Kuin surmaisi satakielen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuin surmaisi satakielen (engl. To Kill a Mockingbird) on yhdysvaltalaisen kirjailijan Harper Leen ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt romaani, joka ilmestyi vuonna 1960. Kirjan vuonna 1961 ilmestyneen suomennoksen on tehnyt Maija Westerlund, ja Gummerus julkaisi romaanista uusintapainoksen vuonna 2005[1]. Romaani voitti kaunokirjallisuuden Pulitzer-palkinnon vuonna 1961.

Romaanin pohjalta tehtiin vuonna 1962 ilmestynyt elokuva Kuin surmaisi satakielen, jonka ohjasi Robert Mulligan ja käsikirjoitukseksi sovitti Horton Foote. Pääosassa asianajaja Atticus Finchinä näytteli Gregory Peck. Elokuva voitti parhaan miespääosan, parhaan sovitetun käsikirjoituksen ja parhaan lavastuksen Oscar-palkinnot ja kolme Golden Globe -palkintoa.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuin surmaisi satakielen sijoittuu 1930-luvulle kuvitteelliseen Maycombin kaupunkiin Alabamassa. Kolmen vuoden ajanjakson kattava kertomus tapahtuu Jean Louise ("Scout") -tytön näkökulmasta, joka on kirjan alkaessa kuusivuotias. Scout asuu asianajajaisänsä Atticuksen ja vanhemman veljensä Jemin kanssa uneliaassa pikkukaupungissa, jossa lapset kasvavat ja käyvät koulua onnellisina. Atticus Finch kuitenkin ottaa asiakseen puolustaa oikeudenkäynnissä mustaa miestä (Tom Robinson), joka on syytettynä valkoisen tytön raiskauksesta. Atticus kuvataan oikeamielisenä henkilönä, joka noudattaa omia korkeita moraalisia normejaan, mutta Maycombin kaupunki näyttää asian edetessä ennakkoluuloisen ja rasistisen puolensa.[1]

Omaelämäkerrallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuin surmaisi satakielen -romaania on kuvattu nuoren tytön kasvutarinaksi, jossa on runsaasti kirjailijan omaelämäkerrallisia piirteitä. Harper Lee kasvoi Alabamassa pienessä Monroevillen kaupungissa, ja hänen isänsä Amasa Coleman Lee oli asianajaja. Tarinan perheen sukunimi Finch on myös Leen äidin tyttönimi. Kirjan päähenkilössä, poikamaisessa Scout-tytössä, on samoja piirteitä kuin kirjailijassa lapsena, ja Scoutin ystävän Dill-pojan hahmo perustuu Leen lapsuudenystävään Truman Capoteen. Kun Lee oli lapsi, hänen kotiseudullaan Alabamassa 1930-luvulla pidettiin Scottsboron oikeudenkäynnit, joissa yhdeksää nuorta mustaa miestä syytettiin kahden valkoisen naisen raiskaamisesta. Heikoista todisteista huolimatta kaikki miehet tuomittiin kuolemaan lukuun ottamatta nuorinta, joka oli 13-vuotias. Myöhemmin korkein oikeus totesi miehet syyttömiksi, ja heidät vapautettiin. [1][2].

Kirjan nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkijalintua (engl. mockingbird) käytetään kirjassa symboloimaan viattomuutta ja epäoikeudenmukaisuuden uhreja. Atticus varoittaa lapsiaan ampumasta matkijalintuja, koska ne tuottavat ainoastaan iloa laulullaan:

»Atticus sanoi Jemille eräänä päivänä: – Minä haluaisin mieluummin, että sinä tähtäisit peltipurkkeihin, mutta minä tiedän, että sinä haluat ampua lintuja. Ammu kaikki sininärhit mitä haluat, jos löydät niitä, mutta muista että on synti ampua matkijalintua. Ensimmäisen kerran kuulin Atticuksen sanovan, että oli synti tehdä jotakin, ja minä kysyin Maudie-neidiltä asiaa. – Isäsi on oikeassa, hän sanoi. Matkijalintu on Satakieli, joka ei tee muuta kuin laulaa meidän iloksemme.[3]»

Oikeudenkäynnin jälkeen paikallislehden pääkirjoituksessa puhutaan jälleen laululinnuista:

»Herra Underwood yksinkertaisesti esitti, että on synti ampua raajarikkoja, joko nämä sitten istuivat, seisoivat taikka juoksivat karkuun. Hän vertasi Tomin kuolemaa laululintujen järjettömään teurastukseen, johon metsästäjät ja lapset syyllistyvät, ja maycombelaiset ajattelivat, että hän oli yrittänyt kirjoittaa niin runollisen pääkirjoituksen, että se olisi kelvannut toistettavaksi Montgomery Advertiserissä. [3]»

Ja kirjan lopussa Scout palaa itse asiaan:

»Kyllä isä, minä ymmärrän, rauhoitin häntä. – Herra Tate on oikeassa. Atticus irroittautui minun syleilystäni ja katsoi minuun: – Mitä sinä tarkoitat ? – Sehän olisi melkein samaa kuin jos ampuisi satakielen, eikö niin ?. [3]»

Julkaisutiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuin surmaisi satakielen on tarina oikeudenmukaisuudesta, kasvusta ja omastatunnosta 30.8.2005. Gummerus. Viitattu 14.7.2007.
  2. Jane Kansas: Mockingbird Publishing History 25.5.2004. Chebucto.ca. Viitattu 15.7.2007. (englanniksi)
  3. a b c Suomentanut Maija Westerlund.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]