Nukleiinihappo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nukleiinihappoja ovat DNA (deoksiribonukleiinihappo) ja RNA (ribonukleiinihappo).

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adenosiini-nukleotidi

Nukleiinihapon rakenneyksikkö on nukleotidi. Nukleotidit koostuvat fosfaatti-, sokeri- ja emäsosasta. DNA:n sokeriosa on deoksiriboosi, johon 2. hiileen on liittyneenä vety, kun taas RNA:n sokeri on riboosi ja siinä on kakkoshiileen liittyneenä OH-ryhmä. Perusemäksiä on viittä erilaista: adeniini, tymiini, guaniini, sytosiini ja urasiili. Urasiili esiintyy tymiinin tilalla RNA:ssa.

Nukleotidit liittyvät nukleiinihapporihmaksi fosfaattiosan kiinnittyessä fosfodiesterisidoksen välityksellä sokeriosan 5'-hiileen. Nukleiinihapot kasvavat vain sokeriosan päädystä, joten nukleiinihapoilla on suunta. Merkinnät 3' ja 5' ilmaisevat nukleiinihapon suuntaa. 5'-pää on ketjun fosfaattiin päättyvä puoli, kun taas 3'-pää loppuu sokeriin.

DNA esiintyy yleensä kahden nukleiinihapporihman muodostamana kaksoiskierteenä, kun taas RNA esiintyy yleensä yksöisrihmana. Erilaiset tekijät stabiloivat DNA kaksoiskierteen rakennetta. Ensinnäkin emästen niukkaliukoisuus ajaa niitä molekyylin sisään ja fosfaattiryhmien hydrofiilisyys vetää ne molekyylin ulkopuolelle (veden vaikutus). Lisäksi vetysidokset emästen välillä aiheuttavat spesifisen pariutumisen siten, että adeniini (puriiniemäs) liittyy kahdella vetysidoksella kiinni tymiiniin (pyrimidiiniemäs), RNAssa urasiiliin, ja guaniini (puriiniemäs) kolmella vetysidoksella sytosiiniin (pyrimidiiniemäs).

Avaruushallinto NASA:n mukaan Kaliforniasta kerrotaan löydetyn mikrobeja, joiden nukleotideissa ei ole fosforia vaan sen sijasta arseenia.[1][2]

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nukleiinihapot toimivat eliöissä perinnöllisen informaation säilytysmolekyyleinä. Eliö valmistaa tarvitsemansa proteiinit nukleiinihappojen emäsjärjestyksen pohjalta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]