Judy Chicago
Judy Chicago (alun perin Judith Sylvia Cohen; s. 20. heinäkuuta 1939 Chicago, Illinois) on yhdysvaltalainen kuvataiteilija, joka on tullut tunnetuksi varsinkin installaatioista ja feministisestä taiteesta.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chicago varttui Chicagossa. Hän sai Kalifornian yliopistosta (Los Angeles) Bachelor of Arts -oppiarvon vuonna 1962 ja Master of Arts -oppiarvon vuonna 1964.[1] Chicago sai opetusta myös Art Institute of Chicagossa.[2] Naimisiin mennessään hän otti käyttöönsä nimen Judy Gerowitz. Aviomies kuitenkin kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1963. Tämän jälkeen taiteilija vaihtoi nimensä Judy Chicagoksi. Hän halusi valinnallaan sekä kunnioittaa syntymäpaikkaansa että tuoda esiin sukunimen patriarkaalisen periytymistavan. Chicago teki varhaisiin näyttelyihinsä veistoksia ja abstrakteja maalauksia.[1] Hänen varhaista työtään on kuvattu minimalistiseksi. Chicago osallistui Manhattanin juutalaismuseon Primary Structures -näyttelyyn vuonna 1966.[2] Vuosina 1967–1974 hän järjesti performanssitaiteen Atmospheres-tapahtumia, joissa käytettiin ilotulitteita.[1]
1970-luku ja The Dinner Party[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chicago perusti ensimmäisen feministisen taideohjelman California State University, Fresnoon vuonna 1970. Seuraavana vuonna hän perusti Miriam Schapiron kanssa feministisen taideohjelman myös California Institute of the Artsiin. Vuonna 1972 Chicago osallistui Womanhouse-installaation tekemiseen. Siinä hylätystä rakennusta tehtiin naistyypillisiä kokemuksia ilmentänyt talo.[2] Suurinta mainetta Chicago sai osakseen suurella sekatekniikkainstallaatiollaan The Dinner Party (1974–1979), joka antoi näkyvyyttä merkittäville naisille. Teos saavutti suurta suosiota, mutta herätti myös kiistaa eri maissa. Ensimmäisen kerran installaatio oli esillä San Francisco Museum of Modern Artissa. 2000-luvulla se siirtyi pysyvästi Brooklyn Museumiin.[1]
Myöhempi taiteellinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chicago jatkoi naisten elämänkokemusten käsittelyä sekatekniikkainstallaatiossa The Birth Project (1980–1985). Teoksessa The Holocaust Project: From Darkness into Light (1985–1993) hän tarkasteli holokaustia ja omaa juutalaista identiteettiään.[1] Hän teki siinä yhteistyötä uuden puolisonsa, valokuvaaja Donald Woodmanin kanssa.[3] Myöhemmällä urallaan Chicago on muun muassa luonut surua, kuolemaa ja sukupuuttoa käsittelevän teoksen In the End: A Meditation on Death and Extinction (2019). Hän on kirjoittanut omaelämäkertateokset Through the Flower: My Struggle as a Woman Artist (1975), Beyond the Flower: The Autobiography of a Feminist Artist (1996) ja The Flowering: The Autobiography of Judy Chicago (2021). Hän on julkaissut myös monia muita kirjoja.[1]
Muu toiminta ja huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chicago on aktiivinen luennoitsija. Hän on opettanut Duke Universityssa, Indianan yliopistossa ja Pohjois-Carolinan yliopistossa Chapel Hillissä. Chicago on saanut muun muassa National Endowment for the Artsin ja Getty Foundationin stipendit. Hänelle on myönnetty useita kunniatohtorin arvoja.[2]
Vuonna 2018 Time otti Chicagon sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g James W. Yood, Judy Chicago Britannica, viitattu 30.4.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d Judy Chicago National Museum of Women in the Arts, viitattu 30.4.2024 (englanniksi)
- ↑ Donald Woodman Brooklyn Museum, viitattu 30.4.2024 (englanniksi)
- ↑ Jill Soloway, Judy Chicago Time, viitattu 30.4.2024 (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viralliset sivut (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
