Asparagiinihappo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Asparagiinihappo
L-Asparaginsäure - L-Aspartic acid.svg
Koodit Asp, D
Molekyylimassa 133,10
Sivuketjun tyyppi hapan
Karboksyyliryhmän happovakio 1,99
Aminoryhmän happovakio 9,90
Sivuketjun happovakio 3,90
Isoelektroninen piste 2,85
Yleisyys proteiineissa 5,3 %
Kodonit GAU, GAC
3D-malli aspartaamihappomolekyylistä

Asparagiinihappo (C4H7NO4) eli 2-aminobutaanidihappo on yksi luonnon 20 yleisimmästä aminohaposta. Se tunnetaan myös anioni-nimellään aspartaatti. Asparagiinihappo on glutamiinihapon ohella toinen kahdesta happamasta aminohaposta ja se esiintyy fysiologisessa pH:ssa aina negatiivisena ionina. Se on asparagiinin karboksyylihappomuoto.

Asparagiinihappo on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan kiinteää ja sen sulamispiste on 230 °C sekä CAS-numero 56-84-8 (L-asparagiinihappo). Asparagiinihapon toisen isomeerin eli D-asparagiinihapon sulamispiste on 300 °C ja CAS-numero on 1783-96-6.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Metabolia

Aspargiinihapon isomeeri, L-aspartaatti, on kaikkialla elimistössä esiintyvä ei-välttämätön aminohappo. Eniten l-aspartaattia esiintyy hermojen proteiinien rakennusaineena. Suurilla pitoisuuksilla se on neurotoksinen.[1]

L-aspartaatti on glykogeeninen aminohappo ja se edistää energiantuotantoa vaikutuksellaan sitruunahappokiertoon. L-aspartaatti toimii esiasteena proteiinien, oligopeptidien, nukleiinihappojen, puriinin, pyrimidiinin, ja l-arginiinin synteesissä.[1]

Aivoissa esiintyy pienissä määrin myös D-aspartaattia ja aspartaatin aineenvaihduntatuotteina syntyviä N-asetyyliaspartaattihappoa (NAA), sekä N-asetyyliaspartyyliglutamaattia (NAAG).

L-aspartaatin vaikutukset aivokudokseen ovat identtiset l-glutamiinin, glutamiinihapon isomeerin kanssa, joskin aspartaatti ei sitoudu reseptoreihin yhtä voimakkaasti kuin glutamiini. L-aspartaatti ja NAA aktivoivat glutamaattireseptoreita.[1]

[muokkaa] NAA

L-aspartaatin ja asetyylikoentsyymin yhdistelmästä syntetisoituva N-asetyyliaspartaattihappo sijaitsee normaalisti vain hermosoluissa. Se näkyy hyvin magneettikuvauksessa, ja sitä pidetään yleisesti hermovaurioiden indikaattorina. Alzheimerin taudista tai MS-taudista kärsivillä NAA-tasot aivoissa ovat epätavallisen matalat.[1]

NAA:n tehtävää ei tarkkaan tunneta, mutta oletetaan että se liittyy vesi- ja osmoottisen tasapainon ylläpitämiseen. Solun ulkopuolella esiintyvää NAA:ta ehdotetaan myös mittariksi aivovaurioiden hoidossa.[1]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Lähteet

  1. a b c d e Akhlaq A. Farooqui, Wei-Yi Ong, Lloyd A. Horrocks: ”1 Glutamate and aspartate in the brain”, Neurochemical Aspects of Excitotoxicity. Springer,, 2007. ISBN 9780387730226. "Neurochemical+Aspects+of+Excitotoxicity"&source=bl&ots=RFPzVVYmcu&sig=wUbXsAglYV-vWl8Ui39OZcEYD9Y&hl=fi&ei=5F9vTfj2GI7FtAb2ta2EDw&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CBwQ6 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.3.2011). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai muita samantapaisia artikkeleita.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Kirjoitusjärjestelmät
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä