Moritz Schlick

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moritz Schlick

Moritz Schlick (s. 14. huhtikuuta 1882, Berliini – k. 22. kesäkuuta 1936, Wien) oli saksalainen filosofi, joka tunnetaan loogisen empirismin kehittäjänä.

Varakkaaseen perheeseen syntynyt Schlick oli koulutukseltaan fyysikko, mutta hänet tunnetaan aktiivisena osallistujana ja keskustelijana filosofian alalla. Hän sai Wienin yliopiston fysiikan professuurin 1922.

Schlickin tutkimusaiheita olivat syysuhde ja todennäköisyys, estetiikka, logiikka ja etiikka. Etiikan alalla hän pohti onnellisuutta hyvän elämän päämääränä. Fysiikan alalla hän perehtyi Einsteinin erityiseen suhteellisuusteoriaan ja modernin fysiikan aika- ja avaruuskäsityksiin. Hänen merkittävin antinsa oli kuitenkin hänen tieteenfilosofiassaan, jolla tuli myöhemmin olemaan vaikutusta etenkin Pohjoismaissa, Isossa-Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa.

1920-luvulla Moritz Schlickin ympärille rakentui hänen oppilaistaan keskustelukerho, jota yhdisti kiinnostus nykyaikaiseen logiikkaan. Tätä alettiin nimittää Wienin piiriksi. Sen keskeisimpiä jäseniä olivat Schlick itse, Rudolf Carnap, Otto Neurath, Kurt Gödel, Herbert Feigl ja vastaväittäjänä Karl Popper. Toiminnassa oli mukana kymmeniä muitakin filosofeja. Suomeen Wienin piirin ajatuksia toi Eino Kaila, vaikkei hän hyväksynytkään sen kaikkia linjauksia.

Schlick oli loogisen empirismin perustaja. Tämä aate liittyi positivistiseen perinteeseen, jonka oli perustanut Auguste Comte. Looginen positivismi asetti työlleen useita lähtökohtia. Filosofian tuli olla tieteen kielen arvostelua. Maailmankäsityksen tuli olla tieteellinen, painottaen järkeä ja tiedettä, vastustaen metafyysisiä hahmotteluja. Tieteellisen tiedon on perustuttava kokemukseen. Tiedon on oltava verifioitavissa, eli todistettavissa oikeaksi tai vääräksi, muuten se on tieteellisessä mielessä sisällöltään merkityksetöntä. Tavoitteena oli, että yksi yhtenäinen tiede käsittäisi kaikki erityistieteet.

Schlick tunsi Wittgensteinin ja he kävivätkin keskusteluja filosofiasta. Schlick tutki tahollaan Wittgensteinin Tractatusta ja se liittyi merkittävällä tavalla hänen perustamansa Wienin piirin toimintaan. Oli osaltaan Schlickin vaikutusta, että Wittgenstein jatkoi filosofisia tutkimuksiaan.

Schlick kuoli kun hänen entinen oppilaansa Johann Nelböck ampui häntä rintaan Wienin yliopiston portailla.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lebensweisheit. Versuch einer Glückseligkeitslehre (1908)
  • Das Wesen der Wahrheit nach der modernen Logik, julkaisussa Vierteljahrsschrift für wissenschaftliche Philosophie und Soziologie, Jg. 34, ss. 386–477 (1910)
  • Raum und Zeit in der gegenwärtigen Physik (1917)
  • Allgemeine Erkenntnislehre (1918)
  • Vom Sinn des Lebens, julkaisussa Symposion. Philosophische Zeitschrift für Forschung und Aussprache, Jg. 1, ss. 331–354 (1927)
  • Fragen der Ethik (1930)
  • Gesammelte Aufsätze 1926–1936 (1938)
  • Die Probleme der Philosophie in ihrem Zusammenhang (1986)

Kirjallisuutta suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schlick, Moritz: "Positivismi ja realismi", teoksessa Raatikainen, Panu (toim.): Ajattelu, kieli, merkitys. Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia, s. 70-94. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-683-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]