HMS Mahratta (G23)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta M-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Mahratta.
HMS Mahratta
HMS Mahratta
HMS Mahratta
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock
Kölinlasku 18. elokuuta 1941
Laskettu vesille 28. heinäkuuta 1942
Palveluskäyttöön 8. huhtikuuta 1943
Palveluskäytöstä upotettu 25. helmikuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 1935 t (kuiva)
2840 t (max)
Pituus 110 m
Leveys 11,20 m
Syväys 3,0 m
Koneteho 48000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 221
Aseistus 6 x 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk XI -tykkiä kaksiputkisina Mk XX -asennuksina
4 x 2 naulan (40 mm/L39) QF Mk VIII -ilmatorjuntatykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena
8 x 21" (533 mm) PR Mk II -torpedoputkea Mk IX ja Mk IX** torpedoille
syvyyspommeja

HMS Mahratta (viirinumero G23) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston M-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: M-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 7. heinäkuuta 1939 Scotts Engineering and Shipbuilder Companyltä Greenockista osana vuoden 1939 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 21. tammikuuta 1940 nimellä HMS Marksman. Aluksen aihio kuitenkin räjähti Clydeen toukokuussa 1941 tehdyssä ilmahyökkäyksessä, jolloin se laitettiin siirtokuntoon. Seuraava merkkipaalu valmistuksessa oli töiden jatkaminen 18. elokuuta. Alus laskettiin vesille 28. heinäkuuta 1943 HMS Mahrattana heinäkuussa 1942 tehdyn nimenmuutoksen mukaisesti. Nimenmuutoksen taustalla oli Intian hallinnon taloudellinen tuki sotaponnisteluille.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Mahratta liitettiin huhtikuussa 1943 Kotilaivaston 3. Hävittäjälaivueeseen. Alus valmistui 8. huhtikuuta aloittaen hyväksyntäkokeet, joiden päätyttyä se purjehti Scapa Flowhun koulutettavaksi. Koulutusjakson päätyttyä kesäkuussa se liittyi laivueeseensa partio- ja suojaustehtäviin. Alus määrättiin 4. kesäkuuta suojaamaan laivastoa täydennettäessä Huippuvuorten varuskuntaa.[1]

Alus suojasi heinäkuussa laivueen mukana laivastoa tehtäessä harhautusmaihinnousuja Norjan rannikolle. Siihen kuormattiin 27. elokuuta ilmavoimien henkilöstöä, joka osallistui Altavuonossa piileksivän Saksan laivaston taistelulaivan Tirpitzin kuvauslentoihin, Färsaarilta Murmanskiin, jossa kuljetettu henkilöstö purettiin 31. elokuuta. Alus aloitti paluumatkan kotimaahan.[1]

HMS Mahratta, HMS Obedient, HMS Shikari ja HMS Sardonyx tekivät 21. syyskuuta sukellusveneidentorjuntapurjehduksen luoteisen reitin alaisuudessa. Alus pelasti 8. lokakuuta neljä ilmavoimien 58. laivueen Halifax pommikoneen eloonjäänyttä. Lentokone oli saanut 27. syyskuuta sukellusvene U-221:tä vastaan hyökätessään ilmatorjuntatulessa osuman, mutta sukellusvene oli tuhoutunut lentokoneen pudottamista syvyyspommeista. Koneen miehistöstä pelastui vielä kuusi henkeä yksitoista päivää myöhemmin. Alus suojasi 10. lokakuuta taistelulaiva HMS Valiantia loppumatkan Gibraltarilta Plymouthiin operaatio Avalanchen päätyttyä.[1]

Alus matkasi 20. lokakuuta Murmanskiin osana laivasto-osastoa, johon kuuluivat sen lisäksi hävittäjät HMS Matchless, HMS Milne, HMS Musketeer, HMS Saumarez, HMS Savage, HMS Scorpion ja HMS Scourge, korvetti ja kaksi Algerine-luokan miinanraivaajaa. Osaston tehtävänä oli suojata Murmanskiin jääneiden kauppa-alusten kotimatka. Osaston lisäsuojana olivat risteilijät HMS London ja USS Augusta (operaatio FR). Alus suojasi 1. marraskuuta osaston mukana saattuetta RA54A Murmanskista Britteinsaarille, jossa suojanneet alukset erkanivat 13. marraskuuta saattueesta. HMS Mahratta palasi Scapa Flowhun muiden Kotilaivaston hävittäjien mukana.[1]

HMS Mahratta siirrettiin 22. marraskuuta Hullissa Brigham and Cowanin telakalle, mistä se palasi 13. tammikuuta 1944 laivueeseensa Scapa Flowhun. Alus suojasi 26. tammikuuta Murmanskiin matkannutta saattuetta JW56B HMS Milnen, HMS Scourgen, HMS Musketeerin, HMS Opportunen ja HMCS Huronin kanssa. Suojauksen vahvistuksena olivat risteilijät HMS Bermuda, HMS Berwick ja HMS Kent. Suojauksen vahvistukseksi saapuivat 29. tammikuuta HMS Hardy, HMS Inconstant, HMS Offa, HMS Savage, HMS Venus, HMS Vigilant sekä Norjan laivaston Stord. Seuraavana päivänä HMS Hardy upposi sukellusvenehyökkäyksessä. HMS Mahratta erkani 1. helmikuuta saattueesta sen saavuttua Kuolan niemimaalle.[1]

Alus liittyi 3. helmikuuta palaavaan saattueeseen RA56 samojen suoja-alusten mukana. Se erkani 9. helmikuuta saattueesta HMS Inconstantin, HMS Meteorin, HMS Milnen, HMS Musketeerin, HMS Scorgen, HMCS Huronin ja Norjan laivaston Stordin kanssa aloittaen matkan Scapa Flowhun.[1]

HMS Mahratta liittyi 22. helmikuuta Murmanskiin matkanneeseen saattueeseen JW57 yhdessä risteilijä HMS Black Princen, saattuetukialus HMS Chaserin ja hävittäjien HMS Matchless, HMS Meteor, HMS Milne, HMS Obedient, HMS Offa, HMS Onslaught, HMS Oribi, HMS Savage, HMS Serapis, HMS Swift, HMS Verulam ja HMS Vigilant kanssa. Saattue joutui pari päivää myöhemmin sukellusvenehyökkäykseen, joka torjuttiin saattajien sekä ilmavoimien avustamana.[1]

Sukellusvene U-990:n laukaisema T5 akustinen torpedo osui 25. helmikuuta Barentsinmerellä HMS Mahrattaan. Alus upposi nopeasti, jolloin HMS Impulsive kykeni pelastamaan ainoastaan 17 kaikkiaan 217 miehistönjäsenestä.[1]

Koordinaatit: 71°17′N, 13°30′E

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]