Kryptojuutalaiset

Osa artikkelisarjaa
Juutalaisuus
Uskonto Jumala Nimet 613 käskyä Halakha Kabbala Košer Messias Nooan liitto Valittu kansa
Tekstit Tanak Toora Nevi’im Ketuvim Talmud Mišna Gemara Midraš Tosefta Targum Zohar
Perinteet Bar mitsva Berit mila Cheder Hevra kaddiša Ješiva Kipa Menora Mezuza Mikve Pidjon haben Rukoukset Šema Israel Amida Kaddiš Minjan Birkat hamazon Havdala Sapatti Šofar Tallit Tefillin Tzedaka Zeved habat
Pyhät paikat Kaupungit Jerusalem Safed Hebron Tiberias Synagoga Jerusalemin temppelit Ilmestysmaja
Historia Abraham Iisak Jaakob Mooses Aaron Daavid Salomo Israelin kuningaskunta Juudan kuningaskunta Babylonin vankeus 1. juutalaissota 2. juutalaissota Haskala Alija Nyky-Israel Arabien–Israelin konflikti
Suuntaukset Ortodoksinen Haredit Hasidismi Moderni Konservatiivinen Reformistinen Karaiitit Rekonstruktionistinen Humanistinen
Muuta Juutalaiset Sionismi Antijudaismi Antisemitismi Pogromit Holokausti Daavidintähti Juutalainen filosofia Juhlapäivät Roš hašana Jom kippur Sukkot Pesah Šavuot Purim Hanukka Kohen Juutalaisuuden kritiikki Posek Rabbi Rebbe

Kryptojuutalaiset ovat pakkokäännytettyjä juutalaisia tai heidän jälkeläisiään, jotka ovat jatkaneet juutalaisuuden harjoittamista salassa vaikka julkisesti esiintyivätkin uuden uskontonsa harjoittajina.

Kryptojuutalaisia ryhmiä on historian aikana syntynyt monessa maassa keskiajalta viime vuosisadoille asti. Esimerkkejä tähän johtaneista pakkokäännytyksistä on Espanjassa 600-luvulla, Pohjois-Afrikassa ja Espanjassa 1100-luvulla, Etelä-Italiassa keskiajan lopulla, Espanjassa vuosina 1391 ja 1492, Portugalissa vuonna 1497 ja Persiassa 1800-luvulla. Myös Turkissa ja Thessalonikissa elänet dönmehit olivat kryptojuutalaisia.

Kryptojuutalaisista puhuttaessa tarkoitetaan usein erityisesti Iberian niemimaan (Espanjan ja Portugalin) pakkokäännytettyjä sefardijuutalaisia, joita kutsuttiin espanjankielisellä nimityksellä marranos (”siat”). Espanjan takaisinvaltauksen loppuvaiheissa vuodesta 1391 alkaen kristityt alkoivat väkivaltaisesti painostaa juutalaisia kääntymään kristityiksi. Osa kääntyikin ja hylkäsi juutalaisuuden, mutta osa kääntyi vain nimellisesti ja jatkoi juutalaisuuden harjoittamista salassa. He saattoivat esimerkiksi juutalaisten tapaan sytytellä kotonaan lamppuja perjantai-iltaisin, vältellä tiettyjä ruokia, tai pidättäytyä työstä lauantaina. Ulkoisesti näitä ryhmiä oli vaikea erottaa toisistaan. Oikeidenkin käännynnäisten kohtaamat rajoitukset antoivat ryhmille kuitenkin yhteisen etnisen identiteetin.

Pelko siitä, että käännynnäiset palaisivat juutalaiseen uskoon sai espanjalaiset perustamaan inkvisition vuonna 1483. Vuonna 1492 kaikki uskoaan vielä harjoittavat juutalaiset karkotettiin Espanjasta, koska heidän pelättiin houkuttelevan käännynnäiset takaisin juutalaisuuteen. Portugalissa sen sijaan kaikki juutalaiset pakkokäännytettiin. Osa käännytetyistä espanjanjuutalaisista suvuista palasi juutalaisuuteen seuraavina vuosisatoina siirryttyään ulkomaille, kuten Osmanien valtakuntaan, Amsterdamiin tai Etelä-Ranskaan.