Kiikaritähtäin
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kiikaritähtäin eli oikeammin tähtäinkaukoputki on ampuma-aseissa, niin käsiaseissa kuin myös tykistössä käytetty optinen tähtäin, jota käytetään parantamaan osumatarkkuutta erityisesti pitkillä ampumamatkoilla. Valovoimaisia kiikareita käytetään parantamaan osumatarkkuutta hämärässä. Tarkkuuden parannus perustuu maalialueen kuvan suurentamiseen tähtäimen kiikarissa ja kiikarin optiseen valovoimaan, joka perustuu etulinssin kokoon, sen ihmissilmää suurempaan valoa keräävään alaan.
Nimityksestään huolimatta tähtäinkiikarissa on vain yksi linssistö ja sen läpi katsotaan vain toisella silmällä. Suomen puolustusvoimien terminologiassa tähtäinkiikari tunnetaankin tähtäinkaukoputkena, lyhenteenä TKP.
Tähtäimen sisällä on tähtäyspisteen osoittava ristikko tai muu osoitin, joka on joko teräslankaa tai etsattu lasiin. Ristikko oli joissain varhaisissa kiikaritähtäimissä tehty hämähäkinseitistä. Nykyään on saatavilla myös valaistuja ristikkoja, jotka helpottavat tähtäämistä hämärällä. Ristikon valaisu tapahtuu pienitehoisen paristokäyttöisen valon tai valokuidun avulla. Punapistetähtäin voidaan varustaa kiikarilla, jolloin ristikkoa ei ole.
Käytännössä kiikaritähtäimien suurennokset vaihtelevat yhdestä aina 40 kertaa suurentavaan. Isoimpia suurennuksia käytettäessä ase joko tuetaan asettamalla sen etutukki sopivan, pehmeän esineen, esimerkiksi maahanlasketun repun päälle tai käytetään erityistä, tarvittaessa aseeseen kiinnitettävää ampumatukea, kaksjalkaa eli bipodia. Optimaalinen suurennus valitaan käyttötarpeen mukaan huomioiden ammuttava kohde ja sen erotettavuus taustasta, etäisyys ja valaistusolosuhteet. Optiikan lakien mukaan suurennosta lisättäessä valovoima pienenee ja näkösektori kapenee. Nykyään useimpien kiikaritähtäimien suurennus on portaattomasti säädettävissä esimerkiksi 1,5–6-kertaiseksi osumapisteen muuttumatta.
Kiikaritähtäin kohdistetaan liikuttamalla tähtäinristikkoa säätöruuveilla. Kohdistamisen helpottamiseksi mekanismiin on tehty jousikuormitteinen ”napsaus” niin, että kukin pykälä siirtää osumapistettä tietyn määrän tunnetulla etäisyydellä. Ase kohdistetaan halutulle etäisyydelle, esimerkiksi 150 metrille, osumaan tähtäyspisteeseen siten, että etenkin metsästys- ja sotilasaseissa osumapiste on korkeussuunnassa esimerkiksi 15 sentin sisällä tunnettujen ampumaetäisyyksien ( AMET ) sisällä; tätä nimitetään aseen pyyhkäisyalaksi. Jos patruuna vaihdetaan toisentyyppiseen sen lentoratakin muuttuu ja kiikari täytyy kohdistaa uudelleen ellei korjausta pystytä laskemaan joko patruunan valmistajan ilmoittamien tai aseen käyttäjän etukäteen kokeilemien taulukkoarvojen perusteella. Jotkin tähtäimet on varustettu sivu- ja korkeuskohdistuksen pikasäädöllä, matkarummulla, joka säilyttää tähtäimen perusäädöt. Nykyään kiikaritähtäimissä, varsinkin isosuurennoksissa, on yleistynyt tarkkuudensäätönsäätömahdollisuus (parallaksin korjaus) eri etäisyyksille.
Kiikarit voidaan kohdistaa joko ampumalla koelaukauksia (mahdollisesti piipun läpi tähystämällä esikohdistaen) tai erityisen kollimaattorin avulla. Lyhyissä käsiaseissa, kuten pistooleissa ja revolvereissa käytetään kohdistamiseen nykyään yhä useammin kollimaattorin sijasta piipun suulle kiinnitettävää erityistä, kaliiperin mukaan sovitettavaa laserkohdistinta.
Kiikaritähtäimet ovat nykyisin useimmiten kaasutiiviitä ja typpitäytteisiä sisältäpäin tapahtuvan huurtumisen estämiseksi.
Kiikarien suurennus ja valovoima esitetään muodossa esimerkiksi 10x42. Luku 10 tarkoittaa kiikarin suurennosta ja 42 etulinssin halkaisijaa millimetreinä. Objektiivilinssin halkaisijan ja suurennoksen suhde vaikuttaa kiikarin valovoimaan. Karkeasti: Mitä suurempi on linssin halkaisija ja mitä pienempi on suurennos, sitä hämärämmässä optiikkaa voi käyttää eli valovoima isolla objektiivilinssillä on parempi kuin pienellä. Katso tarkemmin hakusanalla aukkosuhde.
