Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lumikki ja seitsemän kääpiötä
Snow White and the Seven Dwarfs
Kuvakaappaus elokuvan trailerista
Kuvakaappaus elokuvan trailerista
Ohjaaja William Cottrell
Wilfred Jackson
Larry Morey
Perce Pearce
Ben Sharpsteen
Käsikirjoittaja Dorothy Ann Blank
Richard Creedon
Merrill De Maris
Otto Englander
Earl Hurd
Dick Rickard
Ted Sears
Webb Smith
Tuottaja Walt Disney
Säveltäjä Frank Churchill
Paul Smith
Leigh Harline
Pääosat Adriana Caselotti
Lucille La Verne
Moroni Olsen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö The Walt Disney Company
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 21. joulukuuta 1937
Suomen lippu 16. lokakuuta 1938
Kesto 83 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 1 488 000 USD (arvio)
Seuraaja Pinocchio
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs) on Disneyn ensimmäinen pitkä värillinen animaatioelokuva, joka valmistui 1937. Suomessa se sai ensi-iltansa 16. lokakuuta 1938. Elokuva pohjautuu löyhästi Grimmin satuun Lumikki. Esimerkiksi kääpiöiden nimet ovat kuitenkin Disneyn studioiden keksintöä. Suomenkielisessä versiossa kääpiöiden nimet ovat Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias, Ujo, Nuhanenä ja Vilkas.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiöt vasemmalta oikealle: Nuhanenä, Ujo, Unelias, Lystikäs, Jörö ja Viisas.
Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan alussa prologi kertoo yleisölle satukirjan kautta, että Lumikki on prinsessa, joka asuu yhdessä turhamaisen äitipuolensa kanssa. ”Kuningattarena” tunnettu äitipuoli on ilkeä noita, joka on ottanut valtakunnan haltuunsa Lumikin isän kuoltua. Kuningatar pelkää, että Lumikista kasvaa kauniimpi kuin hänestä, joten hän pakottaa tämän työskentelemään kyökkipiikana. Kuningatar kysyy taikapeililtään päivittäin ”ken on maassa kaunehin”. Jo monta vuotta peili on antanut vastaukseksi kuningattaren nimen tehden kuningattaren näin tyytyväiseksi.

Elokuvan alkaessa taikapeili ilmoittaa kuningattarelle, että Lumikista on nyt tullut maan kaunein neito. Kateellinen kuningatar määrää vastahakoisen metsästäjän viemään Lumikin metsään ja tappamaan tämän. Hän myös vaatii metsästäjää asettamaan Lumikin sydämen jalokivin koristeltuun lippaaseen ja tuomaan sen hänelle todisteena siitä, että hänen käskyjään on noudatettu. Metsästäjä kohtaa Lumikin, mutta tajuaa, ettei voi tappaa tätä. Metsästäjä anoo Lumikilta kyynelehtien anteeksiantoa ja usuttaa tämän sitten pakenemaan metsään ikuisiksi ajoiksi. Lumikin paettua metsästäjä asettaa lippaaseen sian sydämen ja vie sen kuningattarelle.

Eksynyt ja pelokas prinsessa ystävystyy metsän asukkaiden kanssa, jotka vievät hänet syvällä metsässä sijaitsevan mökin luokse. Lumikki löytää mökin sisältä seitsemän pientä tuolia ja luulee, että mökki kuuluu seitsemälle epäsiistille ja orvolle lapselle. Pian käy ilmi, että mökki kuuluu sen sijaan seitsemälle täysikasvuiselle kääpiölle, jotka ovat palaamassa kotiin läheisestä kaivoksesta. Kääpiöt ovat nimeltään Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias, Ujo, Nuhanenä ja Vilkas. Kotiin päästyään kääpiöt saavat kauhukseen nähdä, että heidän mökkinsä on nyt putipuhdas, mistä he päättelevät, että mökkiin on saapunut tunkeilija. Mökin yläkerrasta kääpiöt löytävät Lumikin, joka on vaipunut uneen kääpiöiden sängyille poikittain. Lumikki herää ja näkee kääpiöt ympärillään. Lumikki esittelee itsensä, ja lopulta kaikki kääpiöt toivottavat hänet tervetulleeksi kotiinsa, varsinkin, kun saavat tietää tämän olevan hyvä kokki ja siivooja. Lumikki aloittaa uuden elämän kokaten, siivoten ja pitäen huolta kääpiöiden mökistä sillä välin, kun kääpiöt ovat työskentelemässä kaivoksessaan. Illan tullen he ryhtyvät yhdessä soittamaan, laulamaan ja tanssimaan.

Sillä välin kuningatar saa tietää, että Lumikki on yhä elossa, kun taikapeili vastaa jälleen Lumikin olevan maan kaunein neito. Kuningatar muuttaa itsensä taikajuoman avulla vanhaksi eukoksi ja valmistaa liemen nimeltä ”Uinuva kuolema”. Hän upottaa liemeen tavallisen punaisen omenan. Paha kuningatar selittää yleisölle, että omenaa maistettuaan Lumikki vaipuu maagiseen uneen ja herää unestaan vain, jos hänelle annetaan ”rakkauden ensisuudelma”. Kuningatar päättelee, ettei hänen ole syytä olla suudelmasta huolissaan, sillä kääpiöt tulevat varmasti luulemaan nukkuvaa Lumikkia kuolleeksi ja hautaamaan tämän elävältä. Kuningatar saapuu kääpiöiden mökille Lumikin ollessa yksin ja huiputtaa tämän puraisemaan myrkytettyä omenaa. Sen seurauksena Lumikki vaipuu uneen ja kuningatar huudahtaa: ”Olen maassa kaunehin!” Metsän asukkaat hakevat kääpiöt apuun tunnistettuaan noidan kuningattareksi. Peuroilla ratsastavat, kostonhimoiset kääpiöt ajavat noidan ansaan eräälle jyrkänteelle. Noita yrittää vierittää kääpiöiden niskaan suuren kivenjärkäleen, mutta jyrkänteelle iskee salama, jolloin jyrkänne romahtaa noidan jalkojen alta. Kuningatar putoaa kuolemaansa ja saa kivenjärkäleen päälleen.

Kääpiöt palaavat mökkiinsä ja löytävät sieltä kuolleelta näyttävän Lumikin. He järjestävät Lumikille valvojaiset. Kääpiöt eivät kuitenkaan henno haudata Lumikkia, vaan valmistavat tälle lasista ja kullasta arkun ja vievät sen ja siinä lepäävän Lumikin eräälle metsäaukealle. Yhdessä metsän asukkien kanssa kääpiöt ryhtyvät valvomaan Lumikkia alituisesti. Hieman myöhemmin paikalle saapuu prinssi, joka tapasi Lumikin elokuvan alussa ja rakastui tähän. Prinssi on kuullut lasiarkussa makaavasta Lumikista ja päättänyt tulla katsomaan rakastettuaan. Lumikin kauneuden lumoamana prinssi suutelee Lumikkia särkien lumouksen ja herättäen Lumikin unestaan. Kääpiöt ja eläimet ryhtyvät ilakoimaan prinssin viedessä Lumikin linnaansa, joka alkaa Lumikin läsnäolosta loistaa kultaisena.

Elokuva päättyy alussa nähdyn satukirjan viimeiseen sivuun, jossa lukee ”… ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti”. Kirja sulkeutuu, ja elokuvan lopputekstit alkavat.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Äänirooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen Suomeksi (vuoden 1962 dubbaus) Suomeksi (vuoden 1982 dubbaus) Suomeksi (vuoden 1994 dubbaus) Rooli
Adriana Caselotti Eeva-Kaarina Volanen Jaana Oravisto (puhe)
Johanna Nurmimaa (laulu)
Riikka Väyrynen (puhe)
Kukka-Maaria Ahonen (laulu)
Lumikki
Lucille La Verne Rauni Luoma Kyllikki Forssell Terhi Panula Kuningatar
Roy Atwell Pentti Irjala Matti Ranin Matti Ranin Viisas
Pinto Colvig Risto Mäkelä Aimo Tepponen Veikko Honkanen Jörö
Pinto Colvig Jukka Sipilä Martti Pennanen Pekka Lehtosaari Unelias
Otis Harlan Martti Tschokkinen Pekka Autiovuori Antti Pääkkönen Lystikäs
Scotty Mattraw Pentti Riuttu Uula Laakso Juha Muje Ujo
Billy Gilbert Heikki Savolainen Olli Tuominen Tom Wentzel Nuhanenä
Eddie Collins Eddie Collins Eddie Collins Eddie Collins Vilkas
Lucille La Verne Rauni Luoma Kyllikki Forssell Seela Sella Noita
Moroni Olsen Mauno Hyvönen Esa Saario Juha Hyppönen Taikapeili
Stuart Buchanan  ? Ari Piispa Markku Riikonen Metsästäjä
Harry Stockwell Rauno Ketonen Matti Olavi Ranin (puhe) Markku Runne (laulu) Tom Nyman Prinssi
 ? Ritva Ahonen Matti Olavi Ranin Esa Saario kertoja

Suomenkielisen version vuoden 1962 :

Ohjaus: Ritva Laatto

Suomennos: Lea Joutseno

Laulut: kuultiin ruotsinkielisinä

Tuotanto: Suomi-Filmi Oy


Suomenkielisen version vuoden 1982 :

Ohjaus: Matti Ranin

Suomennos: Matti Ranin

Laulujen suomennos: Kerttu Hämeranta, Reino Helismaa ja Matti Ranin

Laulujen johto: Heikki Laurila

Tuotanto: Suomi-Filmi Oy ja Finn-Kasper, Matti Ranin ky


Suomenkielisen version vuoden 1994 :

Käännös ja ohjaus: Pekka Lehtosaari

Laulut: Pekka Lehtosaari

Tuottaja: Arvi Parviainen

Äänitys ja miksaus: Magnus Axberg ja Jari Ikonen

Tuotanto: Tuotantotalo Werne Oy

Luova johto: Kirsten Saabye

Tuotanto: Disney Character Voices International, Inc.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytanimaatioille ei ollut kysyntää laman jälkeen, kun ihmisten elokuvissakäynnit olivat vähentyneet. Walt Disney oli Euroopassa vieraillessaan nähnyt teatterinomistajien yhdistäneen kuusi Mikki Hiiri -lyhytelokuvaa yhdeksi, ja Disney oivalsi, että elokuvayleisö pystyisi katsomaan pitkiäkin animaatioita. Hän tajusi kuitenkin pitkän elokuvan vaativan enemmän taitoa kuin 7–8 minuutin lyhytpiirrettyjen. Hassunkuriset sinfoniat -animaatioelokuvien sarja valjastettiin pitkän piirroselokuvan tuotantoon vaadittavan tekniikan harjoittelukanavaksi. Elokuvattujen näyttelijöiden liikkeitä tutkittiin filmiruutu kerrallaan, värien käyttöä kehitettiin, ja taiteilijat oppivat jäljentämään erilaisia materiaaleja melkein valokuvantarkasti. Suurimpia ongelmia oli piirroselokuville tyypillinen kaksiulotteisuus, sillä syvyyden puute vähensi niiden uskottavuutta. Ratkaisuksi Disneyn teknikot kehittivät monitasokameran, jonka avulla tilan vaikutelma saatiin siirrettyä animaatioonkin. [1] Noin kaksi vuotta kestäneiden alkuvalmisteluiden, tarinailtojen ja koeluonnosten jälkeen varsinaisen animaation aloituspäivämääränä pidetään 28.9.1936.[2]

Estääkseen kilpailevien studioiden vievän animaattoreita kesken tuotannon Disney kehitti bonusjärjestelmän, joka varmisti, että pisimpään palvelleet saisivat yhtä paljon palkkaa kuin hän ja Roy Disney. Ensimmäisenä vuotena Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvan budjetti oli 250 000 dollaria, mutta se kaksinkertaistui seuraavana vuonna. Disney ei antanut rahan olla este; jos hän ei ollut tyytyväinen johonkin jaksoon, se tehtiin uudestaan. Studion lainat uhattiin sanoa irti, ja Disney oli velkaa miljoonan palkkarästejä jo ennestään. Bank of American Joseph Rosenberg jäädytti Disneyn lainat ja vaati nähdä mitä studio oli saanut aikaan annetulla lainalla. Disney näytti hänelle kelan verran valmista elokuvaa, jonka jälkeen Rosenberg lupasi niin paljon luottoa kuin tarvittiin. [1]

Elokuva tuli ensi-iltaan 21. joulukuuta 1937. Se jälkiäänitettiin kymmenelle kielelle ja levitettiin 46 maahan. Elokuvaa ylistettiin kaikkialla, paitsi Isossa-Britanniassa, jossa sensuuri kielsi sen lapsilta, koska pelättiin elokuvan aiheuttavan painajaisia lapsille. Ensimmäisellä esittämiskierroksella elokuvan näki noin sata miljoonaa ihmistä. [1]

Tuotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumikki ja seitsemän kääpiötä tuotti 175,3 miljoonaa dollaria ja olisi todennäköisesti tuottoisin animaatioelokuva, mikäli inflaatio otettaisiin huomioon.[3] Inflaatio huomioituna tuotot ovat 184,9 miljoonaa dollaria ja elokuva on siten suurituottoisin animaatioelokuva ainakin niistä, joiden tuotot on inflaatiokorjattu.[4] Koska elokuva oli myös Disneyn ensimmäinen pitkä värillinen piirroselokuva, elokuva herätti mielenkiintoa jo tuotantovaiheessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lehtosaari, Pekka: Waltin kolme valttiässää – Lumikki. Aku Ankka, 5.12.2001, nro 49, s. 65.
  2. Neal Gabler: Walt Disney - Amerikkalaisuuden ikoni, WSOY, 2006, ISBN 978-951-0-33778-3, s. 269
  3. Guinness World Records 2000. Suuri ennätyskirja, s. 128.
  4. Guinness World Records 2005. 50-vuotisjuhlapainos, s. 180.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]