien 1296–1306 välisenä aikana Cambrain piispa määräsi teoksen poltettavaksi Valenciennessin kaupungissa Margueriten läsnä ollessa.
Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huolimatta kiellosta, Marguerite ei lopettanut kirjoitustensa levittämistä, ja inkvisiittori Guillaume Humbert ("Pariisilainen") määräsi hänet vangittavaksi 1308. Marguerite kieltäytyi puhumasta inkvisiittorille tai muille esivallan edustajille. Vuonna 1310 komissio, johon kuului 21 Pariisin yliopiston teologia, käsitteli viittätoista Margueriten kirjan väitettä ja tuomitsi ne kerettiläisiksi. Koska Marguerite kieltäytyi tunnustamasta kirjoitustensa harhaoppisuutta ja katumasta, hänet poltettiin Pariisissa kesäkuussa 1310.[4]
Jälkivaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Marguerite Poreten teos Yksinkertaisten sielujen peili tuomittiin harhaoppisena ja sen levittäminen kiellettiin, teos levisi myöhäiskeskiajalla latinan-, keski-englannin-, ja italiankielisinä käännöksinä. Alkuperäinen tuomio unohdettiin ja teosta pidettiin usein puhdasoppisena mystiikan tutkielmana.[5] Margueriten teosta pidettiin pitkään kadonneena, kunnes 1946 Vatikaanissa säilynyt latinankielinen käsikirjoitus tunnistettiin Yksinkertaisten sielujen peilin käännökseksi.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Babinsky, Ellen L., ed.: ”Introduction”, The mirror of simple souls, s. 13. Paulist Press, 1993. 28378539. ISBN 0809134276. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Field, Sean: The Beguine, the Angel, and the Inquisitor. The Trials of Marguerite Porete and Guiard of Cressonessart, s. 27. University of Notre Dame Press, 2012. ISBN 978-0-268-02892-3.
- ↑ Field, Sean; Lerner, Robert; Piron, Sylvain (toim.): Marguerite Porete et le Miroir des simples âmes: perspectives historiques, philosophiques et littéraires. Vrin, 2014.
- ↑ Field, Sean L. (Field, Sean Linscott), 1970-: The beguine, the angel, and the inquisitor : the trials of Marguerite Porete and Guiard of Cressonessart, s. 85-166. University of Notre Dame Press, 2012-01-01. 897105573. ISBN 9780268028923. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Geneviève Hasenhor: La tradition du Miroir des simples âmes au XVe siècle : de Marguerite Porète († 1310) à Marguerite de Navarre. Comptes-rendus des séances de l'année... - Académie des inscriptions et belles-lettres, 1999, nro 4, s. 1347–1366. doi:10.3406/crai.1999.16088. Artikkelin verkkoversio. fr-FR
- ↑ McGinn, Bernard,: The Flowering of Mysticism: Men and Women in the New Mysticism (1200-1350), s. 436. Crossroad, 1998. 490571426. ISBN 9780824517427.
| ||||||||||||||||||||||
