Saksan 18. jalkaväkidivisioona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
18. jalkaväkidivisioona
18th Infanterie Division Logo 2.svg
divisioonan tunnus
Toiminnassa 1. lokakuuta 1934 – 8. toukokuuta 1945
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Puolustushaarat Balkenkreuz.svg Maavoimat
Aselajit jalkaväki
Sodat ja taistelut Toinen maailmansota

18. jalkaväkidivisioona (saks. 18. Infanterie-Division) oli Saksan maavoimienn jalkaväkiyhtymä toisessa maailmansodassa.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wehrkreis III perustti lokakuussa 1934 Liegnitzissä peite-esikunnan Infanterieführer III, joka nimettiin 15. lokakuuta 1935 18. jalkaväkidivisioonaksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioona osallistui syyskuussa 1939 Puolan valtaukseen, jonka jälkeen se oli miehitysjoukkoina Puolassa. Se siirrettiin toukokuussa 1940 länteen ja se osallistui Ranskan valtaukseen. Se jäi Ranskaan miehitysjoukoksi. Divisioona nimettiin 1. marraskuuta 1940 18. motorisoiduksi jalkaväkidivisiooonaksi ja edelleen 23. kesäkuuta 1943 se nimettiin 18. panssarikrenatööridivisioonaksi.

Divisioona siirrettiin kesäkuussa 1941 Neuvostoliiton vastaiselle rajalle osaksi Keskustan armeijaryhmää, jonka mukana se ylitti rajan 22. kesäkuuta operaatio Barbarossan alkaessa. Divisioona siirrettin osaksi Pohjoista armeijaryhmää tammikuussa 1942, kunnes palasi Keskustan alaisuuteen lokakuussa 1943. Neuvostoliiton aloitettua kesällä 1944 suurhyökkäyksen, joka murskasi Keskustan armeijaryhmän puolustuksen pakottaen sen vetäytymään. Divisioona kärsi taisteluissa suuria tappioita ja se vetäytyi muun armeijan mukana Itä-Preussiin ja edelleen Saksaan, jossa sen jäänteet osallistuivat Berliinin puolustukseen. Divisioonan rippeet yrittivät murtautua 2. toukokuuta 1945 ulos Berliinin saartorenkaasta kaupungin antautuessa neuvostojoukoille.

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

18. jalkaväkidivisioona[1]
18. motorisoitu jalkaväkidivisioona
  • kenraaliluutnantti Friedrich-Carl Cranz uudelleen nimeämisestä - 24. maaliskuuta 1941 (kaatunut)
  • kenraalimajuri Friedrich Herrlein 1. huhtikuuta - 15. joulukuuta 1941
  • kenraaliluutnantti Werner von Erdmannsdorff 15. joulukuuta 1941 - uudelleen nimeämiseen
18. panssarikrenatööridivisioona
  • jalkaväenkenraali Werner von Erdmannsdorff uudelleen nimeämisestä - 9. elokuuta 1943
  • kenraaliluutnantti Karl Zutavern 9. elokuuta 1943 - 14. huhtikuuta 1944
  • tykistönkenraali Curt Jahn 12. huhtikuuta - 24. toukokuuta 1944
  • kenraaliluutnantti Karl Zutavern 24. toukokuuta - 6. heinäkuuta 1944
  • kenraaliluutnantti Hans Boelsen 6. heinäkuuta 1944 - 1. tammikuuta 1945
  • kenraalimajuri Josef Rauch 1. tammikuuta - 8. toukokuuta 1945

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]