Gembloux’n taistelu

Gembloux’n taistelu
Osa toisen maailmansodan länsirintamaa
Taistelu piirroksena
Päivämäärä: 14.–15. toukokuuta 1940 Paikka: Gembloux, Belgia Lopputulos: Ranskan taktinen voitto Saksan operatiivinen voitto strategisesti ratkaisematon
Osapuolet
Ranska	Saksa
Komentajat
René Prioux	Erich Hoepner Johann Joachim Stever
Vahvuudet
3 motorisoitua divisioonaa 3 jalkaväkidivisioonaa	2 panssaridivisioonaa 3 jalkaväkidivisioonaa
Tappiot
2 000 kaatunutta, haavoittunutta ja kadonnutta	1/3 panssarivaunuista 304 kaatunutta 413 haavoittunutta 29 kadonnutta
Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa Saarinmaa • Valesota • Alankomaiden valtaus • Belgian valtaus • Luxemburgin valtaus • Taistelu Ranskasta • Taistelu Britanniasta • Operaatio Attila / Operaatio Anton • Dieppe • Normandia • Dragoon • Market Garden • Hürtgen • Aachen • Ardennien taistelu (Nordwind)

Gembloux’n taistelu käytiin Saksan ja Ranskan joukkojen välillä 14.–15. toukokuuta 1940 Gembloux’n alueella Belgiassa toisessa maailmansodassa.

Ranska oli sijoittanut 1. armeijansa puolustukseen Gembloux’n ja Wavren väliselle linjalle. Ranskan panssarijoukot muodostivat eteentyönnetyn varmistuslinjan Hannutin alueelle tehtävänään viivyttää eteneviä saksalaisjoukkoja. Samanaikaisesti Gembloux’hun valmisteltiin pääpuolustuslinjaa. Hannutin taistelun jälkeen alkoi kaksipäiväinen taistelu, jossa ranskalaiset estivät Saksan 6. armeijan etenemisen. Ranskan 1. armeija joutui kuitenkin vetäytymään jouduttuaan saarrostusuhan alaiseksi aina Lilleen saakka.

Joukot

Saksan joukot koostuivat Erich Hoepnerin XVI armeijakunnasta ja Viktor von Schwedlerin IV armeijakunnasta. XVI armeijakuntaan kuuluivat 3. ja 4. panssaridivisioona, 20. motorisoitu jalkaväkidivisioona ja 35. jalkaväkidivisioona. Armeijakunnan oikealla puolella etenivät IV armeijakunnan 31., 7. ja 18. jalkaväkidivisioonat.

Horst Stumpfin komentamaan 3. panssaridivisioonaan kuului 3. panssariprikaati, jonka vahvuus oli ollut 10. toukokuuta hyökkäyksen alkaessa 343 panssarivaunua, joista 117 PzKw I, 129 PzKw II, 42 PzKw III, 26 PzKw IV sekä 27 esikuntavaunuja. Divisioonaan kuului lisäksi 3. motorisoitu jalkaväkiprikaati, tykistörykmentti ja divisioonajoukot. Johann-Joachim Steverin 4. panssaridivisioonan 5. panssariprikaatin vahvuus oli ollut hyökkäyksen alkaessa 36 panssarirykmentillä 66 PzKwI, 55 PzKw II, 20 PzKw III, 12 PzKw IV ja 5 esikuntavaunua ja 35. panssarirykmentillä 69 PzKw I, 50 PzKw II, 20 kpl PzKw III, 12 kpl PzKw IV ja 5 esikuntavaunua. Divisioonaan kuuluivat lisäksi 4. motorisoitu kivääriprikaati, tykistörykmentti ja divisioonajoukot.

Taistelu

Saksan 4. panssaridivisioona läpäisi Dyle-linjan 14. toukokuuta Ernagen alueella tukenaan 35. ja 20. motorisoidut jalkaväkidivisioonat. Panssaridivisioona eteni suojaten vasemman sivustansa tiedustelu-, konekivääri- ja panssarintorjuntapataljoonilla. Hieman ennen puoltapäivää panssarirykmentti 35:n 8. komppania hyökkäsi Baudesetistä kohti Ernagen eteläpuoliselle rautatielinjalle, mutta hyökkäys pysähtyi yhdeksän vaunun tuhoon. Komppania vetäytyi lähtöasemiinsa. 6. komppania ei kyennyt auttamaan tykkitulen vuoksi.

Lähteet

• Jentz, Thomas L.: Panzer Truppen 1 - The Complete Guide to the Creation & Combat Employment of Germany's Tank Force 1933-1942 Formations-Organizations-Tactics-Combat Reports-Unit Strengths-Statistics. Schiffer Military History, 1996. ISBN 0-88740-915-6. (englanniksi)