Seitsemän Thebaa vastaan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seitsemän päällikön vala.

Seitsemän Thebaa vastaan on kuvitteellinen kertomus Polyneikeen johtaman seitsikon ja Eteokleen johtaman Theban armeijan välisestä taistelusta, jonka vanhin jälkipolville säilynyt kuvaus tapahtuu Aishyloksen tragediassa Seitsemän Thebaa vastaan (Hepta epi Thēbas). Myöhemmin sama tarina on kerrottu myös Euripideen Foinikian naiset -näytelmässä.

Juonikuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Luovuttuaan Theban kuninkuudesta Oidipus antoi valtakuntansa kahdelle pojalleen Eteokleelle ja Polyneikeelle, jotka sopivat hallitsevansa vuorovuosin. Kuitenkin ensimmäisen vuoden jälkeen Eteokles kieltäytyi luovuttamasta valtaa, ja niinpä Polyneikes hyökkäsi kannattajineen Thebaan. Veljekset tappoivat toisensa kaksintaistelussa. Heidän setänsä Kreon nousi valtaistuimelle ja määräsi, ettei Polyneikesta, "joka palasi maanpaosta tuhotakseen isiensä kaupungin tulella maan tasalle", saa haudata, vaan hänen ruumiinsa oli jätettävä lintujen ja koirain syödä.

Sofokleen Antigonen suosion vuoksi Seitsemän Thebaa vastaan -näytelmän loppu kirjoitettiin uudelleen noin viisikymmentä vuotta Aiskhyloksen kuoleman jälkeen. Alun perin näytelmän oli tarkoitus päättyä kuolleiden veljesten synkkään suremiseen, mutta uudelleenkirjoitetussa lopussa veljesten sisar Antigone uhmasi määräystä hautaamisen kiellosta, mutta jäi kiinni sen rikkomisesta. Kreon määräsi, että hänet tulee haudata rangaistukseksi elävältä siitäkin huolimatta, että tämä oli kihloissa hänen poikansa Haimonin kanssa. Jumalat ilmaisivat paheksuntansa Kreonin päätöksestä sokean profeettansa Teiresiaan välityksellä, joka vakuutti kuninkaan peruuttamaan määräyksensä ja sai hänet hautaamaan Polyneikeen. Tällä välin Antigone oli kuitenkin hirttäytynyt välttääkseen joutumasta elävältä haudatuksi. Kreonin saavuttua hautapaikalle, johon Antigone oli määrä haudata, hänen poikansa Haimon hyökkäsi hänen kimppuunsa ja surmasi sitten itsensä. Kreonin puolison Eurydiken kuultua tästä hänkin surmasi itsensä.

Kuolemaa esiintyy tässä tragediassa varsin useasti. Taistelun aikana Kapaneus sai surmansa Zeuksen vasamasta rangaistukseksi pöyhkeydestään. Hänen vaimonsa Evadne heittäytyi miehensä hautajaisrovioon. Megareus puolestaan surmasi itsensä Teiresiaan ennustettua vapaaehtoisen kuoleman pelastavan Theban.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
  • Aiskhylos: Neljä tragediaa: Persialaiset: Seitsemän Teebaa vastaan: Turvananojat: Kahlehdittu Prometheus. (Persai; Hepta epi Thebas; Hiketides; Prometheus Desmotes.) Kreikan kielestä suomentanut Maarit Kaimio. Helsinki: Gaudeamus, 1975. ISBN 951-662-161-9.