Atalante

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yksityiskohta Guido Renin teoksesta Atalante ja Hippomenes, n. 1622

Atalante (muinaiskreikaksi Ἀταλάντη) oli kreikkalaisessa mytologiassa joko Skhoineuksen[1] tai Iasioksen[2] tytär, joka halusi säilyä neitsyenä mutta päätyi lopulta leijonaksi.

Atalanten isä halusi poikaa niin suuresti, että Atalanten synnyttyä jätti tämän metsään kuolemaan. Artemis lähetti naaraskarhun imettämään tätä, ja lopulta joukko metsästäjiä kasvatti lapsen. Atalante varttui nuoreksi naiseksi ja taitavaksi metsästäjäksi, joka varjeli neitsyyttään. Kentaurit Rhoikos ja Hylaios yrittivät maata tämän väkisin, mutta Atalante surmasi heidät nuolillaan.

Vuosien kuluttua Artemiin lähettämä Kalydonin metsäkarju aiheutti Kalydonissa suurta tuhoa, jolloin kuningas Oineus kutsui kokoon Kreikan sankareita metsästämään sitä. Kuninkaan poika Meleagros valitsi mukaan Atalanten, johon hän myös rakastui. Metsästyksen aikana Meleagroksen sedät Eurypylos ja Ifikles loukkasivat Atalantea, jolloin Meleagros surmasi heidät. Atalantekin osallistui jahtiin ja haavoitti karjua ensimmäisenä. Meleagroksen tapettua metsäkarjun hän palkitsi Atalanten osumastaan eläimen vuodalla. Tästä vihastuneet Meleagroksen toiset sedät Tokseus ja Pleksippos veivät vuodan Atalantelta, jolloin Meleagros surmasi heidätkin antaakseen vuodan takaisin Atalantelle. Meleagroksen äiti Althaia puolestaan tästä järkyttyneenä aiheutti Meleagroksen kuoleman.

Atalante pyysi isältään, että voisi pysyä neitseenä. Koska kuitenkin niin monet olivat pyytäneet hänen kättään, isä järjesti kosijat Atalanten kanssa juoksukilpailuun. Kosija juoksisi karkuun ja Atalante ajaisi tätä takaa aseen kanssa. Jos Atalante saisi kosijan kiinni ennen määrärajaa, hän surmaisi tämän, mutta jos kosija ehtisi rajan yli, tämä saisi Atalanten omakseen. Koska Atalante oli nopea juoksija, hän ehti surmata useita sulhasehdokkaita. Lopulta Hippomenes voitti Atalanten Afroditen avulla. Jumalatar antoi hänelle kolme kultaista omenaa ja neuvoi heittämään ne reitille yksi kerrallaan kilpailun aikana. Näin Hippomenes tekikin, ja Atalante menetti aikaa ihaillessaan omenia sen verran, että Hippomenes voitti kilpailun ja sai tämän vaimokseen. Hippomenes ei muistanut kiittää Afroditea, jonka avulla hän oli kilpailun voittanut. Niin hänen ollessaan Parnassos-vuorella uhraamassa Zeukselle Afrodite vihoissaan langetti heille vastustamattoman intohimon toisiaan kohtaan. He makasivat toistensa kanssa temppelissä, mistä puolestaan Zeus suuttui ja muutti rakastavaiset leijoniksi, joiden tuohon aikaan uskottiin olevan kykenemättömiä pariutumaan oman lajinsa kanssa.[3]

Toisen version mukaan Artemiin herätettyä heissä himon toisiaan kohtaan nämä olisivatkin menneet Rhean temppelin viereiseen luolaan huomaamatta, että papit olivat tuoneet sinne vanhempia jumalia esittäviä patsaita. Heidän häpäistyään patsaat Kybele aikoi ensin surmata rakastavaiset mutta päätyikin muuttamaan heidät leijoniksi, koska piti kuolemaa liian lempeänä rangaistuksena. Muuttumisen jälkeen leijonat valjastettiin vetämään Kybelen vaunuja.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 1.8.2 (engl. käännös).
  2. Kallimakhos: Hymni 1
  3. Hyginus: Fabulae clxxxv (engl. käännös).
  4. Ovidius: Muodonmuutoksia x.681-704 (engl. käännös).