Iason

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pelias lähettää Iasonin noutamaan kultaista taljaa.

Iason (muinaiskreikaksi Ἰάσων 'parantaja') oli kreikkalaisessa mytologiassa sankari, joka johti ennen Troijan sotaa argonautit Kolkhiiseen noutamaan kuuluisaa kultaista taljaa. Hänen isänsä oli Aison, Iolkoksen oikeamielinen kuningas, ja äitinsä Amfinome. Hänen puolisonsa oli Medeia.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aisonin velipuoli Pelias himoitsi valtaa toivoen hallitsevansa valtakuntaa yli koko Thessalian. Pelias oli saanut alkunsa äitinsä Tyron ja Poseidonin välisestä suhteesta. Katkeran sukuriidan tuloksena hän syrjäytti Aisonin ja tappoi kaikki tämän jälkeläiset jotka vain pystyi. Iasonin hän kuitenkin säästi tuntemattomasta syystä. Alkimede, Aisonin vaimo, oli juuri saanut tämän ja pelasti poikansa keräämällä naisjoukon vastasyntyneen ympärille ja valittamalla kuin hän olisi yhä synnyttämässä. Alkimede lähetti poikansa Kheironin, viisaan kentaurin kasvatettavaksi siinä pelossa, että Pelias tappaisi tämän. Pelias, joka puolestaan pelkäsi Aisonin jälkeläisen joskus syöksevän hänet vallasta, kysyi neuvoa oraakkelilta, joka neuvoikin häntä olemaan varuillaan yksisandaalisen miehen varalta.

Monia vuosia myöhemmin Pelias järjesti kisat isänsä ja merenjumala Poseidonin kunniaksi, ja Iason saapui Iolkokseen hävitettyään sitä ennen toisen sandaaleistaan jokeen auttaessaan vanhaksi eukoksi naamioitunutta Heraa joen yli. Kun Pelias kuuli kaupunkiin saapuneen miehen, jolla oli vain toinen sandaaleistaan, hän kysyi Iasonilta, mitä tämä tekisi, jos kohtaisi miehen, jonka tietäisi aiheuttavan oman tuhonsa. Iason vastasi, että hän lähettäisi sellaisen miehen noutamaan kultaista taljaa. Pelias otti neuvosta vaarin ja lähetti Iasonin noutamaan taljaa vakuuttuneena tämän epäonnistuvan.

Kultaisen taljan arvoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iason hankki kokoon suuren joukon sankareita ja valtavan aluksen, jota kutsuttiin Argoksi. Yhdessä nämä kreikan sankarit tunnettiin nimellä argonautit.

Iason ja Medeia, Gustave Moreau, 1865.

Lemnoksen saari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemnos sijaitsee Vähän-Aasian länsirannikolla. Saarta asuttivat naiset, jotka olivat tappaneet miehensä. He olivat aikanaan luopuneet Afroditen palvonnasta, josta rangaistuksena kuningatar oli muuttanut naiset niin siivottoman hajuisiksi, etteivät heidän miehensä kestäneet olla heidän lähellään. Kun miehet ottivat itselleen rakastajia mantereelta Traagiasta, raivostuneet naiset tappoivat joka ikisen miehen. Ainoastaan kuningas Thoas säästyi, kun hänen tyttärensä Hypsipyle laittoi tämän merelle ajalehtimaan suljetussa arkussa, josta hänet myöhemmin pelastettiin. Lemnoksen naiset elivät jonkin aikaa ilman miehiä Hypsipyle kuningattarenaan.[1]

Argonautit pysähtyivät saarelle, ja naiset toivottivat heidän avoimin sylin tervetulleiksi. Iason siitti kuningattaren kanssa kaksoset, ja samoin tavoin monet muutkin argonautit hedelmöittivät saaren naisväestöä. Kaikki syntyneet jälkeläiset olivat miespuolisia, janäin miehet palasivat saarelle. Herakles kiirehti heitä lähtemään, koska moinen toiminta kuvotti häntä. Hän ei ottanut itse osaa tähän, mikä on tavallaan eriskummallista ottaen huomioon hänen lukuisat seikkailunsa muiden naisten kanssa. Argonautit jatkoivat kultaisen taljan metsästystä vietettyään vuoden saarella.[2]

Kyzikos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemnoksen jälkeen argonautit nousivat maihin Dolioneksessa, jossa kuningas Kyzikos otti heidän vieraanvaraisesti vastaan. Kun argonautit lähtivät saarelta, hukkasivat he suuntansa ja nousivat jälleen samassa kohtaa uudelleen maihin. Pimeydessä dolioneslaiset luulivat heitä vihollisiksi ja niin joukot alkoivat taistella keskenään. Argonautit tappoivat useita edellisillan isännistään, mukaan lukien Kyzikoksen. Kyzikoksen vaimo tappoi tämän jälkeen itsensä. Aamun sarastaessa argonautit huomaavat hirvittävän erheensä.[3]

Mysia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun argonautit saavuttivat Mysian, he lähettivät miehiä hakemaan ruokaa ja vettä. Näiden miesten joukossa oli myös Herakleen palvelija Hylas. Kun Hylas oli vettä ammentamassa, nymfit kuitenkin ihastuivat tämän ulkomuotoon ja vetivät tämän virtaan. Herakles palasi etsimään palvelijaansa, mutta Hylas oli hävinnyt ainiaaksi.

Fineus ja harpyijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Iason saapui Fineuksen hoviin Traagiaan. Apollon oli antanut Fineukselle selvinnäkemisen lahjan, mutta paljastettuaan ihmisille jumalten aikeita, hänelle oli annettu valinta joko sokeuden ja normaalin mittaisen elämän tai näkökyvyn ja lyhyen eliniän väliltä. Fineus oli valinnut sokeuden. Tämä puolestaan oli raivostuttanut auringonjumala Helioksen, koska Fineus oli mieluummin valinnut elon pimeydessä kuin hänen tuottamassaan valossa. Niin hän lähetti harpyijat - olennot, joilla oli linnun ruumis mutta naisen pää - estämään Fineusta syömästä yhtään enempää kuin hän tarvitsi elämiseen. Iasonin tuli kuningasta sääli ja hän tappoi harpyijat näiden palatessa. Kiitollisuuden osoituksenaan Fineus paljasti Iasonille Kolkhiksen sijainnin ja neuvoi, kuinka he pääsisivät Symplegadien, liikkuvien kallioiden, ohitse. Tämän jälkeen he erosivat.[4]

Symplegadit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolhiiseen päästiin vain purjehtimalla Symplegadien, valtavien toisiaan vasten iskevien kalliojyrkänteiden, välistä. Fineus oli käskenyt Iasonia päästämään kyyhkyn, kun he lähestyisivät näitä saaria, ja jos kyyhky pääsisi kallioiden ohitse, heidän pitäisi soutaa kaikilla voimillaan perässä. Jos kyyhky murkautuisi, yritys olisi tuhoon tuomittu.[5] Iason teki kuten häntä oli neuvottu, ja kyyhky sivuutti kalliot menettäen ainoastaan muutaman pyrstösulkansa. Nähtyään tämän argonautit soutivat minkä pystyivät, ja hekin pääsivät kallioiden välistä aluksen kärsiessä ainoastaan pieniä vaurioita peräänsä. Siitä lähtien, kun Argo ensimmäisenä aluksena oli onnistunut ohittamaan Symplegadit, kalliot ovat pysyneet paikoillaan.[6]

Saapuminen Kolkhiiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iason saapui Kolkhiiseen vaatiakseen kultaista taljaa itselleen. Kolkhiin kuningas Aietes lupasi antaa sen hänelle, jos hän suorittaisi kolme tehtävää. Kun tehtävät oli esitelty Iasonille, hän vaipui epätoivoon. Apuun tuli kuitenkin Hera, joka houkutteli Afroditen vakuuttamaan poikansa Eroksen ampumaan nuolellaan Medeiaa, Aieteksen tytärtä, jotta tämä rakastuisi Iasoniin. Tämän tuloksena Medeia auttoi Iasonia läpäisemään kaikki tehtävät.

Ensimmäiseksi Iasonin täytyi kyntää pelto tultasyöksevällä härällä, joka hänen täytyi itse iestää. Medeia antoi hänelle voidetta, joka suojeli häntä härän lieskoilta. Seuraavaksi Iasonin täytyi kylvää peltoon lohikäärmeen hampaat. Hampaista versoi sotureiden armeija, mutta Medeia oli varoittanut tästä etukäteen Iasonia ja neuvonut, miten hän voisi voittaa vihollisensa. Ennen kuin sotilaat ehtivät hyökätä hänen kimppuunsa, hän heitti heidän keskelleen kiven. Hämmentyneinä siitä, kun kiven olisi heittänyt, soturit alkoivat taistella keskenään kunnes ketään heistä ei ollut enää elossa. Viimeinen tehtävä oli voittaa kultaista taljaa vahtiva lohikäärme, joka ei ikinä nukkunut. Iason suihkutti lohikäärmeen päälle nestettä pullosta, jonka Medeia oli hänelle antanut. Lohikäärme nukahti, ja Iason sai noudettua taljan. Tämän jälkeen hän lähti purjehtimaan Medeia mukanaan takaisin Iolkokseen, mutta Aietes lähti ajamaan heitä takaa ymmärrettyään Medeian osuuden. Karistaakseen isänsä heidän perästään Medeia surmasi ja paloitteli veljensä Absyrtoksen, ja heitti palat peräänsä. Aieteksen pysähdyttyä keräämään poikansa ruumiinosia Iason ja Medeia pääsivät pakoon.

Paluumatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkalla takaisin Iolkokseen Medeia ennusti Eufemokselle, Argon ruorimiehelle, että tämä tulisi vielä jonakin päivänä hallitsemaan Libyaa. Tämä toteutui Battoksen, Eufemoksen jälkeläisen, kautta. Zeus, rangaistuksena Medeian veljen surmaamisesta, lähetti sarjan myrskyjä Argosta vastaan, ja Argo ajatutui pois kurssiltaan. Argo puhui tämän jälkeen neuvoen miehistöä etsimään puhdistautumista Kirken, Aiaian saarella asuvan nymfin, luota. Kun puhdistautumisrituaali oli suoritettu, he jatkoivat matkaansa kohti kotia.

Iason tuo Peliaalle kultaisen taljan, n. 340–330eaa., Louvre.

Seireenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kheiron oli kertonut Iasonille, että ilman Orfeuksen apua argonautit eivät ikinä pääsisi seireeneiden ohi - samat seireenit kohtasi myöhemmin myös Odysseus Odysseiassa. Seireenit houkuttelivat kauniilla laulullaan merimiehiä tulemaan luoksensa, mikä puolestaan aiheuttaisi laivojen haaksirikon seireeneiden asuttamien saarien luona. Kun Orfeus kuuli heidän laulunsa, hän otti esiin lyyransa ja soitti musiikkiansa vielä seireenejäkin kauniimmin siten peittäen heidän laulunsa.[7]

Talos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argo saapui Kreetan saarelle, jota vartioi Talos, pronssinen mies. Kun alus lähestyi, Talos sinkosi valtavia kivenjärkäleitä alusta kohti pitäen sen lahdessa. Taloksella oli yksi ainoa verisuoni, joka kulki niskasta nilkkoihin, ja joka oli suljettu yhdellä pronssinaulalla. Medeia langetti loitsun Taloksen päälle rauhoittaakseen tämän ja irrotti naulan, jonka jälkeen Talos vuoti kuiviin. Argo pystyi taas jatkamaan matkaansa.[8]

Iasonin paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Medeia, taikuuttaan käyttäen, väitti Peliaan tyttärille, että hän pystyisi tekemään heidän isästään jälleen nuoren pilkkomalla hänet paloiksi ja keittämällä palat padassa taikayrttien kanssa. Hän todisti väitteensä lampaalla, joka loikkasi pois padasta karitsana. Tyttäret paloittelivat isänsä ja panivat hänet pataan, mutta Medeia ei lisännytkään yrttejä, jolloin Pelias jäi kuolleeksi.

Peliaan poika Akastos ajoi Iasonin ja Medeian maanpakoon murhasta, jolloin pari asettui Korinttiin. Siellä Iason nai Kreusan (joissain yhteyksissä Glauke), kuninkaan tyttären, vahvistaakseen poliittisia siteitään. Raivoissaan siitä että Iason oli rikkonut uskollisuudenlupauksensa, Medeia kosti antamalla Kreusalle kirotun puvun häälahjaksi, joka juuttui tämän päälle polttaen tämän heti kun tämä oli sen pistänyt päällensä. Kreusan isä Kreon paloi kuoliaaksi tyttärensä mukana yrittäessään pelastaa tätä. Medeia tappoi Iasonille synnyttämänsä lapset peläten heidän tulevan murhatuiksi tai orjuutetuiksi äitinsä teon tähden, ennen kuin pakeni Ateenaan.

Myöhemmin Iason ja Peleus, Akhilleuksen isä, hyökkäisivät Akastoksen kimppuun ja voittaisivat tämän vaatien jälleen takaisin Iolkoksen kruunun. Iasonin poika Thessalos tulisi tällöin kuninkaaksi.

Koska Iason rikkoi lupauksensa rakastaa Medeiaa ikuisesti, hän menetti suosikkiasemansa Heran silmissä ja kuoli yksin ja onnettomana. Hän oli nukkumassa lahoavan Argon perässä, kun se kaatui hänen päälleen ja hän kuoli välittömästi. Hänen kuolintapansa johtui jumalten kirouksesta, joka oli langetettu hänen päällensä hänen rikottua lupauksensa Medeialle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Apollonios Rhodios, Argonautika i, 609-639 (engl. käännös).
  2. Apollonio Rhodios, Argonautika i, 853-874 (engl. käännös)
  3. Apollonio Rhodios, Argonautika i, 961-1078 (engl. käännös)
  4. Apollonio Rhodios, Argonautika ii, 178-268 (engl. käännös).
  5. Apollonios Rhodios, Argonautika ii, 316-340 (engl. käännös).
  6. Apollonio Rhodios, Argonautika ii, 549-610 (engl. käännös).
  7. Apollonio Rhodios, Argonautika iv, 885-921 (engl. käännös).
  8. Apollonio Rhodios, Argonautika iv, 1638-1693 (engl. käännös)