Algernon Charles Swinburne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
23-vuotias Algernon Charles Swinburne

Algernon Charles Swinburne (5. huhtikuuta, 183710. huhtikuuta, 1909) oli viktoriaanisella aikakaudella elänyt englantilainen runoilija ja kriitikko. Häntä on pidetty yhtenä Englannin parhaista runoilijoista, joskin hänen tuotantonsa suosio on välillä ollut akateemisissa piireissä vähäistä. Hänen teoksensa ovat tunnettuja elinvoimaisuudestaan ja kielen musiikillisuudesta. Swinburnen runot saivat hänen elinaikanaan ristiriitaista huomiota, koska niissä käsiteltiin teemoja kuten sadomasokismia, kuolemaa, uskonnottomuutta ja lesboutta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Algernon Charles Swinburne syntyi 5. huhtikuuta 1837 Lontoossa, Englannissa, seitsemästä lapsesta vanhimpana. Hänen isänsä oli amiraali Charles Henry Swinburne ja äitinsä Lady Jane Henrietta, Ashburnhamin jaarlin Georgen tytär. Swinburne vietti lapsuutensa isänsä ostamassa talossa Wightsaarella ja isoisänsä tiluksilla Northumberlandissa. Hän kävi koulunsa Eton Collegessa (1849–1853) ja opiskeli Oxfordin yliopistoon kuuluvassa Balliol Collegessa (1856–1860). Swinburnella oli yhteyksiä prerafaeliittiseen taiteilijaryhmään, ja hänen parhaisiin ystäviinsä kuului runoilija ja maalari Dante Gabriel Rossetti.[1]

Swinburnen ensimmäinen julkaisu vuodelta 1860, joka sisälsi runot The Queen Mother ja Rosamond, jäi vähälle huomiolle, mutta vuonna 1865 ilmestynyt toinen teos Atalanta in Calydon sai innokkaan vastaanoton. Seuraavana vuonna julkaistu Poems and Ballads sai sen sijaan ristiriitaisempaa kritiikkiä johtuen runojen seksuaalisesti värittyneistä kohdista ja antikristillisyydestä, ja teosta arvosteltiin moraalittomaksi. Swinburne nousi kuitenkin näiden kahden teoksen ansiosta aikansa suosituimpien runoilijoiden joukkoon.

Swinburne oli taitava käyttämään ranskalaisia runomuotoja, kuten ballade-, rondeau-, ja sestina-runomittoja. Hän kehitti oman 11-jalkaisen variaation rondeau-runomuodosta, joka tuli tunnetuksi nimellä roundel. Swinburnen varhainen tuotanto heijastaa viktoriaanisen aikakauden viehtymystä keskiaikaan, ja monet hänen varhaisista runoistaan, kuten The Leper, Laus Veneris ja St Dorothy, ovat tyyliltään keskiaikaisia. Ensimmäisen Poems and Ballads-kirjan jälkeen Swinburne alkoi käsitellä runoissaan poliittisia ja filosofisia aiheita. Hän oli myös aktiivinen kriitikko, jonka tunnettuihin proosallisiin teoksiin kuului muun muassa Note on Charlotte Brontë (1877), A Study of Shakespeare (1880) ja A Study of Victor Hugo (1886).

Swinburne herätti aikanaan huomiota elintavoillaan. Hän oli kiinnostunut sadomasokismista, oli tunnettu ateisti sekä mahdollisesti homoseksuaali. Swinburne oli myös alkoholisti, ja hänen terveytensä kärsi juomisen seurauksena. Swinburne muutti vuonna 1879 Putney Hilliin ystävänsä Theodore Watts-Duntonin luokse, jossa hän asui viimeiset 30 elinvuottaan. Swinburne kuoli influenssaan ja keuhkokuumeeseen vuonna 1909 Putneyssa, Englannissa, ollessaan 72-vuotias. Hänet haudattiin Bonchurchiin Wightsaarelle.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Swinburnen muotokuva William Bell Scottin maalaamana.

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Queen Mother and Rosamund (1860)
  • Atalanta in Calydon (1865)
  • Poems and Ballads: First Series (1866)
  • Songs Before Sunrise (1871)
  • Essays and Studies (1875)
  • Erechtheus (1876)
  • Poems and Ballads: Second Series (1879)
  • Songs of the Springtides (1880)
  • Studies in Song (1880)
  • Tristram of Lyonesse (1882)
  • Marino Faliero (1885)
  • Astrophel and Other Poems (1894)
  • A Tale of Balen (1896)
  • Rosamund, Queen of the Lombards (1899)

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chastelard (1865)
  • Bothwell (1874)
  • Mary Stuart (1881)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Algernon Charles Swinburne 2007. NNDB. Viitattu 11.4.2007. (englanniksi)
  2. Glenn Everett: A. C. Swinburne: Biography 2000. The Victorian Web. Viitattu 7.4.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]