Gertrude B. Elion
Wikipedia
Gertrude Belle Elion (23. tammikuuta 1918 – 21. helmikuuta 1999) oli yhdysvaltalainen biokemisti ja farmakologi. Hän voitti vuonna 1988 Nobelin lääketieteen palkinnon yhdessä James W. Blackin ja George H. Hitchingsin kanssa.
Elion syntyi New Yorkissa juutalaisille vanhemmille. Hän valmistui Hunter Collegesta vuonna 1937 ja New Yorkin yliopistosta 1941, mutta hänen etenemistään jatko-opinnoissa haittasi Yhdysvalloissa yhä tuohon aikaan vallinnut seksismi.
Elion oli alun perin Hitchingsin avustaja, mutta tuli myöhemmin tunnetuksi myös omilla saavutuksillaan; hän kehitti itsenäisestikin useita yhä yleisessä käytössä olevia lääkeaineita. Hänelle myönnettiin Nobelin lisäksi vuonna 1991 National Medal of Science. Hän eli naimattomana ja kuoli Pohjois-Carolinassa 81-vuotiaana.
Elion valittiin vuonna 1991 National Inventors Hall of Fameen.
1976: Blumberg, Gajdusek | 1977: Guillemin, Schally, Yalow | 1978: Arber, Nathans, Smith | 1979: Cormack, Hounsfield | 1980: Benacerraf, Dausset, Snell | 1981: Sperry, Hubel, Wiesel | 1982: Bergström, Samuelsson, Vane | 1983: McClintock | 1984: Jerne, Köhler, Milstein | 1985: Brown, Goldstein | 1986: Cohen, Levi-Montalcini | 1987: Tonegawa | 1988: Black, Elion, Hitchings | 1989: Bishop, Varmus | 1990: Murray, Thomas | 1991: Neher, Sakmann | 1992: Fischer, Krebs | 1993: Roberts, Sharp | 1994: Gilman, Rodbell | 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus | 1996: Doherty, Zinkernagel | 1997: Prusiner | 1998: Furchgott, Ignarro, Murad | 1999: Blobel | 2000: Carlsson, Greengard, Kandel
Nobelin lääketieteen palkinto 1951–1975 · Nobelin lääketieteen palkinto 2001–
