HMS Martin (G44)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta M-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Martin.
HMS Martin
HMS Martin
HMS Martin
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers-Armstrong, Newcastle
Kölinlasku 23. lokakuuta 1939
Laskettu vesille 12. joulukuuta 1940
Palveluskäyttöön 4. huhtikuuta 1942
Palveluskäytöstä upotettu 10. marraskuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1935 t (kuiva)
2840 t (max)
Pituus 110 m
Leveys 11,20 m
Syväys 3,0 m
Koneteho 48000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 221
Aseistus 6 x 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk XI -tykkiä kaksiputkisina Mk XX -asennuksina
4 x 2 naulan (40 mm/L39) QF Mk VIII -ilmatorjuntatykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena
8 x 21" (533 mm) PR Mk II -torpedoputkea Mk IX ja Mk IX** torpedoille
syvyyspommeja

HMS Martin (viirinumero G44) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston M-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: M-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 3. syyskuuta 1939 Vickers-Armstrongilta Newcastlesta osana vuoden 1939 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 23. lokakuuta 1939 ja alus laskettiin vesille 12. joulukuuta 1940. Se valmistui 4. huhtikuuta 1942, jolloin sen valmistuskustannukset olivat 457512 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Martin oli maaliskuussa 1942 valmistajan koeajoissa ja se valmistui 4. huhtikuuta. Alus aloitti tilaajan vastaanottokokeet, joiden jälkeen se varustettiin. Se siirtyi Scapa Flowhun Kotilaivastoon koulutettavaksi ennen liittymistään 17. Hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus suojasi 28. huhtikuuta Murmanskiin matkaavaa saattuetta PQ15 ja sieltä palaavaa saattuetta QP11 Kotilaivaston muodostaman kaukosuojauksen osana. Alus vapautui tehtävästä 7. toukokuuta saattueen saavuttua Reyakjavikiin. Se suojasi 12. toukokuuta saattuetta PQ16 Murmanskiin yhdessä HMS Achatesin, HMS Ashantin, HMS Volunteerin ja Puolan laivaston ORP Garlandin kanssa. Saaattue joutui 26. toukokuuta ilma- ja sukellusvenehyökkäyksen maaliksi, jolloin alus kärsi lieviä vaurioita lähelle osuneista pommeista. Se erkani saattueesta 30. toukokuuta sen saavuttua Kuolan niemimaalle.[1]

HMS Martin palasi kotimaahan itsenäisesti, minkä jälkeen se siirrettiin 6. kesäkuuta telakalle huollettavaksi. Alus liittyi telakalta palattuaan Kotilaivastoon, jonka mukana se oli saattueiden PQ17 ja QP13 kaukosuojausosastossa. Se vapautui tehtävästä 7. heinäkuuta palaavan saattueen saavuttua Reyakvikiin.[1]

HMS Martinille, HMS Marnelle, HMS Middletonille ja HMS Blankneylle kuormattiin 20. heinäkuuta tarvikkeita toimitettavaksi saattueen PQ17 suojauksesta vastanneille aluksille, jotta saattajien paluun mahdollistamiseksi. Osasto lähti Scapa Flowsta Seidisfjordin kautta Murmanskiin, jonne se saapui 24. heinäkuuta. Matkan aikana osaston alukset tankattiin laivaston tankkerilta HMS Black Rangerilta. Osasto palasi kotimaahan itsenäisesti ilman saattuetta.[1]

Alus määrättiin 13. elokuuta HMS Marnen kanssa saattamaan Yhdysvaltain laivaston risteilijä USS Tuscaloosaa ja sen saattajia USS Rodmania ja USS Emmonsia, jotka kuljettivat RAF:n henkilöstöä ja lääkintätarpeita Arkangeliin (operaatio Easy unit). Hävittäjät kohtasivat 15. elokuuta Yhdysvaltain laivaston osaston 800 merimailia ennen Arkangelia, jonne ne saapuivat 17. elokuuta. Neuvostoliiton viranomaiset kielsivät alusten kuorman purkamisen, jonka jälkeen osasto palasi Britteinsaarille.[1]

HMS Martin suojasi 9. syyskuuta HMS Scyllaa, kun se määrättiin saattueen PQ18 lähisuojaukseen. Alus erkani 12. syyskuuta saattueesta HMS Scyllan, HMS Marnen, HMS Meteorin ja HMS Milnen kanssa mennäkseen tankkaamaan Lowen lahteen Huippuvuorille. Tankannut osasto palasi seuraavana päivänä saattueen suojaksi. Osasto erkani 17. syyskuuta saattueesta PQ18, jolloin se liittyi palaavaan saattueeseen QP14 matkalle Loch Eween. Osasto vapautui 25. syyskuuta tehtävästä saattueen saavuttua määränpäähänsä.[1]

Alus määrättiin lokakuussa osallistumaan Pohjois-Afrikan maihinnousuun, minkä vuoksi se siirtyi Gibraltarille. Alus liittyi Force H:hon saavuttuaan Gibraltarille. Se liitettiin 1. marraskuuta taistelulaivojen HMS Duke of Yorkin, HMS Nelsonin ja HMS Rodneyn, taisteluristeilijä HMS Renownin, lentotukialusten HMS Victoriousin, HMS Avengerin, HMS Biterin ja HMS Dasherin sekä risteilijöiden HMS Sheffieldin] ja HMS Argonautin muodostamaan laivastoon. Alus suojasi 6. marraskuuta itäistä maihinnousuosastoa Vichyn Ranskan laivaston mahdollisilta hyökkäyksiltä sekä se antoi tulitukea maihinnousuosastoille pyydettäessä. Alus oli seuraavana päivänä mukana Algerin maihinnousuosastossa.[1]

HMS Martin suojasi 8. marraskuuta laivaston raskaita yksiköitä. Alus suojasi 10. marraskuuta saattuetta, joka kuljetti täydennyksiä sillanpäähän. Alukseen osui 85 merimailia Algerista luoteeseen kolme Saksan laivaston sukellusveneen U-431 laukaisemaa torpedoa, jotka upottivat aluksen. Alukselta pelastui ainoastaan 63 henkeä.[1]

Koordinaatit: 37°53′N, 03°57′E

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]