Industrial

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Industrial
Alkuperä konkreettinen musiikki, fluxus, performanssitaide, avantgarde, dada, protopunk
Alkuperämaa Saksa, Slovenia, Englanti, Yhdysvallat,
Kehittymisen
ajankohta
varhainen 1970-luku
Tyypillisiä
soittimia
nauhasilmukat, syntetisaattori, rummut, rumpukone, kitara, bassokitara, erilaiset muokatut elektroniset soittimet
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
Neue Slowenische Kunst, darkwave, EBM, industrial rock, industrial metal, neofolk, noise, Neue Deutsche Härte

Industrial on muun muassa konkreettisesta musiikista, dadasta, futurismista ja fluxuksesta vaikutteita ottanutta kokeellista musiikkia. Sen juuret ovat 1970-luvulla, englantilaisessa Industrial Records -levy-yhtiössä. Yhtyeet olivat usein poikkitaiteellisia ryhmiä, jotka tekivät myös esimerkiksi performanssitaidetta ja installaatioita.[1] Nykyään termiä käytetään hyvin laajana yläkäsitteenä monelle toisistaan radikaalisti eroavalle musiikkityylille.

Industrial-liike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Throbbing Gristle ja Industrial Records (1975−1981)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avantgardistisesta performanssiryhmästä syntyneen musiikkiprojekti Throbbing Gristlen jäsenet keksivät termin industrial (teollinen) kuvaamaan tekemänsä kokeellisen musiikin mekaanisuutta ja poikkeavuutta vanhasta "ihmisläheisestä" musiikista. Termi levisi laajempaan käyttöön heidän 1975 perustamansa Industrial Records -levy-yhtiön myötä. Yhtiön nimi oli tarkoitettu myös parodioimaan valtavirran levy-yhtiöiden teollistunutta tapaa tuottaa musiikkia ja suuryritysten hallitseman yhteiskunnan etiikkaa ylipäätään.[2] Sen iskulause oli "Industrial music for industrial people", teollista musiikkia teollisille ihmisille. Logona oli Auschwitzin portti.

Merkittäviä alkuaikojen industrial-yhtyeitä olivat muun muassa Throbbing Gristle, Cabaret Voltaire, NON, SPK ja Clock DVA. Musiikillisesti niitä yhdisti spontaani kokeellisuus ja tuotantotekniikoiden suorasukaisuus: nauhasilmukat ja erilaisten itsetehtyjen tai improvisoitujen soittimien kuten työkalujen ja metalliesineiden äänet olivat tavallisia. Yhtyeillä ei ollut kaavamaisen selvää yhtenäistä tyyliä, vaan esimerkiksi Throbbing Gristlen tuotanto sisälsi niin synthpopia muistuttavaa elektronista musiikkia, ambient-tyylisiä maalailevia äänimaisemia kuin aggressiivisesta huudosta ja vahvistimien häiriöäänistä koostuvia kappaleita.

Industrial-yhtyeet olivat tavallisesti provosoivia, mutta samalla vahvasti itseironisia. Etenkin Throbbing Gristle ja Industrial Records käyttivät paljon militaristista kuvastoa. Samalla kuitenkin niiden takana olevat aatteet käännettiin täysin päälaelleen ja niistä tehtiin pilkkaa. Esiintymiset olivat äänekkäitä ja niihin sisältyi usein aikanaan kohua herättäneitä teemoja. Throbbing Gristle projisoi lavoille pornografiaa ja kuvia keskitysleireiltä. NON soitti äärimmilleen särötettyjä poliittisia puheita, radio-ohjelmia ja keskustelunpätkiä kipukynnystä lähentelevillä äänenvoimakkuuksilla.

Throbbing Gristle hajosi vuonna 1981 jäsenten erimielisyyksiin. Sen perintöä jatkoivat Genesis P-Orridgen Psychic TV ja Peter Christophersonin ja hänen kumppaninsa John Balancen yhtye Coil, jotka perustettiin 1982.

Noise, martial industrial ja neofolk[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

80-luvun alussa industrial alkoi hajota eri suuntiin. Noise-artistit veivät genren meluisuuden ja brutaaliuden äärimmilleen tekemällä kappaleita pelkistä häiriöäänistä. Neofolk kehittyi vastakkaiseen suuntaan: se peri alkuperäisen industrialin mystiikan ja melankoliset teemat ja yhdisti ne kansanmusiikin kanssa.

Sotaisasta marssimusiikista vaikutteita ammentava martial industrial jatkoi suurieleisten totalitarismiteemojen kehittämistä. Erityisen tunnettu martial industrial -yhtye on slovenialainen 1980 perustettu Laibach (saksankielinen nimi Ljubljanalle), joka parodioi natseja univormuillaan ja saksaksi lauletuilla kappaleillaan. Heitä on syytetty vuorotellen äärivasemmistolaisiksi ja äärioikeistolaisiksi. Näihin syytöksiin he ovat vastanneet olevansa "fasisteja yhtä paljon kuin Hitler oli taidemaalari". Tämä vastaus kumminkin kuvastaa Laibachin käyttämää ironiaa parhaimmillaan, sillä Hitler oli maalari ennen poliittista uraansa [3] Muita martial industrial -yhtyeitä ovat muun muassa Der Blutharsch, Von Thronstahl ja ruotsinsuomalainen Karjalan sissit.

Post-industrial[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KMFDM yhdisti militaristiset teemat rock-musiikkiin.

Myöhemmin industrial-termi on liitetty monenlaiseen musiikkiin ja saavuttanut jopa valtavirtasuosiota industrial rockin ja industrial metalin muodossa. Useilla näistä myöhemmistä yhtyeistä ei enää ole paljonkaan tekemistä Industrial Records -ajan musiikin kanssa, vaan termiä käytetään enemmänkin viittaamaan niiden "teolliseen" estetiikkaan.

Industrial rock ja industrial metal[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termejä industrial rock ja industrial metal tavataan käyttää kuvaamaan artisteja kuten KMFDM, Nine Inch Nails, Ministry, Rammstein ja Die Krupps. Niissä sähkökitaravetoiseen rockiin on yhdistetty konemusiikin elementtejä.

EBM[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EBM eli Electronic Body Music on 80-luvulla syntynyt elektronista tanssimusiikkia ja industrialia sekoittava alagenre. Varsinkin uuden aallon Dark/Harsh EBM-bändit ovat gootti-kulttuurin suosiossa. Merkittäviä yhtyeitä ovat etenkin Front 242, Nitzer Ebb, Deutsch-Amerikanische Freundschaft ja Die Krupps.

Darkwave[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Darkwave on laaja kattotermi tunnelmalliselle, mm. goottirockia ja synthpopia yhdistelevälle musiikille.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • V. Vale: RE/Search 6/7: Industrial Culture Handbook. San Francisco: RE/Search Publications, 1983. ISBN 0-940642-07-7. (englanniksi)
  • Charles Neal: Tape Delay: Confessions from the Eighties Underground. SAF Publishing Ltd., 1987. ISBN 978-0-946719-02-0. (englanniksi)
  • Mick Fish: Industrial Evolution: Through the Eighties with Cabaret Voltaire and Local Government. SAF Publishing Ltd., 2002. ISBN 978-0-946719-46-4. (englanniksi)
  • Simon Reynolds: "Rip it up and start again": Postpunk 1978–1984. Penguin Group, 2006. ISBN 978-0-14-303672-2. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. V.Vale: RE/Search No. 6/7: Industrial Culture Handbook. San Francisco: RE/Search publications, 1983. ISBN 0-940642-07-7. (englanniksi)
  2. Genesis P-Orridge: The Industrial Records Story (Throbbing Gristle - TGCD1:n kansilehdistä) Industrial Records. Viitattu 19.5.2008. (englanniksi)
  3. David Jeffries: Laibach-biografia Allmusic guide. Viitattu 19.5.2008. (englanniksi)


Rockin suuntauksia
Aikuisrock | Blues rock | Brittipop | Country rock | Folk rock | Funk rock | Garage rock | Glam rock | Goottirock | Grunge | Hard rock | Instrumentaalirock | J-rock | Katurock | Klassinen rock | Kristillinen rock | Metallimusiikki
Pop rock | Post-grunge | Post-rock | Progressiivinen rock | Punk | Psykedeelinen rock | Psychobilly | Rock and roll | Rockabilly | Southern rock | Space rock | Stadion-rock | Suomirock | Taiderock | Vaihtoehtorock