Bad Religion

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bad religion logo.png
Bad Religion, 2005
Bad Religion, 2005
Tiedot
Toiminnassa: 1979
Tyylilaji: punk rock, melodinen hardcore
hardcore punk (aik.)
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: badreligion.com
Jäsenet
Greg Graffin laulu
Brett Gurewitz kitara (19791984, 19871994, 2001–)
Greg Hetson kitara (1984–)
Brian Baker kitara (1994–)
Jay Bentley basso (1987–)
Brooks Wackerman rummut (2001–)
Entiset jäsenet
ks. kokoonpanot  
Levy-yhtiöt
Epitaph Records  
Atlantic Records  
Epic Records  

Bad Religion on yhdysvaltalainen vuonna 1979 eteläisessä Kaliforniassa perustettu melodista hardcore punkia soittava yhtye. Yhtyeen perustajajäseniä olivat silloin 16-vuotiaat Brett Gurewitz eli Mr. Brett (kitara), Greg Graffin (laulu), Jay Ziskrout (rummut) sekä Jay Bentley (basso). Yhtye liitetään yleisesti 1980-luvun lopun punkrockin esiinmarssin esitaistelijoihin. Useat punk- ja rockyhtyeet ovat uransa jossain vaiheessa ilmoittaneet yhtyeen musiikilliseksi vaikuttajakseen sekä esikuvakseen.

Yhtye on tullut tunnetuksi sosiaalisesti tiedostavista sanoituksistaan sekä kyvystä ilmaista ideologiaansa moninaisten kielikuvien, kattavan sanavaraston käytön sekä useassa kappaleessa käytetyn taustalaulun (tunnetaan nimellä "oozin aahs") kautta. Yhtye käsittelee usein kappaleissaan sekä yksilöllistä että poliittista vastuuta. Yhtyeen logo, "Crossbuster", edustaakin näin ollen ennemminkin yksilön vapautta kuin ateismia.

Yhtye on urallaan kokenut useita miehistönvaihdoksia. Vain laulaja Greg Graffin on pysynyt koko ajan kokoonpanossa. Tärkein kokoonpanoon vaikuttanut muutos tapahtui vuonna 1994 yhtyeen toisen perustajajäsenen, Brett Gurewitzin lähdettyä yhtyeestä. Gurewitz liittyi takaisin yhtyeeseen seitsemän vuotta myöhemmin. Hänen poissa ollessaan julkaistut albumit eivät ole niin arvostettuja kuin yhtyeen muu tuotanto.

Bad Religion jatkaa edelleen uuden materiaalin julkaisemista ja kiertää maailmaa lukuisten faniensa suureksi iloksi.

Suomessa vaikutti 1990-luvulla yhtye nimeltä Paha Uskonto, joka soitti Bad Religionin kappaleita suomennettuina versioina. Paha Uskonto julkaisi yhden Mini-CD:n, jolla oli 6 kappaletta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran ensimmäiset vuodet (1979–1985)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukiossa opiskelleet Greg Graffin (laulu), Jay Bentley (basso), Jay Ziskrout (rummut), ja Brett Gurewitz (kitara) perustivat Bad Religionin Los Angelesissa, Kaliforniassa vuonna 1979. Yhtyeen alkuaikojen esikuvia olivat punkyhtyeet kuten Ramones, Black Flag ja The Clash sekä myös Beach Boys, Elvis Costello, Todd Rundgren, The Jam ja Nick Lowe. Myös Jack Kerouacin tuotanto on vaikuttanut alkuaikojen Bad Religionin ideologiaan.

Vuonna 1981, yhtye julkaisi ensimmäisen neljän kappaleen EP:nsä Gurewitzin vasta perustaman ja omistaman levy-yhtiö Epitaphin kautta. Vuonna 1982 julkaistiin yhtyeen ensimmäinen kokopitkä albumi How Could Hell Be Any Worse?. Albumin äänitysten aikaan Jay Ziskrout erosi yhtyeestä. Korvaajaksi löydettiin nopeasti Pete Finestone. Levyn julkaisun jälkeen yhtye alkoi saavuttaa pienimuotoista suosiota.

Vuonna 1983 yhtye julkaisi albumin Into the Unknown, joka oli fanien yllätykseksi syntetisaattoripohjaista progressiivista rockia. Se oli äärimmäinen pettymys monille ensimmäisistä julkaisuista pitäneille ihailijoille. Yhtye Graffinia lukuun ottamatta on myöhemmin katunut tuon albumin julkaisemista. Levy on virallisesti loppuunmyyty eikä uusintapainosta tulla ikinä ottamaan. 10 000 albumin painos varastoitiin Gurewitzin silloisen tyttöystävän Suzy Shawn autotalliin, josta ne pikkuhiljaa väärinkäsityksen vuoksi myytiin pois. Levystä on myöhemmin tullut keräilyharvinaisuus ja osa ihailijoista on myös ilmoittanut todella pitävänsä siitä. Levyä myydään nykyään Ebayssa noin sadan Yhdysvaltain dollarin hintaan, mutta myytävänä olevat levyt ovat usein piraatteja. Yleisimmin piraattilevyn tunnistaa levyn kannessa olevan sumun väristä: aidossa sumu on punertavaa, piraatissa sinertävää.

Vuoden 1984 aikana Greg Hetson (kitara) saapui korvaamaan huumevieroitukseen joutunutta Gurewitzia. Hetson oli aikaisemmin soittanut Circle Jerksissä, sekä oli käynyt soittamassa kitarasoolon How Could Hell Be Any Worse?lla julkaistuun kappaleeseen nimeltä "Part III". Yhtye julkaisi pian uuden levyn: Back to the Known EP:n, jolla yhtye palasi takaisin alkuperäiseen punkahtavaan "soundiinsa". Nopeasti levyn julkaisun jälkeen, vuoden 1985 alussa, yhtye hajosi.

Uusi yritys (1986–1992)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1986 aikana yhtye palasi pikkuhiljaa takaisin yhteen Back to the Known, aikaiseen kokoonpanoon Graffinin soitettua Bentleylle ja pyydettyä tätä palaamaan. Bentley suostui palaamaan yhden keikan ajaksi Graffinin vakuutettua että settilista tulisi koostumaan pääasiassa "How Could Hell Be Any Worse?":n kappaleista. Bentley liittyi keikan jälkeen takaisin yhtyeen vakiokokoonpanoon koska omin sanoin oli "taas nauttinut lavalla olostaan niin paljon". Gurewitz oli äskettäin myös päässyt pois vieroitushoidosta ja suostuteltiin nopeasti palaamaan kokoonpanoon. Pete Finestone palasi rumpuihin ja Greg Hetsonin palattua kitaran varteen Bad Religion oli jälleen koossa.

Paluun tehnyt yhtye julkaisi uuden albumin, Sufferin vuonna 1988 ja teki näin näyttävän paluun Kalifornian punkpiireihin. Albumia pidetään yleisesti yhtyeen parhaana ja se sai esimerkiksi Flipsideltä sekä Maximum Rock'n'Rollilta "Vuoden albumi" -palkinnon. Albumilla oli merkittävä vaikutus moniin Etelä-Kalifornian nuoriin yhtyeisiin.

Seuraavat albumit No Control (1989), Against the Grain (1990) ja Generator (1992) kasvattivat yhtyeen suosiota entisestään. Pete Finestone ehti erota yhtyeestä ennen Generatorin valmistumista keskittyäkseen toiseen yhtyeeseensä The Fishermeniin, joka oli juuri kirjoittanut levytyssopimuksen kansainvälisen levy-yhtiön kanssa. Finestonen lähdettyä Bobby Schayer löytyi nopeasti paikkaajaksi rumpupallille.

Vuonna 1991 Bad Religion julkaisi kokoelmalevyn 80-85, jolle niputettiin esikoisalbumi How Could Hell Be Any Worse?, kaksi EP:tä, Bad Religion ja Back to the Known sekä Public Service-EP:llä julkaistut kolme uutta biisiä. Kokoelmalla ei julkaistu ainoatakaan Into the Unknownlla julkaistua kappaletta. 80-85 on nykyään keräilyharvinaisuus, eikä uusia painoksia tulla julkaisemaan. Vuonna 2004 Epitaph julkaisi re-masteroidun version How Could Hell Be Any Worse?:sta. Levy sisälsi lisäksi samat kappaleet kuin 80-85.

Menestystä valtavirrassa (1993–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtavirran omaksuttua uudet musiikkityylit, kuten alternative rockin ja grungen, Bad Religion jätti alkuperäisen levy-yhtiönsä Epitaphin ja liittyi monikansalliseen Atlantic Recordsiin. Atlantic julkaisi nopeasti uudelleen Bad Religionin seitsemännen studioalbumin Recipe for Haten vuonna 1993. Vuoden 1994 julkaisun Stranger Than Fictionin jälkeen Gurewitz erosi yhtyeestä. Virallinen selitys oli, että levy-yhtiö Epitaphin pyörittämiseltä ei enää riittänyt aikaa yhtyetoimintaan. Epitaph oli juuri julkaissut The Offspringin Smash-menestysalbumin, joka teki yhtyeestä yhden 1990-luvun suosituimmista pop punk -ryhmistä. Yleisesti oli kuitenkin tiedossa että Gurewitz, kuten osa faneistakin, syytti Bad Religionin muita jäseniä kaupallistumisesta, jätettyään Gurewitzin pienen levy-yhtiön lähtiessään Atlantic Recordsille.

Gurewitzin sekä muun yhtyeen välinen välirikko oli ilmeinen, ja jännitteen kasvaessa entisestään Graffin esimerkiksi lauloi uusia sanoituksia keikoilla, kuten "I want to know where Brett gets his crack?" (Haluan tietää mistä Brett ostaa crackinsä) tai "I want to know why Gurewitz cracked" (Haluan tietää miksi Gurewitz murtui, crack=murtua). Uudet sanoitukset oli kätketty "Stranger Than Fiction" -kappaleen sanoihin. Sanoituksissa viitattiin Gurewitzin huumeongelmaan, jonka kanssa hän oli taistellut jo vuosia. Gurewitz on ollut riippuvainen heroiinista ja crackista. Brett on kertonut huumeongelmastaan kiertuedokumentti Along the Waylla julkaistulla haastattelulla. Tällä hetkellä hän on raitis eikä kärsi riippuvuuksista. Vastaukseksi entisen yhtyeensä vihjailuun, Gurewitz levytti uuden yhtyeensä Daredevilsin kanssa kappaleen Hate You, jonka on myöhemmin kerrottu olleen suunnattu Jay Bentleylle.

Kitaristin paikan yhtyeessä Gurewitzin eron jälkeen otti Brian Baker. Gurewitzin eron jälkeen yhtyeen uusien kappaleiden kirjoitusvastuu siirtyi yksinomaan Greg Graffinille.

Bad Religion esiintymässä Alankomaissa vuonna 1995

Gurewitzin jälkeinen aika (1996–2001)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bad Religion jatkoi ilman Gurewitzia ja julkaisi kolme albumia, The Gray Race (1996), No Substance (1998), ja The New America (2000).

Graffinille aikaisemmin tärkeänä innoituksen lähteenä toiminut Todd Rundgren saatiin tuottamaan The New America -albumi. "Todd oli sensaatio underground piireissä vuonna 1974. Tämä kaveri teki popmusiikkia sellaisella tavalla että sitä ei radiossa voitu soittaa. Suuri osa musiikillisesta identiteetistäni paketoitui häntä kuunnellessani."

Lopputuloksesta ei kuitenkaan tullut halutunlaista. Yhtyeen mielenkiinto Rundgrenia kohtaan alkoi kadota hänen huonon asenteensa vuoksi. Jay Bentley kertoi myöhemmin: "Minusta tuntui ettemme edenneet mihinkään ja Greg koki asian samoin. Todd ei pitänyt Gregistä, ja se suututti Gregiä suunnattomasti. Hän oli tavannut idolinsa, joka paljastui todelliseksi kusipääksi. Minusta tuntui, että Todd ei välittänyt paskan vertaa mistään."lähde?

Näihin aikoihin Bobby Schayer joutui jättämään yhtyeen vakavan olkapäävamman vuoksi. Schayerin tilalle löytyi nopeasti Brooks Wackerman, joka oli aikaisemmin soittanut Suicidal Tendenciesiessä sekä The Vandalsissa. Koska yhtyeen suosio oli laskenut rankasti, Bad Religion jätti Atlantic Recordsin vuonna 2001 ja palasi Epitaphille.

Gurewitzin paluu (vuodesta 2002 tähän päivään)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brett Gurewitz liittyi takaisin yhtyeeseen juuri ennen The Process Of Belief albumin nauhoitusprosessia vuonna (2002). Graffin kertoi myöhemmin: "Osaltani voin kertoa hieman pettyneeni Brettin lähdettyä aikoinaan yhtyeestä, mutta meidän välillämme ei koskaan ollut mitään ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä. Samaa en voi sanoa muista yhtyeen jäsenistä. Halusimme kuitenkin molemmat taas yrittää kirjoittaa uusia kappaleita vanhaan hyvään malliin."lähde?

Seuraava albumi The Empire Strikes First julkaistiin kesäkuussa 2004. Molemmat albumit, "The Empire Strikes First" sekä "The Process Of Belief", ovat arvostettuja fanien ja kriitikoiden puolesta ja niitä pidetään paluuna vanhaan hyväksi koettuun tyyliin. Albumit ovat selkeästi vastapainoa Atlanticin aikaisiin pettymyksiin.

Samana vuonna Epitaph julkaisi digitaalisesti re-masteroidut versiot aikaisemmista albumeistaan (How Could Hell Be Any Worse?, Suffer, No Control, Against the Grain ja Generator). How Could Hell Be Any Worse? -uudelleenjulkaisu sisälsi myös 80-85:lla julkaistut kappaleet.

Maaliskuun 7. päivä vuonna 2006 julkaistiin ensimmäinen live-DVD Live at the Palladium. Julkaisu sisälsi yhtyeen live-esiintymisen vuoden 2004 loppupuolella Hollywood Palladiumissa. DVD:llä on lisäksi haastatteluja, musiikkivideoita sekä valokuvagalleria.

Greg Graffin julkaisi toisen soloalbuminsa Cold as the Clayn heinäkuun 11. päivä vuonna 2006.


Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

laulu kitara basso rummut kitara kitara
1979 Greg Graffin Brett Gurewitz Jay Bentley Jay Ziskrout
1981
1982 Pete Finestone
1983 Paul Dedona Davy Goldman
1984 Tim Gallegos John Albert Greg Hetson
1985
1986 Lucky Lehrer
1987 Brett Gurewitz Jay Bentley Pete Finestone
1988
1989
1990
1991 Bobby Schayer
1992
1993
1994 Brian Baker
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001 Brett Gurewitz Brooks Wackerman
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010

1979-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1979-1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greg Graffin - laulu
  • Brett Gurewitz - kitara
  • Jay Bentley - basso
  • Jay Ziskrout - rummut

1982-1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greg Graffin - laulu
  • Brett Gurewitz - kitara
  • Jay Bentley - basso
  • Pete Finestone - rummut

1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greg Graffin - laulu
  • Brett Gurewitz - kitara
  • Paul Dedona - basso
  • Davy Goldman - rummut

1984 - 1985[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greg Graffin - laulu
  • Greg Hetson - kitara
  • Tim Gallegos - basso
  • John Albert - rummut

1986[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greg Graffin - laulu
  • Greg Hetson - kitara
  • Tim Gallegos - basso
  • Lucky Lehrer - rummut

1987-1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greg Graffin - laulu
  • Brett Gurewitz - kitara
  • Greg Hetson - kitara
  • Jay Bentley - basso
  • Pete Finestone - rummut

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1991-1994[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greg Graffin - laulu
  • Brett Gurewitz - kitara
  • Greg Hetson - kitara
  • Jay Bentley - basso
  • Bobby Schayer - rummut

1994-2001[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greg Graffin - laulu
  • Brian Baker - kitara
  • Greg Hetson - kitara
  • Jay Bentley - basso
  • Bobby Schayer - rummut

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2001-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greg Graffin - laulu
  • Brian Baker - kitara
  • Brett Gurewitz - kitara
  • Greg Hetson - kitara
  • Jay Bentley - basso
  • Brooks Wackerman - rummut

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]