Gemblouxin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gemblouxin taistelu
Osa länsirintamaa toisessa maailmansodassa
Taistelu piirroksena
Taistelu piirroksena
Päivämäärä:

14.15. toukokuuta 1940

Paikka:

Gembloux, Belgia

Lopputulos:

Ranskan taktinen voitto
Saksan operatiivinen voitto
strategisesti ratkaisematon

Osapuolet

Ranskan lippu Ranska

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa

Komentajat

Ranskan lippu René Prioux

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Erich Hoeppner
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Johann Joachim Stever

Vahvuudet

3 motorisoitua divisioonaa
3 jalkaväkidivisioonaa

2 panssaridivisioonaa
3 jalkaväkidivisioonaa

Tappiot

2000 kaatunutta, haavoittunutta ja kadonnutta

1/3 panssarivaunuista
304 kaatunutta
413 haavoittunutta
29 kadonnutta

Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa Saarinmaa - Valesota - Alankomaiden valtaus - Belgian valtaus - Luxemburgin valtaus - Taistelu Ranskasta - Taistelu Britanniasta - Operaatio Attila/Case Anton - Dieppe - Normandia - Dragoon - Market Garden - Hurtgen - Aachen - Ardennien taistelu (Nordwind)

Gemblouxin taistelu käytiin Saksan ja Ranskan joukkojen välillä 14.–15. toukokuuta 1940 Gemblouxin alueella Belgiassa toisessa maailmansodassa.

Ranska oli sijoittanut 1. armeijansa puolustukseen Gemblouxin ja Wavren väliselle linjalle. Ranskan panssarijoukot muodostivat eteentyönnetyn varmistuslinjan Hannutin alueelle tehtävänään viivyttää eteneviä saksalaisjoukkoja. Saman aikaisesti Gemblouxiin valmisteltiin pääpuolustuslinjaa. Hannutin taistelun jälkeen alkoi kaksi päiväinen taistelu, jossa ranskalaiset estivät Saksan 6. armeijan etenemisen. Ranskan 1. armeijan joutui kuitenkin vetäytymään jouduttuaan saarrostus uhan alaiseksi aina Lilleen saakka.

Joukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan joukot koostuivat Erich Hoepnerin XVI armeijakunnasta ja Viktor von Schwedlerin IV armejakunnasta. XVI armeijakuntaan kuuluivat 3. ja 4. panssaridivisioona, 20. motorisoitu jalkaväkidivisioona ja 35. jalkaväkidivisioona. Armeijakunnan oikealla puolella etenivät IV armeijakunnan 31., 7. ja 18. jalkaväkidivisioonat.

Horst Stumpfin komentamaan 3. panssaridivisioonaan kuului 3. panssariprikaati, jonka vahvuus oli ollut hyökkäyksen 10. toukokuuta alkaessa 343 panssarivaunua, joista 117 PzKw I, 129 PzKw II, 42 PzKw III, 26 PzKw IV sekä 27 esikuntavaunuja. Divisioonaan kuului lisäksi 3. motorisoitu jalkaväkiprikaati, tykistörykmentti ja divisioonajoukot. Johann-Joachim Steverin 4. panssaridivisioonan 5. panssariprikaatin vahvuus oli ollut hyökkäyksen alkaessa 36 panssarirykmentillä 66 PzKwI, 55 PzKw II, 20 PzKw III, 12 PzKw IV ja 5 esikuntavaunua ja 35. panssarirykmentillä 69 PzKw I, 50 PzKw II, 20 kpl PzKw III, 12 kpl PzKw IV ja 5 esikuntavaunua. Divisioonaan kuuluivat lisäksi 4. motorisoitu kivääriprikaati, tykistörykmentti ja divisioonajoukot.[1]


Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Gembloux (1940)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jentz, Thomas L.: Panzer Truppen 1 - The Complete Guide to the Creation & Combat Employment of Germany's Tank Force 1933-1942 Formations-Organizations-Tactics-Combat Reports-Unit Strengths-Statistics. Schiffer Military History, 1996. ISBN 0-88740-915-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jentz, Thomas L. s. 120
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.