Jake Gyllenhaal

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jake Gyllenhaal
Jake Gyllenhaal vuonna 2013.
Jake Gyllenhaal vuonna 2013.
Syntymäaika 19. joulukuuta 1980 (ikä 33)
Syntymäpaikka Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Aktiivisena 1991–
Oikea nimi Jacob Benjamin Gyllenhaal
Ammatti näyttelijä
Merkittävät roolit Donnie Darko
Brokeback Mountain
Zodiac
Source Code
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Palkinnot

Parhaan sivuosanäyttelijän BAFTA-palkinto
Brokeback Mountain, 2005
Parhaan sivuosanäyttelijän NBR-palkinto
Brokeback Mountain, 2005

Jacob Benjamin ”Jake” Gyllenhaal ['dʒɪlənhɑl] (s. 19. joulukuuta 1980 Los Angeles, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Vuonna 2005 hän oli Oscar-ehdokkaana ja voitti BAFTA-palkinnon parhaasta miessivuosasta elokuvasta Brokeback Mountain.

Gyllenhaalin ensimmäinen pääosa oli vuoden 1999 elokuvassa Lokakuun taivas. Sitä seurasi vuonna 2001 kulttihitiksi noussut indie-elokuva Donnie Darko, jossa hän näytteli psykologisista ongelmista kärsivää nuorta. Elokuvassa näytteli myös Gyllenhaalin sisar Maggie Gyllenhaal. Vuoden 2004 menestyselokuvassa The Day After Tomorrow Gyllenhaal näytteli kataklysmisen ilmastonmuutoksen keskelle joutunutta opiskelijaa yhdessä Dennis Quaidin kanssa. Irtautuen aikaisemmista roolityypeistään Gyllenhaal esitti sen jälkeen turhautunutta Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta elokuvassa Merijalkaväen mies (2005). Samana vuonna hän sai kriitikoilta kiitosta puhekielisesti ”homocowboyksi” nimitetystä roolistaan[1][2] kiitetyssä ja kiistellyssä elokuvassa Brokeback Mountain edesmenneen näyttelijä Heath Ledgerin kanssa.

Gyllenhaal on tukenut aktiivisesti erilaisia poliittisia ja sosiaalisia päämääriä. Hän esiintyi Rock the Vote -järjestön mainoksissa, kampanjoi Yhdysvaltain demokraattisen puolueen puolesta vuoden 2004 presidentinvaaleissa ja on tukenut ympäristöliikettä sekä American Civil Liberties Union -järjestöä.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gyllenhaal syntyi vuonna 1980 Los Angelesissa, Kaliforniassa, ohjaaja Stephen Gyllenhaalille ja tuottaja-käsikirjoittaja Naomi Fonerille (omaa sukua Achs).[3] Hänen isosiskonsa Maggie Gyllenhaal on myös näyttelijä, ja esitti Jaken näyttelemän hahmon sisarta elokuvassa Donnie Darko. Gyllenhaalin isä, ruotsalaisen Länsi-Götanmaalta kotoisin olevan Gyllenhaal-aatelissuvun jälkeläinen, kasvatettiin swedenborgilaiseen uskoon. Hänen viimeinen Ruotsissa syntynyt esi-isänsä oli vuonna 1866[4] Yhdysvaltoihin muuttanut Anders Leonard Gyllenhaal. Gyllenhaalin äiti taas on venäläistä alkuperää olevasta, newyorkilaisesta juutalaisperheestä.[5] Gyllenhaalin bar mitsva -juhlat pidettiin asunnottomien suojassa, koska hänen vanhempansa halusivat hänen olevan kiitollinen etuoikeutetusta elämäntavastaan.[6] Gyllenhaal on sanonut pitävänsä itseään ”enemmän juutalaisena kuin minään muuna”.[7] Gyllenhaalin vanhemmat halusivat hänelle tavallisen lapsuuden, ja hän työskenteli useita kesiä hengenpelastajana uimarannalla ja apupoikana ravintolassa.[8]

Näyttelijän ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuudessaan Gyllenhaal oli säännöllisesti tekemisissä elokuvien kanssa, sillä hänen perheellään oli vahvat siteet elokuvateollisuuteen. Hän teki debyyttinsä näyttelijänä 11-vuotiaana, Billy Crystalin poikana vuoden 1991 komediaelokuvassa Kaupunkicowboyt. Hänen vanhempansa eivät antaneet hänen esiintyä vuoden 1992 elokuvassa Mestarit, sillä se olisi vaatinut kahden kuukauden poissaolon kotoa.[3] Seuraavina vuosina hänen vanhempansa sallivat hänen osallistua koe-esiintymisiin, mutta kielsivät säännöllisesti häntä ottamasta vastaan rooleja, joita hänelle tarjottiin.[8] Gyllenhaal esiintyi kuitenkin isänsä elokuvissa useita kertoja. Hän näytteli vuoden 1993 elokuvassa Suljettujen ovien takana (yhdessä sisarensa Maggien kanssa), sarjan Homicide: Life on the Street jaksossa vuonna 1994 ja vuoden 1998 komediassa Homegrown. Jake ja Maggie esiintyivät yhdessä äitinsä kanssa kahdessa Food Network -televisiokanavan italialaisen ruokaohjelman Molto Marion jaksossa. Ennen viimeistä vuottaan lukiossa ainoa elokuva, jossa Gyllenhaalin sallittiin esiintyä ja joka ei ollut hänen isänsä ohjaama, oli Josh and S.A.M., vähän tunnettu lasten seikkailu.[5]

Gyllenhaal valmistui Harvard-Westlaken koulusta Los Angelesissa vuonna 1998 ja pääsi sen jälkeen Columbian yliopistoon, jota hänen sisarensa ja äitinsä myös kävivät, opiskelemaan itämaisia uskontoja ja muun muassa kirjallisuutta. Gyllenhaal jätti opiskelunsa kahden vuoden kuluttua keskittyäkseen näyttelemiseen, mutta hän on kertonut haluavansa jossain vaiheessa suorittaa opintonsa loppuun.[3][5] Gyllenhaalin ensimmäinen päärooli oli vuoden 1999 elokuvassa Lokakuun taivas, joka on Joe Johnstonin adaptaatio Homer Hickamin omaelämäkerrasta Rocket Boys. Elokuvassa hän esitti nuorta länsivirginialaista miestä, joka toivoo saavansa tiedestipendin välttyäkseen päätymästä töihin hiilikaivokseen. Elokuva tuotti 32 miljoonaa dollaria, ja sitä kuvattiin Sacramento News & Review -lehdessä Gyllenhaalin ”läpimurtoesitykseksi”.[5][9]

Arvostelumenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donnie Darko, Gyllenhaalin toinen merkittävä elokuva, ei ollut menestys teattereissa ensi-ilta-aikanaan vuonna 2001, mutta siitä tuli vähitellen kulttisuosikki.[10] Richard Kellyn ohjaama elokuva sijoittuu vuoteen 1988. Pääosassa Gyllenhaal esittää ongelmista kärsivää teini-ikäistä, joka pelastuttuaan täpärästi kuolemalta saa näkyjä 1,8 metriä pitkästä Frank-nimisestä jäniksestä, joka varoittaa häntä maailmanlopusta. Kriitikot ottivat Gyllenhaalin suorituksen hyvin vastaan; Culturevulture.netin Gary Mairs kirjoitti, että ”Gyllenhaal onnistuu vaikeassa tehtävässä vaikuttaa sekä värittömän normaalilta että syvästi häiriintyneeltä samaan aikaan, usein samassa kohtauksessa”.[11][12]

Donnie Darkon arvostelumenestyksen jälkeen Gyllenhaalin seuraava rooli oli pääosa vuoden 2002 elokuvassa Highway – vaarojen valtatie, jonka sekä yleisö että kriitikot jättivät huomiotta. Eräs kriitikko kuvasi hänen suoritustaan ”hupsuksi, kliseiseksi ja suoraan videolle sopivaksi”.[5] Gyllenhaal menestyi paremmin Jennifer Anistonin vastanäyttelijänä elokuvassa Kiltti tyttö, joka sai ensi-iltansa Sundance-elokuvafestivaaleilla vuonna 2002. Hän esitti pääosaa myös elokuvassa Ihanat naiset yhdessä Catherine Keenerin kanssa.[13] Molemmissa elokuvissa hän esitti epävakaata hahmoa, joka aloittaa uhkarohkean suhteen itseään vanhemman naisen kanssa. Gyllenhaal myöhemmin kuvasi näiden roolien luonnetta sanoilla ”teini-ikäinen siirtymävaiheessa”.[14] Gyllenhaal oli myös pääosassa Touchstone Picturesin romanttisessa komediassa Bubble Boy, joka perustui löyhästi David Vetterin tarinaan. Elokuva kertoo nimihahmonsa seikkailuista hänen tavoitellessaan elämänsä rakkautta, ennen kuin tämä menee naimisiin väärän miehen kanssa.[15] Kriitikot haukkuivat elokuvan – eräs kriitikko kutsui sitä ”tyhjäpäiseksi, kaoottiseksi, täysin mauttomaksi raakuudeksi”.[16]

Bubble Boyn jälkeen Gyllenhaal näytteli pääosaa Dustin Hoffmanin, Susan Sarandonin ja Ellen Pompeon kanssa elokuvassa Moonlight Mile, jossa hän esitti kihlattunsa kuoleman ja hänen vanhempiensa surun kanssa painivaa nuorta miestä. Tarina perustuu löyhästi kirjailija-ohjaaja Brad Silberlingin henkilökohtaisiin kokemuksiin tyttöystävänsä Rebecca Schaeffer murhan jälkeen.[17] Elokuva sai sekä hyviä että huonoja arvosteluita.[18]

Gyllenhaalia harkittiin esittämään Hämähäkkimiestä elokuvassa Spider-Man 2 – Hämähäkkimies 2, koska roolin alkuperäinen esittäjä Tobey Maguire oli loukannut selkänsä ja ohjaaja Sam Raimi oli huolestunut hänen terveydentilastaan.[19] Maguire kuitenkin parani, ja jatko-osa filmattiin ilman Gyllenhaalia.[20] Sen sijaan Gyllenhaal oli pääosassa menestyselokuvassa The Day After Tomorrow vuonna 2004 yhdessä Dennis Quaidin kanssa, joka esitti hänen isäänsä.[21][3]

Teatteridebyytissään Gyllenhaal näytteli Lontoossa pääosaa Kenneth Lonerganin henkiin herättämässä näytelmässä This is Our Youth.[22] Gyllenhaal kertoi, että ”jokainen näyttelijä, jota arvostan, on tehnyt teatterityötä, joten tiesin, että minun on yritettävä sitä”.[23] Näytelmä oli ollut sensaatio Broadwaylla ja sitä esitettiin kahdeksan viikon ajan Lontoon West Endissä. Gyllenhaal sai myönteisiä arvosteluita ja Evening Standardin teatteripalkinnon kategoriassa ”erinomainen uusi tulokas”.[24][25]

Brokeback Mountain ja sen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2005 oli huomattava vuosi Gyllenhaalille, joka esitti pääosaa kriitikkojen kehumissa elokuvissa Todiste, Merijalkaväen mies ja Brokeback Mountain. Elokuvassa Todiste, jossa näyttelivät myös Gwyneth Paltrow ja Anthony Hopkins, Gyllenhaal esitti matematiikan opiskelijaa, joka yrittää saada Paltrowin hahmon julkaisemaan vallankumouksellisen matemaattisen todistuksen ongelmaan, joka on vaivannut matemaatikkoyhteisöä. Merijalkaväen miehessä Gyllenhaal irtautui tyypillisestä ”herkästä mutta häiriintyneestä” roolihahmostaan esittäen aggressiivista maskuliinisuutta väkivaltaisena Yhdysvaltojen merijalkaväen sotilaana Persianlahden sodassa.

Gyllenhaal oikealla Brokeback Mountainin elokuvajulisteessa.

Elokuvassa Brokeback Mountain Gyllenhaal ja Heath Ledger esittivät nuoria miehiä, jotka tapaavat ryhtyessään paimentamaan lampaita ja aloittavat homoseksuaalisen suhteen, joka jatkuu 1960- ja 1970-lukujen läpi. Elokuvaa kutsuttiin tiedotusvälineissä usein ”homocowboyelokuvaksi”.[26] Elokuva voitti Kultaisen leijonan Venetsian elokuvajuhlilla. Se sai myös neljä Golden Globe -palkintoa, neljä Bafta-palkintoa ja kolme Oscar-palkintoa. Gyllenhaal nimitettiin esityksensä vuoksi Oscar-ehdokkaaksi parhaan miessivuosan kategoriassa, mutta hän hävisi Oscarin elokuvassa Syriana näytelleelle George Clooneylle. Gyllenhaal sai myös parhaan miessivuosanäyttelijän Bafta-palkinnon samasta roolista ja nimitettiin lisäksi Screen Actors Guildin ehdokkaaksi parhaasta miessivuosasta ja parhaasta elokuvakokonaisuudesta. Hän ja Ledger voittivat Brokeback Mountainista myös vuoden 2006 MTV Movie Awards -palkinnon ”parhaasta suudelmasta”. Pian 78. Oscar-gaalan jälkeen Gyllenhaal kutsuttiin Yhdysvaltain elokuva-akatemian jäseneksi tunnustukseksi näyttelijänurastaan[27]. Viimeisimpänä Americans for the Arts -järjestö antoi Gyllenhaalille vuoden 2006 Young Artist Awardin ”taiteellisesta loistavuudesta” roolissaan.[28]

Gyllenhaal toi ilmi vaihtelevat tunteensa Ang Leen ohjauksesta elokuvassa, mutta yleisesti ottaen hän ennemminkin ylisti kuin kritisoi Leen ohjaustyyliä. Vaikka hän valitti tavasta, jolla Lee tapasi irtautua näyttelijöistään kuvauksen alkaessa, hän kehui Leen rohkaisevaa ohjausta ja herkkää lähestymistapaa elokuvan materiaaliin.[29][30] Directors Guild of American palkintojen jakotilaisuudessa 28. tammikuuta 2006 Gyllenhaal ylisti Leetä myös hänen ”nöyryydestään ja kunnioituksestaan kaikkia ympäröiviä ihmisiä kohtaan”.[31]

Kun häneltä tiedusteltiin Ledgerin kanssa tehdyistä intiimeistä kohtauksista, Gyllenhaal vertasi niitä ”seksikohtauksen tekemiseen naisen kanssa, joka ei erityisesti viehätä minua”.[32] Brokeback Mountainin julkaisun jälkeen näyttelijän seksuaalisesta suuntautumisesta kiersi erilaisia huhuja. Kun häneltä kysyttiin huhuista haastattelun aikana, Gyllenhaal vastasi:

»Tiedäthän, on imartelevaa, että minun huhutaan olevan biseksuaali. Se tarkoittaa, että kykenen näyttelemään useampia erilaisia rooleja. Olen avoin kaikelle sille, miksi ihmiset haluavat minua kutsua. En ole ikinä ollut seksuaalisesti kiinnostunut miehistä, mutten usko pelkääväni sitä, jos niin joskus tapahtuisi.[33]»

Gyllenhaal elokuvan Todiste ensi-illassa.

Gyllenhaal toimi vuonna 2005 kertojana lyhytanimaatioelokuvassa The Man Who Walked Between the Towers, joka perustuu Mordicai Gersteinin samannimiseen kirjaan Philippe Petitin kuuluisasta tempusta.[34] Tammikuussa 2007 Saturday Night Liven isäntänä hän puki ylleen kimaltelevan iltapuvun ja lauloi kappaleen And I Am Telling You I'm Not Going musikaalista Dreamgirls avausmonologissaan,[35] omistaen esityksensä humoristisesti ”ainutlaatuiselle fanipohjalleni… Brokebackin faneille”.

Vuonna 2007 Gyllenhaal esitti pääosaa David Fincherin elokuvassa Zodiac, joka perustui tositarinaan. Hän näytteli Robert Graysmithiä, San Francisco Chroniclen pilapiirtäjää ja kirjailijaa, joka kirjoitti kaksi teosta Zodiac-sarjamurhaajasta. Lokakuussa 2007 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Rendition Gyllenhaalin vastanäyttelijöinä toimivat Meryl Streep, Alan Arkin ja Reese Witherspoon. Elokuva on Gavin Hoodin ohjaama poliittinen trilleri Yhdysvaltain harjoittamista vankilennoista[36]. Gyllenhaalin seuraavat roolit ovat Jim Sheridanin uudessa versiossa Susanne Bierin vuoden 2004 tanskalaiselokuvasta Brødre[37] ja Doug Limanin vielä nimeämättömässä elokuvassa Kuun valloituksesta.[38] Hän näyttelee myös vuoden 2009 elokuvassa Nailed, joka kuvataan Etelä-Carolinassa, Jessica Bielin vastanäyttelijänä.[39].

Gyllenhaalia on pidetty kansainvälisesti seksisymbolina, ja hänet nimettiin yhdeksi People-lehden "50 kauneimmasta ihmisestä" vuonna 2006.[40] Hänet otettiin myös Peoplen luetteloon ”vuoden 2006 kuumimmista poikamiehistä”. Vastauksena tämäntyyppisille valtavirran listauksille tuhannet homo- ja bimiehet äänestivät Gyllenhaalin AfterElton.comin vuoden 2007 Hot 100 -luettelon kärkeen.[41]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gyllenhaalin sisar Maggie on naimisissa näyttelijä Peter Sarsgaardin kanssa, joka näytteli Gyllenhaalin kanssa elokuvissa Merijalkaväen mies ja Rendition. Gyllenhaalin sisarentytär Ramona Sarsgaard syntyi 3. lokakuuta 2006.[42] Jamie Lee Curtis on Gyllenhaalin kummitäti,[3] ja hän on useasti kertonut kummisetiensä olevan homopari.[43][44] Gyllenhaal on itse 28. lokakuuta 2005 syntyneen Matilda Rose Ledgerin, edesmenneen Heath Ledgerin ja Michelle Williamsin tyttären, kummisetä. Molemmat heistä näyttelivät Gyllenhaalin kanssa Brokeback Mountainissa.[45] Hänen setänsä Anders Gyllenhaal on The Miami Herald -lehden päätoimittaja.

Suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gyllenhaal seurusteli Rilo Kiley -yhtyeen laulajan Jenny Lewisin kanssa vuonna 2001,[46] ja myöhemmin näyttelijä Kirsten Dunstin kanssa. Pari tapasi toisensa Maggie Gyllenhaalin kautta. Hän näytteli Dunstin kanssa elokuvassa Mona Lisa Smile. Pari aloitti seurustelun syksyllä 2002, mutta heidän raportoitiin eronneen kesällä 2004.[47] Dunstin kanssa Gyllenhaal hankki saksanpaimenkoiran nimeltään Atticus, jonka he pelastivat losangeleslaisesta koirasuojasta. Gyllenhaalilla on myös mopsi nimeltään Boo Radley. Molemmat koirat on nimetty Harper Leen kirjoittaman romaanin Kuin surmaisi satakielen hahmojen mukaan.

Vuonna 2007 tiedotusvälineissä huhuttiin Gyllenhaalin ja hänen Rendition-elokuvan vastanäyttelijänsä Reese Witherspoonin välisestä romanssista. Witherspoon erosi miehestään Ryan Phillippestä lokakuussa 2007.[48] Gyllenhaal ja Witherspoon esiintyivät avoimesti pariskuntana matkallaan Roomaan hieman eron jälkeen kiellettyään aikaisemmin heitä koskevat huhut.[49] Pari erosi marraskuussa 2009. Gyllenhaal on seurustellut myös laulaja Taylor Swiftin kanssa, mutta heidän suhteensa ei kestänyt kovin pitkään.

Politiikka ja muut kiinnostukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gyllenhaal on osallistunut aktiivisesti politiikkaan. Hän on kuvannut mainoksen Rock the Vote -järjestölle ja vieraillut sisarensa kanssa Etelä-Kalifornian yliopistossa rohkaisemassa opiskelijoita äänestämään Yhdysvaltain vuoden 2004 presidentinvaalien aikana.[50] Hän kampanjoi myös Yhdysvaltain demokraattisen puolueen ehdokkaan John Kerryn puolesta.[51] Hän on kuitenkin sanonut, että ”minua turhauttavat politiikkaa puhuvat näyttelijät. Olen poliittinen ja teen elokuvissani valintoja, jotka ovat mielestäni poliittisia. Yritän sanoa asiota sillä, mitä teen”.[52] Elokuvaa Rendition varten tehdyssä haastattelussa hän on ilmaissut mielipiteensä siitä, että ”on surullinen aika, kun näyttelijät ovat poliitikkoja ja poliitikot näyttelijöitä”.[53]

Gyllenhaal kasvoi perheessä, jossa sosiaalisia kysymyksiä pidettiin esillä. Hän onkin kampanjoinut American Civil Liberties Union -järjestön puolesta, ja hänen äitinsä on ollut järjestön jäsen usean vuosikymmenen ajan.[54][55] Gyllenhaal on kertonut kasvaneensa tietoisena ympäristöstä, kierrättävänsä ja lahjoittavansa rahaa puiden istuttamiseksi Mosambikissa.[56] Elokuvan The Day After Tomorrow kuvausten jälkeen hän lensi Arktiselle alueelle kampanjoimaan ilmaston lämpenemistä vastaan yhdessä Salma Hayekin kanssa.[57]

Gyllenhaal on kertonut, että ”en ole oikein löytänyt onneani aineellisesta menestyksestä – enemmän haluaminen ei ole tehnyt minua onnelliseksi. Nyt ymmärrän, että aina kun haluan jotain lisää, se ei tule tekemään minua onnelliseksi. En ole jäsenkorttia mukanaan kantava buddhalainen, mutta yritän harjoittaa tietoisuuttani”.[58]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1991 Kaupunkicowboyt City Slickers Danny Robbins
1993 Suljettujen ovien takana A Dangerous Woman Edward
Josh and S.A.M. Josh and S.A.M. Leon
1998 Homegrown – hamppukunkut Homegrown Jake/Blue Kahan
1999 Lokakuun taivas October Sky Homer Hickam
2000 Donnie Darko Donnie Darko Donnie Darko
2001 Bubble Boy Bubble Boy Jimmy Livingston
Ihanat naiset Lovely & Amazing Jordan
2001 Kiltti tyttö The Good Girl Tom ”Holden” Worther
Highway – vaarojen valtatie Highway Pilot Kelson
Moonlight Mile – surun tie Moonlight Mile Joe Nast
2004 The Day After Tomorrow The Day After Tomorrow Sam Hall
2005 Brokeback Mountain Brokeback Mountain Jack Twist
Proof Proof Hal
Merijalkaväen mies Jarhead Anthony Swofford
2007 Zodiac Zodiac Robert Graysmith
Rendition – poikkeuksellinen luovutus Rendition Douglas Freeman
2007 Brothers Brothers Tommy Cahill
2010 Prince of Persia Prince of Persia Prinssi Dastan
Love and Other Drugs Love and Other Drugs Jamie Randall
2011 Source Code Source Code Colter Stevens
2012 Poliisit End of Watch Brian Taylor
2013 Vangitut Prisoners Loki
Enemy Enemy Adam + Anthony
2014 Nightcrawler Nightcrawler Lou Bloom
Nailed Nailed Howard Birdwell

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • BAFTA Awards: Paras miessivuosa / Brokeback Mountain
  • National Board of Review: Paras miessivuosa / Brokeback Mountain
  • Young Hollywood Awards: Läpimurtorooli – Vuoden 2002 Mies
  • Chlotrudis Awards: Paras miesnäyttelijä / Donnie Darko
  • MTV Movie Awards: Paras suudelma / Brokeback Mountain

Ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Academy Awards (Oscar): Paras miessivuosa / Brokeback Mountain
  • Critics’ Choice Award: Paras miessivuosa / Brokeback Mountain
  • Satellite Awards: Paras näyttelijä / Merijalkaväen Mies
  • Satellite Awards: Paras miessivuosa / Brokeback Mountain
  • Screen Actors Guild: Paras miessivuosa / Brokeback Mountain

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Roger Ebert: Brokeback Mountain 16. joulukuuta 2005. RogerEbert.com. Viitattu 26. huhtikuuta 2008.
  2. Scott Bowles: 'Brokeback' defies gay cowboy label 9. tammikuuta 2006. USA Today. Viitattu 26. huhtikuuta 2008.
  3. a b c d e Fred Schruers: Jake's progress 30. lokakuuta 2005. The Guardian. Viitattu 26. huhtikuuta 2008.
  4. Exit Permit/Flyttningbevis The Gyllenhaal Family Tree Project. Viitattu 26. huhtikuuta 2008.
  5. a b c d e Dominic Wills: Jake Gyllenhaal Biography Tiscali film & tv. Viitattu 26. huhtikuuta 2008.
  6. Gyllenhaal's Homeless Shelter Bar-Mitzvah" 6. marraskuuta 2005. Contact Music. Viitattu 26. elokuuta 2008.
  7. Nate Bloom: Celebrity Jews 11. kesäkuuta 2004. Jewish News Weekly. Viitattu 26. huhtikuuta 2008.
  8. a b Interview with Jake Gyllenhaal 28. toukokuuta 2004. Ign.com. Viitattu 26. huhtikuuta 2008.
  9. Mark Halverson: October Sky review 1998. Sacramento News & Review. Viitattu 26. huhtikuuta 2008.
  10. Mike Snider: 'Darko' takes a long, strange trip 2. helmikuuta 2005. USA Today. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  11. Dan Kois: Everything you were afraid to ask about "Donnie Darko" 23. heinäkuuta 2004. Salon.com. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  12. Gary Mairs: Donnie Darko review CultureVulture.net. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  13. Anne Hubbell: Director, writer talk about 'The Good Girl' 16. tammikuuta 2002. CNN Entertainment. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  14. David Michael: Donnie Darko 21. lokakuuta 2002. BBC Films. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  15. Ed Gonzalez: Bubble boy 2001. Slant Magazine. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  16. Frank Swietek: Bubble Boy Review oneguysopinion.com. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  17. Rebecca Murray: Jake Gyllenhaal and Brad Silberling Talk About "Moonlight Mile" About.com. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  18. RottenTomatoes.com compilation of critical reviews Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  19. Jeff Otto: An Interview with Tobey Maguire 23. heinäkuuta 2003. IGN. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  20. Wilson Morales: Spiderman 2: An Interview with Sam Raimi Kesäkuu 2004. Blackfilm.com. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  21. James Mottram: The Day After Tomorrow 12. toukokuuta 2004. BBC Film. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  22. Michael Billington: This Is Our Youth review 18. maaliskuuta 2002. The Guardian. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  23. David Gritten: Fast growing up to be famous 13. huhtikuuta 2002. The Telegraph. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  24. Lizzie Loveridge: A CurtainUp London Review: This is Our Youth Maaliskuu 2002. CurtainUp.com. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  25. Jake Gyllenhaal The Biography Channel. Viitattu 4. toukokuuta 2008.
  26. Godfrey Cheshire: Somewhere over the rainbow 4. tammikuuta 2006. The Independent Weekly. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  27. Academy Invites 120 to Membership 6. heinäkuuta 2006. Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  28. Michelle Flowers: Gyllenhaal Gets Nod from Americans for the Arts 18. lokakuuta 2006. backstage.com. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  29. Wenn: Gyllenhaal Suffered with Unfriendly Lee 20. joulukuuta 2005. Hollywood.com. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  30. Interview: Jake Gyllenhaal Joulukuu 2005. aboutfilm.com. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  31. 'Brokeback' Director Grabs Top Award" 26. tammikuuta 2005. CBS news, AP. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  32. John Hiscock: The one Jake: why Gyllenhaal spells success 12. joulukuuta 2005. The Telegraph. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  33. Movie/TV News Imdb. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  34. The Man Who Walked Between the Towers Imdb. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  35. YouTube Extras: Jake as Effie, and a Musical "Scrubs" 17. tammikuuta 2007. Edgeboston.com. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  36. Rendition Imdb. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  37. Tatiana Siegel: Natalie Portman to star in 'Brothers' Variety.com. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  38. Tatiana Siegel: Jake Gyllenhaal flies to the 'Moon' Variety.com. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  39. Jake Gyllenhaal & Jessica Biel to Star Charleston City Paper. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  40. 50 Most Beautiful People. People Magazine, 28. huhtikuuta 2006.
  41. Michael Jenson: The AfterElton.com Hot 100 List 23. heinäkuuta 2007. AfterElton. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  42. Gyllenhaal, Sarsgaard Have a Girl People. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  43. Glen Sumi: Jake Gyllenhaal 12. joulukuuta 2005. Now Magazine. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  44. Stephen Applebaum: Love and War 27. tammikuuta 2006. Netribution. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  45. Jake Gyllenhaal to help a devastated Michelle Williams Herald Sun. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  46. Anders Smith Lindall: Rilo Kiley:Prime Time Harp Magazine. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  47. Kirsten Dunst and Jake Gyllenhaal split 21. heinäkuuta 2004. Sydney Morning Herald. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  48. Reese and Ryan: It's Officially Over 10. lokakuuta 2007. Us Weekly. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  49. Reese Witherspoon and Jake Gyllenhaal come out as a couple during a romantic trip to Rome 25. lokakuuta 2007. Daily Mail. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  50. Kara Nichols: Celebrities rally voters 21. syyskuuta 2004. The Daily Trojan. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  51. Alison Pelleymounter: Star of Donnie Darko visits EC 28. lokakuuta 2004. The Spectator. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  52. Q&A with Jake Gyllenhaal PHASE9. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  53. Jake Gyllenhaal: How do you pronounce that? Video interview with stv.tv
  54. Celebrities Speak out for Civil Rights 15. toukokuuta 2003. ACLU Official Statement. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  55. Dennis Van Tine, Jen Lowery, Bennett Marcus: ACLU Freedom Concert 4. lokakuuta 2005. Open all night. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  56. Jack Foley: The Day After Tomorrow - Jake Gyllenhaal Q&A" 2003. Indie London. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  57. Juliet Eilperin: Ice Crusade 26. huhtikuuta 2005. The Washington Post. Viitattu 7. toukokuuta 2008.
  58. David Eimer: Jake's Progress 23. toukokuuta 2004. The Times. Viitattu 7. toukokuuta 2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]