Coil

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Coil
(19822004)
Tiedot
Tyylilaji: dark ambient, industrial, noise
Kotipaikka: Lontoo, Englanti
Laulukieli: englanti
Sivusto: thresholdhouse.com
Jäsenet
John Balance  
Peter Christopherson  
Thighpaulsandra  
Levy-yhtiöt
Threshold House  
Eskaton  
Chalice  
Solar Lodge  

Coil (198213. marraskuuta 2004) oli kokeellista musiikkia tuottava yhtye, joka yhdisteli useita eri genrejä, kuten industrialia, noisea, ambienttia, neofolkia, dronea ja spoken wordia.

Yhtyeen perustivat John Balance (usein kirjoitettu Jhonn Balance) ja Throbbing Gristlen, Psychic TV:n sekä Industrial Records -levy-yhtiön perustaja Peter "Sleazy" Christopherson, molempien lopetettua Psychic TV:ssä. Coil soitti alun perin livenä "Zos Kia" -nimellä, ja alkuajan levytyksillä nimellä "The Sickness of Snakes". Ajan myötä Coilissa on vaikuttanut monia ihmisiä, kuten Stephen Thrower, Rose McDowall, Drew McDowall, Danny Hyde, William Breeze, Thighpaulsandra, CoH ja Simon Norris. Live-esiintymisissä on ollut mukana Cliff Stapleton, Tom Edwards, sekä Mike York. Vuonna 2005 Peter Christopherson ilmoitti yhtyeen levy-yhtiön, Threshold Housen, kotisivuilla Coilin lopettamisesta — yhtyeen perustajajäsenen Jhonn Balancen kuoltua edellisvuoden marraskuussa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Zos Kia" -yhtye oli Johnin ja Peterin — heidän Psychic TV:ssä lopetettua — ensimmäinen yhteisyritelmä. He päätyivät Coil-nimeen "How To Destroy Angels" -ensilevyä tehdessään. Kaksikappaleista LP:tään he kuvasivat "rituaalimusiikiksi miehisen seksuaalienergian keräämiseen", ja jonka sanottiin olleen tuotettu hyödyntäen useita teknologisia, spirituaalisia ja meteorologisia olosuhteita — joiden yhtye tunsi olevan maagisesti merkittäviä. Levystä julkaistiin useita versioita, joissa vinyylin b-puoli oli joko jätetty painamatta, se koostui soittamiskelvottomista noise-grooveista, oli kerrostettua musiikkia, testiääniä tai muita samanluontoisia ääniä tai pelkkää melua.

Myös heidän musiikinlevitys- ja markkinointitaktiikkansa olivat omalaatuisia: joskus he julkaisivat levyistään vain 99 kopion keräyspainoksia. Heidän sisällyttäessä niiden pakkauksiin erinäisiä "taide-esineitä", veritahroja ja sigil-magiaa muistuttavia nimikirjoituksia — levyjen muuttuessa okkultisten artefaktien kaltaisiksi — he toivoivat todellisten faniensa saavan jotain henkilökohtaista irti niistä. Moinen käytäntö lisääntyi huomattavasti Coilin uran loppupuolella. Kriitikot ovat syyttäneet Coilia ja sen levy-yhtiötä ylihinnoittelusta. Vuonna 2003 Coil alkoi harvinaisempien töidensä uudelleenjulkaisun — lähinnä remiksattuina — jotta suuremmalla yleisöllä olisi mahdollisuus päästä käsiksi niihin.

Scatology, Horse Rotorvator ja Love's Secret Domain -vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"How To Destroy Angels" -underground-hittinsä jälkeen Coil tuotti ensimmäisen studioalbuminsa, "Scatologyn". Se oli levy, joka suurelta osin perustui industrial-musiikin ihanteisiin, ja muiden ajan brittiyhtyeiden tuotoksiin. Joidenkin kappaleiden — "Restless Day", "Panic" ja "Tainted Love" — ollessa melkein radioystävällisiä, loput kappaleista valoivat perustuksen Coilin myöhemmille ainutlaatuisille julkaisuille.

Seuraava albumi oli "Horse Rotorvator", jossa säilyi vähemmän klassista industrial-musiikin äänimaailmaa. Vaikkakin monet kappaleista — kuten "The Anal Staircase" ja "Circles of Mania" — olivat kuin kehittyneempiä versioita "Scatologyn" materiaalista, suuri osa oli omaperäisiä, hitaan tempon luonnehtimia kappaleita.

Coilin Threshold House -levy-yhtiö sai alkunsa "Gold Is The Metal With The Broadest Shoulders" -kokoelmalevyn julkaisulla, joka sisälsi materiaalia aikaisemmista äänityssessioista.

"Love's Secret Domain" oli seuraava 'kunnollinen' Coil-albumi, vaikkakin sen ja "Horse Rotorvatorin" välissä oli joitakin huomionarvoisia julkaisuja. LSD merkitsi selvää kehitystä Coilin musiikissa. Albumin sekoittaessa Coilin edellisten julkaisujen musiikkiin saumattomasti acid housea, se loi pohjapiirustukset useille industrial-genren myöhäisempien aaltojen yhtyeistä. "Gold Is The Metal..." -kokoelmalevyn hengessä julkaistiin "Stolen & Contaminated Songs" -levy, joka sisälsi ylijäämää ja demoja LSD-ajalta.

Sivuprojektit & soundtrackit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coil julkaisi musiikkia monien eri sivuprojektien kautta, heidän eri tyylejä tutkiskellessaan. Coilia edeltävien nimien, Zos Kian ja The Sickness of Snakesin, alaisina tehty musiikki loi eräänlaisen tyylillisen perustan, joka kypsyisi ja kehittyisi luonnehtimaan heidän ensimmäisiä sivujulkaisuja.

Ennen seuraavaa sivujulkaisujen aaltoa Coil kuitenkin teki musiikkia kahteen Derek Jarmanin elokuvaan, vuoden 1993 "Blueen" ja vuoden 1985 "The Angelic Conversation" -elokuvaan. Coil tuotti myös musiikin "Gay Man's Guide to Safer Sex" -dokumenttiin,[1] jonka soundtrack on kuitenkin yhä julkaisematta.

Sivuprojektit, aikaisempien tavoin, edustivat jonkinlaista alkulientä, josta Coil tulisi kehittämään myös omaa ääntään. Siinä missä "The Eskaton" -nimimerkin alla julkaistu "Nasa Arab" edusti Coilin acid house -tyylin hallintaa, sitä seuraavat projektit — "ELpH", "Black Light District" ja "Time Machines" — pohjasivat vahvasti kokeilullisuuteen drone-musiikin parissa — aines joka myöhemmin määrittelisi Coilin musiikkia. Sivujulkaisujen myötä myös Coilin uusi levy-yhtiö Eskaton sai alkunsa.

Myöhäinen Coil[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokeellisten sivuprojektien aallon jäljiltä Coilin musiikki oli täysin uudelleenmääritelty. Mutta ennen uutta materiaalia, Coil julkaisi kokoelmalevyt "Unnatural History II", "Windowpane & The Snow", ja "Unnatural History III". Maaliskuussa 1998 Coil julkaisi ensimmäisen singlen, mistä tulisi osa "Moons Milk (In Four Phases)" -sarjaa. "Musick To Play In The Dark Vol. 1" seurasi syyskuussa 1999, jonka toinen osa julkaistiin seuraavana vuonna. Coil alkoi — 16 vuotta tauolla oltuaan — esiintymään laajalti, ja tehden kiertueiden välissä musiikkia, joka julkaistaisiin "Black Antlersina". Joulukuussa 2005 julkaistiin Coilin viimeinen studiolevy, "The Ape of Naples".

Toisin kuin varhaisilla levyillä, Coilin musiikkia luonnehti nyt rauhallisempi ääni, joka pohjautui enemmän ambient- tai dronetyyliin kuin acid houseen. Tämä muutos musiikin luonteessa heijastui live-esiintymisissä, joissa kappaleita kuten "Ostiaa" ja "Sluria" esitettiin hitaampina kuin ne oli julkaistu alkuperäisillä albumeilla.

Coil livenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coilin live-inkarnaatio jätti jälkeensä täysin oman perintönsä.

14. joulukuuta 1999 Coil esiintyi — oltuaan 16 vuoden tauolla esiintymisistä neljän alkuperäisen esiintymisensä (vuonna 1983) jälkeen — Berliinin Volksbühnessä. Vaikka konsertti kesti vain juuri alle 18 minuuttia, se merkitsi uuden aikakauden alkua, joka sisältäisi sarjan legendaarisia esiintymisiä. Coil esiintyisi yli 50 kertaa, vaihtelevan kokoonpanon kera.

Monet esiintymisistä julkaistiin levyinä, kuten laajasti saatavilla olevat "Live One" - "Live Four" -cd:t ja "...And The Ambulance Died In His Arms". "Colour Sound Oblivion" -boxsetin odotetaan sisältävän useita konserttiäänityksiä lisää.

Jhonn Balancen kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Balance kuoli 13. marraskuuta 2004, pudottuaan kotitalonsa toisesta kerroksesta. Peter Christopherson kertoi tapahtumasta yksityiskohtaisesti Thresholdhouse.com -sivuilla. Balancen muistotapahtuma pidettiin 23. marraskuuta lähellä Bristolia, ja siihen otti osaa noin 100 ihmistä[2].

Balancen muistoksi julkaistiin useita tribuuttialbumeita, kuten kokoelmat "...It Just Is" ja "X-Rated: The Dark Files". Current 93 omisti albuminsa "How He Loved The Moon" Balancelle.

23. joulukuuta 2005 pidettiin muistokonsertti Balancen kunniaksi, johon osallistui mm. Christophersonin uusi sooloprojekti The Threshold HouseBoy's Choir, Alec Empire ja COH.

Coil ilman Balancea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2004 Peterin ja Johnin partneri päätti, että kaiken musiikin, jonka parissa John työskenteli ennen äkillistä kuolemaansa — joko Coilina tai hänen soolotyönään — julkaisua lykättäisiin, kunnes tarpeeksi aikaa olisi kulunut, jotta Johnin kuolemaa olisi saatu surtua, menetyksestä olisi toivuttu ja työnlaatua saatu arvioitua. On mahdollista, että näitä töitä tullaan julkaisemaan vain Johnin omalla nimellä — jonkinlaisina soolojulkaisuna — sillä Peter Christopherson on ilmoittanut Coilin lopettaneen yhtyeenä.

Huhtikuussa 2005 julkaistiin "...And The Ambulance Died In His Arms" -livelevy, jota seurasi 2. joulukuuta Coilin viimeinen studiolevy "The Ape of Naples".

25. marraskuuta 2005 kerrottiin uutinen, että Coil julkaisisi joukon videoita, musiikkia ja muita töitä, jotka olivat eri vaiheissa kesken Johnin kuollessa, ja että kaikki muut suunnitellut esiintymiset ja julkaisut peruttaisiin, mikä lopettaisi yhtyeen 23-vuotisen taiteellisen uran.

Elokuussa 2006 harvinaiset CDr-julkaisut "The Remote Viewer" ja "Black Antlers" "uudelleenmasteroitiin myötätuntoisesti" ja laajennettiin kahden CD:n versioiksi, jotka sisälsivät uutta ja hiljattain remiksattua materiaalia. Kokonaisvaltainen DVD-kokoelma, "Colour Sound Oblivion", on myös tekeillä ja se on määrä julkaista joulukuussa 2006[3]. Peter Christopherson on myös pohtinut mahdollisuutta julkaista Coilin koko tuotanto yhdellä Blu-ray-levyllä.[4][5]

Coilin jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jhonn Balancea pidettiin Coilin johtohahmoa, vaikka projekti saikin alkunsa yhdessä Peter Christophersonin ja hänen jätettyä Psychic TV:n. Lista Coilin jäsenistä ja yhtyeen yhteistyökumppaneista sen 23-vuotisen uran ajalta on näennäisesti loppumaton:

  • John Balance, Coilin perustaja, ja lähes yksinomaan vokalisti.
  • Peter Christopherson oli Coilin päätuottaja ja musiikintekijä.
  • Thighpaulsandra osallistui moneen Coil-julkaisuun, mm. luoden kaiken musiikin "Queens Of The Circulating Library" -albumille. Hän liittyi Coiliin virallisesti 26. tammikuuta 1999[6] ja oli mukana aina viimeisimpään "The Ape of Naples" -levyyn asti.
  • Simon Norris teki yhteistyötä Coilin kanssa vuodesta 1992 lähtien, ja keikkaili heidän kanssaan paljon 2000-luvun puolella.
  • William Breeze oli Coilin sähköalttoviulunsoittaja vuodesta 1997 lähtien.
  • Danny Hyde on tehnyt yhteistyötä Coilin kanssa aivan alkuajoista lähtien.
  • Stephen Thrower teki työtä Coilin kanssa vuodesta 1987 vuoteen 1992.
  • Drew McDowall aloitti yhteistyönsä Coilin kanssa vuonna 1990 ja oli vuodesta 1995 virallinen jäsen, kunnes lopetti joskus vuonna 1999 tai 2000.
  • Rose McDowall lauloi useissa kappaleissa, mm. "Things Happen", "Rosa Decidua", "Christmas Is Now Drawing Near". Hän oli myös osana Coilin "Rosa Mundi" -projektia.
  • Mike York oli osana Coil Liveä jonkun aikaa.
  • Otto Avery mainitaan "Love's Secret Domainin" kansilehtisessä, mutta hän ei ikinä osallistunut Coilin musiikin tekoon[7].

Musiikin luominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coilin huomio yksityiskohtiin ja epätavallinen lähestyminen musiikkiin näkyy kaikissa heidän työnsä piirteissä. He ovat tunnettuja seuraavien erikoisuuksien ja välineiden hyväksikäytöstä musiikinteossaan:

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John kannusti fanejaan aina vaihtelemaan, puhumaan ja etsimään uusia ja erilaisia musiikin muotoja, painottaen monimuotoisuuden tärkeyttä. Musiikki, joka on vaikuttanut Coilin tuotantoon on laaja ja monimuotoinen, konkreettisesta musiikista folk-musiikkiin, ja hardcore punkista klassiseen musiikkiin. Esimerkkejä vaikutteista:

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coilin nopea musiikillinen tuotanto 23 vuoden ajalta on johtanut suureen määrään julkaisuja, sivuprojekteja, remiksauksia ja yhteistyölevyjä muiden kanssa.

Pääasialliset & merkittävät julkaisut:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Full cast and crew for The Gay Man's Guide to Safer Sex (1992) IMDb. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  2. Departures Thresholdhouse.com. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  3. Arrivals Thresholdhouse.com. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  4. Regnaert, Grant & Ferguson, Paul: Coil: The Million Dollar Altar. Brainwashed.com. 30.8.2006. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  5. The Black Hole That is MySpace. Thresholdhouse.com. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  6. Light Shining Darkly: A Coil Discography Brainwashed.com. 1.1.2005. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  7. Otto Avery Brainwashed.com. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haastatteluja, arvosteluja, artikkeleita: