Airsoft

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toiseksi maailmansodaksi naamioitu airsoft-peli meneillään

Airsoft (”softaus”) on peli, jossa vastustaja eliminoidaan muovi- tai biokuulia käyttävällä airsoft-aseella. Airsoftyhdistysten järjestämät lauantaipelit ovat järjestäytyneitä, ja niissä pelaajien turvallisuuteen pyritään kiinnittämään erityistä huomiota. Pienitehoisten aseiden ammuksien iskuenergia ei riitä vahingoittamaan pelaajia, mutta pelaajat käyttävät kasvojen ja varsinkin silmien ja hampaiden suojaamiseksi pakollisia suojavälineitä. Airsoftpelissä joukkueet suorittavat ennalta sovittuja tehtäviä kuten valitun kohteen suojaamista käyttämällä aidon ampuma-aseen näköisiä pelivälineitä, joiden ammuksina on usein 6 millimetrisiä biohajoavia tai muovisia kuulia.[1] Airsoftaseita valmistetaan myös 8 millimetrisille kuulille, mutta niitä käyttävät aseet ovat melko epätavallisia ja niitä näkee harvoin Suomessa, koska suurempi kuula yleensä näkyy paremmin ja kulkee ilmanvastuksen takia hitaammin. Peliä varten voidaan luoda myös taistelutilanne, esimerkiksi lipunryöstö tai linnoituksen valloitus. Isoissa kansainvälisissä peleissä saattaa olla yli tuhat pelaajaa. Niissä taistelutilanne saattaa joskus perustua johonkin tapahtumaan, esimerkiksi tunnettuun sotaan kuten toiseen maailmansotaan tai Vietnamin sotaan. Tavanomaisissa kotimaisissa peleissä ei yleensä harjoiteta vastaavanlaista eläytymistä.

Airsoft eroaa värikuulapelistä siinä, että muovikuula-aseen biohajoavat kuulat eivät yleensä murskaannu eivätkä jätä minkäänlaista maalijälkeä osuessaan. Aitoja tuliaseita muistuttavien asejäljitelmien lisäksi airsoftpelille voi olla luonteenomaista sotilasrekvisiitan käyttö vaikka pelaaminen ei läheskään aina ole eläytymispainotteista. Suomessa harrastettavat pelit keskittyvät pääasiassa yhdessä tekemiseen. Toinen ero paintballiin on osuman tunteminen. Normaalitehoisesta airsoftaseesta ammuttu kuula ei osuessaan yleensä jätä osumajälkeä ja osuman tuntemista voisi verrata nipistykseen. Jos ammus osuu takin ryppyyn tai muuhun varusteeseen, joka ei ole kosketuksessa ihoon ei osumaa välttämättä tunne lainkaan. Kesäisin airsoftin harrastajilla on yleistä pienet kuulan jättämät jäljet esim. käsivarsissa, joissa ei ole ollut hihaa tai muuta suojaa päällä. Talvisin vaatetus on luonnollisesti vahvempaa, eivätkä kuulien osumat tunnu iholla.

Suomalaiset Airsoftharrastajat julkaisevat Softaaja-nimistä verkkojulkaisua, joka tarjoaa muun muassa neuvoja turvallisen ja toiset pelaajat huomioon ottavan pelitavan omaksumiseksi.[2] Julkaisun lisäksi Suomessa toimii airsoftyhdistyksiä, joista tunnetuin lienee pääkaupunkiseudulla toimiva PKS-airsoft. Pelaajayhdistykset järjestävät aloitteleville pelaajille koulutusta, joissa opetetaan pelin säännöt sekä muovikuula-aseen asianmukaista käsittelyä. Arvostetun airsoftyhdistyksen eetokseen ja arvomaailmaan kuuluu ns. herrasmiespelaajien kouluttaminen, jossa keskeistä on asiallinen kielenkäyttö ja toisten huomioon ottaminen kaikissa tilanteissa niin peleissä kuin pelien ulkopuolellakin. Pelit tarjoavat yhteistä tekemistä ulkoilmassa ja ne koetaan parempana vaihtoehtona muun muassa videopeleille. Pelien avulla oppii myös maastossa liikkumista, ja viime vuosina harrastajamäärät ovatkin nousseet. Suomessa yhdistysten järjestämiin peleihin voivat osallistua kaiken ikäiset pelaajat. Monet vanhemmat ovat löytäneet airsoftista perheen yhteisen harrastuksen.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Airsoft sai juurensa Japanista 1980-luvulla paikallisten aselakien kieltäessä useimpien oikeiden tuliasetyyppien hallussapidon. Useiden epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen suosituimmaksi malliksi jäivät nykyiset, jousella ja ilmanpaineella kuulia ampuvat aseet. 1990-luvun alussa R/C autoistaankin tunnettu Tokyo Marui kehitti ensimmäiset sähkömoottorilla toimivat automaattikuula-aseet, kuten FAMAS-replikan. Sähkötoimisten aseiden myötä kiinnostus airsoftiin alkoi levitä.

Pelimuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Airsoft-harrastajia

Airsoftissa voidaan pelata skenaariopelejä, joiden takana on yleensä jonkinlainen teema. Pelin teema voidaan rakentaa vaikka todellisen sotahistoriallisen tapahtuman ympärille. Enemmän tai vähemmän fiktiiviset, todellisuutta ja mielikuvitusta yhdistelevät asetelmat ovat kuitenkin tavallisia. Skenaariossa edellytetään usein eläytymistä ja teeman mukaista varustusta esimerkiksi maastopuvun ja aseistuksen suhteen.

Airsoftia voidaan pelata sisä- tai ulkotiloissa. Suomessa pelejä järjestetään yleensä hylätyissä teollisuusrakennuksissa tai metsämaastoissa. Yhdysvalloissa sisäpelipaikkoina toimivat muun muassa vanhat lentokentät ja koulut.

Sisätiloissa tapahtuvasta pelistä käytetään myös nimitystä CQB (engl. Close Quarters Battle) tai joskus myös CQC (engl. Close Quarters Combat), jotka tarkoittavat lähitilataistelua. Joka tapauksessa skenaariosta riippumatta pelaajan tulee tietty määrä osumia saatuaan huutaa ”osuma” tai muuta vastaavaa ja kävellä pois ennalta sovitulle alueelle.

Muita pelimuotoja ovat muun muassa lipunryöstö, jossa yritetään ryöstää vastustajan lippu tai yritetään viedä pelikentän keskellä sijaitseva lippu vastustajan tukikohtaan. Lipunryöstö tarkoittaa myös pommin purkamista tai sen varastamista. Yleensä ”pommi” on vanha reppu tai salkku, josta täytyy poistaa jokin esine. ”King of the Hill” -pelimuodossa yritetään vallata ennalta sovittu alue ja ”VIP”-pelimuodossa pyritään suojelemaan tiettyä pelaajaa vastustajan laukauksilta.

MilSim (sanoista Military Simulation) on airsoftin alalaji, jonka ideana on nimensä mukaisesti asevoimien simuloiminen. MilSim voidaan ymmärtää monella eri tavalla, ja nämä tavat vaihtelevat suuresti maittain: esimerkiksi Yhdysvalloissa MilSim tarkoittaa ennen kaikkea varustautumista oikeiden sotilaiden tavalla. Suomessa ja Virossa MilSimillä käsitetään pelimuotoa, jossa pyritään simuloimaan sotilaallista hierarkiaa ja toimintaa, varustautumisen ja aseiden käytön ollessa sivuseikkoja. Tyypillisessä suomalaisessa MilSim-tapahtumassa kaksi eri osapuolta toimivat vähintään yhden vuorokauden ajan suurella, jopa monen neliökilometrin kokoisella alueella päätavoitteinaan ennaltamäärättyjen tehtävien suorittaminen. Toisin kuin tavallisessa airsoftissa, suomalaistyyppisessä MilSimissä toisen osapuolen eliminoiminen ei yleensä ole kovinkaan keskeisessä asemassa.

Aseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Airsoft-ase

Airsoftauksessa käytetään erilaisia aseita, joissa on ulkonäollisiä kuin myös teknisiä eroavaisuuksia. Käytännössä on kolme eri tavalla toimivaa airsoft-asetta: sähkö-, kaasu- ja jousitoiminen. Niissä käytetään eri painoisia kuulia, yleensä 0,12–0,48-grammaisia. Airsoft-aseet on usein tehty oikeita tuliaseita mukaillen, joskus jopa merkintöjä myöten. Yleisimmät airsoft-aseet ovat pistoolit, konepistoolit, rynnäkkökiväärit, tarkkuuskiväärit ja haulikot. On olemassa myöskin konekivääreitä ja sinkoja. Harrastajille on tarjolla myös airsoft-käyttöön valmistettuja kranaatteja ja miinoja, kranaatinheittimiä sekä pieniä kuulia ampuvia RC-panssarivaunuja. Aseisiin on myös mahdollista hankkia punapistetähtäimiä, kiikaritähtäimiä, lamppuja sekä lasertähtäimiä. Aseiden viritys on myös mahdollista, mutta virityksiä tapahtuu enemmän kokeneempien softaajien keskuudessa. Aseisiin voi myös hankkia tai tehdä itse aitoja puuosia ja metallisia runkoja, jotka tuovat niihin enemmän realistisuutta. Kaasuviritteisiä on saatavilla muutamaa mallia: Blow-back- ja ei-blow-back-pistooleja sekä -kiväärejä ja kaasutoimisia tarkkuuskiväärejä. Kaasuaseiden toimintaperiaate on seuraava: pieni määrä ponnekaasua, joko lippaasta tai erillisestä CO2-kapselista, vapautuu ja työntää jo sisäpiippuun manuaalisesti ladattua kuulaa ja samalla piippua luistilla taaksepäin. Luisti lataa jousen voimalla eteen palatessaan piippuun uuden kuulan. Edellinen toiminto näkyy vain, jos ase on blow-back-tyyppinen. Ei-blow-back-aseissa luisti ei liiku, vaikka samat toiminnot suoritetaankin. Jousiviritteiset aseet ovat aina kerranlaukeavia, mikä tarkoittaa, että ase pitää ladata joka laukauksen jälkeen uudelleen, joko ”pumppaamalla” haulikkoa tai vetämällä kiväärin luistia, tämä toistuu aina ampumisen jälkeen, kun taas sähkö- ja kaasutoimiset aseet lataavat itseään kunnes lipas tyhjenee. Sähköviritteiset aseet ovat kaikkein monimutkaisenpia. Ne toimivat vaihdelaatikkoa pyörittävän moottorin voimalla. Yleensä aseessa oleva vaihdelaatikko on suunniteltu oikean, mallina toimivan aseen tulinopeuden mukaan. Vaihdelaatikon voi vaihtaa, jos haluaa eri tulinopeuden. Vaihdelaatikko siis syöttää kuulan ja vetää ilmamännän taakse viritysasentoon. Laukaistessa ase toimii kuin ilmakivääri.

Suojavarusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6 mm muovikuulia
Airsoft-varustus voi ulkoisesti olla täysin samanlainen kuin oikealla sotilaalla.

Airsoft-aseen ammuksen lähtönopeudet vaihtelevat yleisesti aseen ja viritystason mukaan, alle 30 m/s aina yli 170 m/s asti. Useimmissa suurissa peleissä nopeuden ylärajaksi on asetettu esimerkiksi sarjatuliaseilla 0,2 gramman kuulalla mitattuna CQB:ssa 100 m/s (~1 J) ja muutoin 126 m/s (~1,6 J). Käytetystä suojauksesta huolimatta oletetaan, että ainakaan viritetyn aseen käyttäjät eivät ammu aivan lähietäisyyksiltä, vaan että he käyttävät mahdollista pienitehoisempaa vara-asettaan. Airsoft-aseita tulee käsitellä kuten oikeitakin aseita, ja vaikka ne eivät oikein käytettynä ole vaarallisia, voi onnettomuuksia tapahtua, mikäli aseita käsitellään väärin tai huolimattomasti. Suojia on saatavilla kolmea luokkaa: Silmäsuojia, jotka jakaantuvat kahteen luokkaan: Lasit, jotka suojaavat käytännössä minkä ammuksen tahansa, mutta heikentävät jonkin verran näkyvyyttä. Verkkolasit jotka ovat muovin sijasta teräsverkkoa, eivät sumene, mutta suurella voimalla osuva biokuula saattaa murskaantua ja sen sirpaleet osuvat silmiin. Molemmat lasit auttavat tähtäämään, mutta eivät suojaa hampaita. Toinen luokka on maskit: Maskeissa on samat ominaisuudet kuin laseissa, mutta ne suojaavat lisäksi hampaita. Maskit kuitenkin häiritsevät tähtäämistä. Kolmanteen luokkaan kuuluvat kaikki muut suojat, esimerkiksi polvi-, nivus-, ranne-, kyynär-, ja nilkka-, ym.- suojat.

Vaatetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä Airsoftissa käytetään maastoutumiseen tarkoitettuja vaatteita. Kaikkein suosituimpia ovat eri armeijoiden maastopuvut erilaisiin maastoihin soveltuvilla maastokuoseilla. Myös Toisen maailmansodan sekä Vietnamin sodan asut ovat jossain määrin myös suosittuja, mutta niitä harvoin näkee käytettävän muualla kuin kyseisen teeman peleissä. Kasvot suojataan hyvin, sillä pienitehoinenkin ase voi vahingoittaa vakavasti silmiä. Yleisiä varusteita ovat myös pelissä käytettävien tarvikkeiden (Kuulat, varalippaat, ponnekaasu, eväät..) kantamiseen käytettävät taisteluliivit ja vyö-/ reisikotelot.

Kasvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleispätevä sääntö on, että silmien lisäksi peitetään myös muut arat paikat kuten hampaat. Suomen laissa määrätään silmien suojaaminen pakolliseksi, koska vastuu osumasta on aina ampujan. Airsoft-käyttöön sopivia laseja valmistaa muun muassa ESS, Bollé ja Sansei. Maskit suojaavat koko kasvot.

Airsoft-käyttöön eivät sovellu esimerkiksi kemistinlasit, silmälasit, laskettelulasit, ilotulitteita ammuttaessa käytettävät lasit. Suomen airsoft-yhdistysten yhteisen päätöksen johdosta alle 18-vuotiaille ei suositella ampujanlasi-mallisten sangallisten suojalasien käyttöä. Aikuisen kasvoille suunnitellut suojalasit eivät aina anna tarvittavaa suojaa alaikäiselle käyttäjälle.

Hampaiden suojaamiseen käytetään usein jääkiekkoon tarkoitettuja hammassuojia, mutta muitakin mahdollisuuksia on: esimerkiksi suun peittävä verkko, muovilevy tai shemagh-huivi. Erityisesti paintball- eli värikuulapeleihin tarkoitetut, mutta myös airsoft-käyttöön sopivat suojaimet peittävät vähintään suun ja usein myös korvat.

Airsoft Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Airsoftia on harrastettu Suomessa laajamittaisesti 1990-luvulta asti, mutta laajamittaisemmin airsoft tuli tunnetuksi 2000-luvulla. Merkittävimpiä muutoksia suomalaisessa airsoftissa ovat olleet kiinalaisten halpatuotantoaseiden leviäminen vuodesta 2007 lähtien sekä harrastajakunnan nuoreneminen: toisin kuin useimmissa muissa maissa, Suomessa airsoftilla ei ole ikärajaa.lähde?

Tyypillinen suomalainen airsoft-tapahtuma on ns. viikonloppupeli: joko lauantaina tai sunnuntaina järjestettävä, kestoltaan yleensä noin kuuden tunnin pituinen tapahtuma, jonka aikana järjestetään useita pienempiä pelejä. Toinen tyypillinen tapahtumatyyppi on skenaario, joka tarkoittaa kestoltaan tavanomaista viikonloppupeliä pidempää ja yleensä yhtäjaksoista peliä. Skenaariopelien tyypillisiä ominaisuuksia ovat laajuus – yksi skenaario saattaa kerätä parhaimmillaan satoja pelaajia – sekä tietty idea: skenaariopelit perustuvat yleensä tiettyyn tosipohjaiseen tai täysin fiktiiviseen juoneen, joka ohjaa pelin kulkua ja pelaajien käyttäytymistä. Skenaarioiden ideat saattavat vaihdella suurestikin: jotkut skenaariot erottuvat viikonloppupeleistä ainoastaan pituudellaan, kun toisessa ääripäässä olevat pelit saattavat käyttää jopa LARP-elementtejä niin, ettei viikonloppupeleissä tyypillinen objektiivi, eli toisen osapuolen eliminoiminen, olekaan enää ollenkaan tärkeä mikäli pelissä edes on osapuolia.

Suomessa ei ole vielä valtakunnallista airsoft-kattojärjestöä, mutta alueellisia yhdistyksiä on perustettu ympäri Suomea ja ne ovat järjestäytyneempiä kuin ennen. Nämä alueelliset yhdistykset pyrkivät ajamaan alueensa harrastajien asiaa järjestetyn toiminnan, jäsenetujen ja parempien harrastuspaikkojen avulla. Alueelliset yhdistykset ovat suomalaisen airsoft-harrastuksen kulmakivi: ne ovat oman alueensa pääasiallisia viikonloppupelien järjestäjiä ja parhaimmillaan ajavat airsoft-harrastajien oikeuksia alueellaan.

Suomalaisten airsoft-harrastajien määrää on vaikea laskea, minkä vuoksi sitä ei koskaan ole varsinaisesti yritetykään. Useimmiten harrastajien määräksi arviodaan kuitenkin joitakin tuhansia ihmisiä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Airsoft.