Airsoft-ase

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Classic Armyn valmistama sähkökäyttöinen M15A4 AEG.

Airsoft-ase eli muovikuula-ase on airsoft-peleissä käytettävä ase joka ampuu pyöreitä muovikuulia jotka ovat läpimitaltaan joko 6mm tai 8mm. Nykyisin suurin osa pelijärjestäjistä vaatii biomaatuvien kuulien käyttöä, sillä järjestäjät pyrkivät minimoimaan pelialueen luonnolle koituvat haitat. Airsoft-aseet ovat ulkonäöltään usein tarkkoja jäljennöksiä oikeista ampuma-aseista, toisin kuin paintball-aseet. Siksi airsoft-aseita käytetään myös elokuvien rekvisiittana.[1]

Airsoft-aseet jaetaan toimintaperiaatteen mukaan kolmeen luokkaan:

  • Kertaviritteiset, eli jousitoimiset, "vemput"
  • Sähköviritteiset (AEG = Automatic Electric Gun, AEP = Automatic Electric pistol, ACM = Automatic Compact Machinegun)
  • Kaasuviritteiset (NBB = Non BlowBack, GBB = Gas BlowBack).

Asevalmistajia ovat on muuan muassa Tokyo Marui, A&K, Academy, AGM, AIM, Air, ARES, Both Elephant, Classic Army, Cyma, Dboys, Double Eagle,GSG, G&G, G&P, Galaxy, HFC, ICS, Inokatsu, JG (Jing Gong), Kalash (Dboys AK-mallisarja), KHC King Arms, KSC, Kuan-Ju Works, KWA, KWC, Lorcin, Madbull Airsoft, Maruzen, Marushin, Smokey's, Springtime, SRC, Star, Swiss Arms/Cyber Gun, Systema, Tanaka, TOP, UHC, Umarex, VFC (ent. GB-tech), Warrior, Well, Real Sword ja Western Arms.

Kertaviritteiset aseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jousitoimisia airsoft-aseita: Tokyo Maruin Skorpion Vz61, Glock 17, M92FS ja Double Eaglen G36C.

Kertaviritteisen aseen toiminnalliset osat ovat piippu, sylinteri, mäntä, jousi ja liipaisinkoneisto.

Ase viritetään käsin vetämällä aseen virityskahva tai luisti taakse, jolloin jousi puristuu kasaan, ja mäntä jää taka-asentoon, minkä jälkeen virityskahva tai luisti päästetään eteen, ja kuula siirtyy lippaasta piippuun. Näin ase on laukaisuvalmis. Ase laukaistaan vetämällä liipaisinta, jolloin kuula lähtee liikkeelle piipusta.

Kertaviritteisiä aseita eli "vemppuja" valmistetaan useissa maissa kuten Kiinassa, Japanissa ja Taiwanissa. Hintahaitari on erittäin laaja. Kertaviritteisten pistoolien hinnat ovat noin 10-80 euroa, konepistoolit maksavat noin 20-120 euroa, rynnäkkökiväärit 80-200 euroa ja haulikot 20-100 euroa. Pulttilukkoiset tarkkuuskiväärit ovat kokonaan oma lukunsa; hyvä tarkkuuskivääri maksaa noin 300-1000 euroa, ja viritysosat vievät hinnan jopa tuhansiin euroihin. Tarkkuuskivääriin kiinnitetään yleensä myös kiikaritähtäin, ja niiden hinnat vaihtelevat laadun ja ominaisuuksien mukaan, aivan kuten aseissakin.

Kalleimpia jousitoimisia-aseita, kuten tarkkuuskivääreitä, voidaan virittää yllättävän suurin tehoihin, jolloin kuulan lähtönopeus ja useimmiten myös kantama kasvaa. Kalliimpiin aseisiin on saatavilla tehojen nostamiseksi muun muassa normaalijousta jäykempiä jousia, lasertähtäimiä, valoja, liipaisinkoneistoja ja jousenohjaimia. Eräs viritysosa on tarkkuuspiippu, joka on useimmiten aseen oman piipun sisään sijoitettava, vakiopiippua tiiviimpi piippu, jolloin kuulan liikelle panevan ilman paine kasvaa. Monet aseet tarvitsevat kuitenkin vahvistusosia kestääkseen vahvempien jousten tuottaman iskuvoiman. Viritysosien hintoja kuvaa esimerkki Maruzen APS SV -tarkkuuskiväärin virityskustannuksista. Kivääri maksaa uutena noin 400 euroa, mutta raskaampiin virityksiin tarvitaan rahaa noin 700 euroa: 300 prosentin virityksellä varustettuun aseeseen tarvitaan ainakin uusi liipaisinkoneisto, sylinteri, jousi, jousenohjain ja mäntä, myös esimerkiksi tarkkuuspiippu.

Sähköviritteiset aseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkkianimaatio sähköviritteisen aseen rataslaatikon toiminnasta.

Sähköviritteisiä aseita sanotaan yleisimmin sähköaseiksi. Sähköase saa käyttövoimansa akusta (jännite pääasiassa 7.2V, 8.4V, 9.6V tai 10.8V mutta myös 12V, 13.2V tai 14.4V käytetään), jonka virta johdetaan sähkömoottoriin. Tämä pyörittää rattaita, ja vetää männän taakse (puristaen jousen kasaan). Kaikki tämä tapahtuu rataslaatikossa eli "mechassa" (engl. mechabox tai gearbox), joka sisältää rattaat sekä joissakin malleissa myös sähkömoottorin, laakerit, jousen, jousenohjaimen, liipaisinkoneiston, sylinterin ja männän.

Pelikäyttöön riittävän laadukkaat sähkötoimiset pistoolit (AEP = Automatic Electric Pistol) saatiin markkinoille vuonna 2005. Nykyään tällä periaatteella toimivina on saatavilla sekä pistooleita (TM G18c, TM M93R ja TM USP) että minikonepistooleita (TM MP7A1, TM Vz61 Scorpion ja TM Mac-10), myös useat ns. kiina-valmistajat ovat kopioineet Maruin AEP sarjaa. Edellä mainituissa toimii pienoiskokoon ahdettu rataslaatikko, joka on toimintaperiaatteeltaan isompien aseiden kanssa vastaava ja niitä pyörittää 7.2 voltin akulla varustettu moottori.

Sähköviritteisiä aseita (kuten muitakin) voidaan myös modifoida, mikä tarkoittaa aseen muuntamista käyttäjälle mieleisemmäksi. Kustomoinniksi lasketaan jokainen sellainen aseeseen tehty muutos minkä jälkeen ase ei ole samanlainen kuin kaupan hyllyltä ostettaessa. Modifoitaessa aseen käyttömukavuutta, ergonomiaa, ulkonäköä, tehoa tai muuta ominaisuutta pyritään parantamaan. Sähköaseet ovat pelikentillä yleisimpiä niiden helppouden ja käyttö/ylläpitokustannuksien vähäisyyden vuoksi; tämän takia niitä myös viritellään muita useammin. Monet rakentavat itse airsoft-aseen. Se tehdään usein vanhan ja tunnetun mallin mukaan eli esim. suomikonepistooli tai joku muu historiallinen ase, joiden rakentaminen vaatii paljon aikaa ja rahaa.

Viriteltäessä (pätee myös jousiaseisiin) voidaan valita, minkä tehoiseksi ase halutaan. Sähkö- ja jousitoimisissa aseissa tehokkuuteen vaikutetaan ensisijaisesti jousen valinnalla. Eri valmistajien jouset on luokiteltu eri tavoin, eivätkä eri valmistajien samalle tasolle luokittelemat jouset välttämättä ole vertailukelpoisia, koska mitään yhtenäistä standardia ei ole. Kuitenkin virijousi on tavallista jousta jäykempi, mikä aiheuttaa sen, että tulinopeus (huom. ei sama kuin lähtönopeus) saattaa laskea. Tämä on korjattavissa ostamalla aseeseen tehokkaampi akku, puhutaan viriakuista. Esimerkiksi yleisimmän 8.4V korvaaminen 9.6V akulla on tavallista, mutta viriakun käyttäminen aseessa mitätöi aseen takuun.

Harrastuksen alkuvaiheessa viritysrajat määritettiin yleensä Systeman jousien mukaan MXXX-tasolle (esimerkiksi M100 ja M120 kenties yleisin virijousi sähköaseissa). Nykyään, valmistajien lisääntyessä, on siirrytty joko lähtönopeuteen tai mieluiten piipunsuulta mitattuun tehoon perustuviin rajoihin. Suomessa useimmat yhdistykset ovat asettaneet sarjatulella varustetuiden sähköviritteisten aseiden viritysrajaksi 1.6J, jolloin 0.20 gramman painoisen kuulan lähtönopeus saa olla maksimissaan 126m/s. Suomessa yleisimmät itselataavan eli puoliautomattisten aseiden lähtönopeudet ovat joko 150m/s tai 126m/s. Tämä tarkoittaa jouleissa 2.25J tai 1.6J. Kertaviritteisten, eli käytännössä pulttilukkoisten aseiden tehorajoitus on useimmiten 3J eli 173m/s 0.20g kuulalla. Uusien AEG-aseiden hinnat ovat suomessa 200–800 euron tuntumassa ja AEP-aseiden yli 100 euroa. Mutta nykyään markkinoille on tullut enemmän tai vähemmän luotettavia kiinalaisvalmisteisia aseita, joiden hinnat ovat alhaisempia kuin ns. "laadukkaiden valmistajien aseet". Uusien kiinalaisvalmisteisien AEG-aseiden hinnat ovat suomessa 100–300 euron tuntumassa ja AEP-aseiden yli 40 euroa.

Kaasutoimiset aseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaasukäyttöinen Heckler and Koch USP

Kaasuaseet luokitellaan kahteen alakategoriaan:

  • GBB (lyhenne sanoista Gas Blowback)
  • NBB (lyhenne sanoista Non Blowback)

Aseet toimivat kutakuinkin samalla tavalla: kaasumännällä. Yleensä lippaassa on kaasusäiliö, halvemmissa malleissa ja revolvereissa tämä on aseen sisäinen.

Kaasutoimisia aseita on monen tyyppisiä: pistooleista konepistooleihin, konekivääreihin ja tarkkuuskivääreihin.

Kaasuaseissa käytetään ponnekaasuja, jotka yleensä sisältävät myös voiteluaineita. Myynnissä on yleisesti kahta kaasua:

HFC134a-kaasu on tetrafluorietaania (CH2FCF3). Se on tällä hetkellä markkinoilta olevista airsoft-käyttöön tarkoitetuista ponnekaasuista teholtaan pienin. Tätä kaasua valmistavat muun muassa Tokyo Marui, KWC, KJ works ja KSC. HFC134a on Japanissa ainoa laillinen tähän tarkoitukseen käytettävä kaasuseos. Tämän takia suurin osa Japanissa valmistetuista aseista ei ilman muutostoimenpiteitä kestä muita, "vahvempia" ponnekaasuja.

Green gas on yleisnimitys Japanin ulkopuolelta tuleville ponnekaasuille, joiden pääaineena on propaani. Valmistajia on useita, moni tuote on Suomessa myyntikiellossa vaarallisen heikon pakkauksen johdosta. Green gasiin viitataan joskus HFC22-kaasuna. Tämä on virheellistä, sillä samantehoista, ympäristölle haitalliseksi luokiteltua HFC22-kaasua ei käytännössä saa enää mistään, käytännössä kaikki markkinoilla olevat seokset perustuvat propaaniin ja butaaniin. Korkean paineen ansiosta tämä kaasu kuluttaa aseita nopeammin, tosin Suomen kylmässä ilmastossa (kaasujen paine riippuu lämpötilasta, mitä lämpimämpi, sen kovempi paine) aserikkoja tapahtuu vähemmän.kenen mukaan?

Suurimmaksi osaksi propaanista koostuvaa kaasua myydään maailmassa paljon retkikeitinten ja grillien polttoaineena, myös Suomessa, nestekaasun nimellä. Nämä kaasut toimivat airsoft-aseissa suunnilleen yhtä hyvin kuin green gas, ja muualla maailmassa niitä käytetäänkin paljon, sillä ne maksavat paljon vähemmän kuin kaukomaissa airsoft-käyttöön pullotettu kaasu. Tähän on saatavilla valmiita liittimiäkin, jotka eivät kuitenkaan sovi suomalaisiin pulloihin. Suomessa nestekaasun käyttö on erittäin harvinaista, sillä suomalaiset pullot ovat kovin isoja, eikä valmiita liittimiä ole kaupallisesti saatavilla. Grillikäyttöön tarkoitetun kaasun käytön ongelmana on voiteluaineen puute, kuten sanottu, airsoft-käyttöön tehdyissä kaasuissa on mukana silikoniöljyä voitelemassa aseen tiivisteitä.

Teoriassa kaasuaseet eivät toimi +2 celsiuksen alapuolella, ja jotkut valmistajat poistavat takuun, jos asetta käytetään alle kahden asteen lämpötilassa. Käytännössä ainakin KWC aseet toimivat jopa -25 asteessa, joskaan ei niin hyvin kuin lämpimässä. Nykyään valmistetaan CO2 kapseleilla toimivia aseita, jotka toimivat varmemmin pakkasella.

Kaasutoiminen Blowback (Gas Blowback)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaasutoiminen Blowback (GBB = Gas BlowBack) on airsoft-aseista toiminnaltaan autenttisin. Ammuttaessa luisti liikkuu taaksepäin kuten oikeassakin aseessa, palautuessaan luisti lataa seuraavan kuulan piippuun kunnes kuulat loppuvat lippaasta, ja luisti jää taka-asentoon. Käyttövoimaa kaasutoimiseen aseeseen antaa yleensä aseen lippaaseen erillisistä pulloista täytettävä nestekaasu tai hiilidioksidipatruuna, joskus myös ulkoisesta säiliöstä tuleva hiilidioksidi tai paineilma.

GBB-aseet vaativat muita säännöllisempää huoltoa, sillä niissä on paljon liikkuvia, lialle ja huonolle voitelulle herkkiä osia. Kaasunkulutus on luonnollisesti suurempaa GBB- kuin NBB-aseissa.

GBB-pistooleiden hintahaarukka on 65–300€. GBB kivääreiden hinnat ovat n. 300-2000€ väliltä.

Kaasutoiminen ei-blowback (Non-Blowback)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NBB-kaasuase (Non-BlowBack) on GBB-kaasuasetta yksinkertaisempi ja yleensä halvempi. Aseen luisti ei liiku ammuttaessa ja ase virittyy liipaisinta painamalla; samalla lippaasta nousee kuula koneistoon. NBB-aseet eivät ole kovinkaan herkkiä rikkoutumaan, koska niissä liikkuvien osien määrä on pieni ja koneisto yksinkertaisempi. Tehossa NBB-aseet eivät juurikaan häviä GBB-aseille.

Halvimmissa NBB-aseissa hop-up on kiinteä. Niissä käytetyistä materiaali- ja suunnitteluratkaisuista johtuen rakenne ei ole kovinkaan kestävä. Tällaisten aseiden käyttöikä ei yleensä ole kovin pitkä. Toisaalta markkinoilla on myös huomattavasti parempilaatuisia tuotteita, joissa on säädettävä hop-up ja joiden rakenne on huomattavasti kestävämpi.

Monet harrastajat suosivat tällaisia aseita koska ne ovat varmatoimisia ja, erityisesti äänenvaimentimen kanssa käytettyinä, myös hiljaisia.

Paineilmatoimiset aseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivan ensimmäiset Airsoft-aseet toimivat esimerkiksi repussa kannettavalla paineilmapullolla. Paineilmatoimisia aseita valmistaa kaksi yritystä, SHOEI ja Sun Project. SHOEI on keskittynyt valmistamaan toisen maailmansodan aikaisten aseiden mukaelmia eli niin sanottuja replikoita ja Sun Project taas Colt-sarjan aseita.

Paineilmatoimiset aseet ovat sähkötoimisiin verrattuina hyvinkin kalliita: Ase yksinään saattaa maksaa saman verran kuin sähköase, mutta aseen lisäksi on hankittava paineilmalaitteisto (200–1 000 €).

Ennen kuin sähköaseet valtasivat markkinat, airsoft-maailman tunnetuimmat valmistajat olivat Asahi, JAC, MGC (Model Gun Company) sekä FTC (Falcon Toy Company). Edellä mainitut yritykset menivät konkurssiin, MGC(toy tec) meni konkurssiin tehtyään FN P90 aseen ilman tarvittuja lisenssejä. Ja koska tämä oli patentoitu malli, FN haastoi MGC:n oikeuteen. Yhtiö meni konkurssiin, mutta on noussut jaloilleen ja valmistaa nykyään paukkupatruuna-aseita.

Airsoft-aseiden tärkeitä osia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rataslaatikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rataslaatikko (engl. mechabox/gearbox) on alun perin Tokyo Maruin kehittämä konsepti, joka mahdollistaa esimerkiksi piipun vaihtamisen rattaisiin koskematta. Rataslaatikon sisällä on kolme ratasta: kartioratas (bevel gear), alennusratas (spur gear) ja viritinratas (sector gear) sekä mäntä, jousi, sylinteri, liipaisinkoneisto ja suutin. Joissakin versioissa moottori on kiinnitetty rataslaatikkoon.

Moottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottori on useimmiten sijoitettu aseen pistoolikahvaan rataslaatikon alapuolelle. Se toimii akun antamalla 7.2–14.4 voltin jännitteellä ja on hyvin nopea. Aseet ampuvat yleensä 500–1 500 laukausta minuutissa. Moottori pyörittää koneistoa alennusrattaan kautta.

Hop-up -koneisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hop-up on piipun alkupäässä, yläpinnassa sijaitseva pieni kuminen tai metallinen nystyrä, joka antaa kuulalle takakierteen. Takakierre luo nostetta, mikä kaartaa kuulan lentorataa ylöspäin.

Useimmissa sähkö- ja kaasutoimisissa aseissa hop-up on säädettävä, jolloin aseessa voidaan käyttää eri painoisia kuulia ja säätää hop-up toimimaan aina optimaalisesti kunkin kuulalaadun kohdalla erikseen. Oikein säädettynä kierre vähentää painovoiman vaikutusta, ja kuula lentää suoraan lähes koko kantamansa. Jos taas hop-up on säädetty liian pieneksi, kuula ei voi vastustaa painovoimaa tarpeeksi, vaan putoaa nopeasti maahan.

Aseissa, jossa on kiinteä hop-up, on käytettävä siihen sopivia kuulia – väärän painoiset kuulat eivät lennä suoraan eteenpäin, vaan putoavat nopeasti maahan tai nousevat jyrkästi ylöspäin. Jos kuula on huonolaatuinen, se saattaa myös vaurioittaa hop-up -koneistoa.

Real-Cap -lipas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanottu Real-Cap lipas tarkoittaa lipasta, jossa on täsmälleen sama kapasiteetti kuin esikuvassaan, esim. M4/M16 30 kuulaa. Tämän tyylisten lippaiden käyttö lisää pelaamisen vaativuutta sekä taktisuutta ja pakottaa pelaajan ampumaan vain harkittuja laukauksia.

Low-Cap -Lipas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Low-Cap -lippaat tunnetaan paremmin nimityksellä "regu" eli yleisin käytettävä lipas. Low-Cap -lippaan kapasiteetti on aseesta riippuen yleensä 30-80 riippuen lippaan koosta.

Mid-Cap -lipas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mid-Cap -lippaat ovat tavallisten lippaiden näköisiä ja toimivat melkein samalla periaatteella kuin tavallisetkin lippaat, mutta niissä lippaan sisällä oleva jousi/syöttömekanismi on kaksirivinen joten niihin mahtuu enemmän kuulia. Yleinen kuulakapasiteetti on 70-150 kuulaa. Näissä lippaissa on myös tavallista enemmän syöttöhäiriöitä.

Hi-Cap -lipas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hi-Cap -lippaaseen (lyh. sanoista high capacity, suom. suurikapasiteettinen) mahtuu moninkertainen määrä kuulia tavalliseen lippaaseen verrattuna. Hi-Cap -lippaan pohjassa on kuulamylly, jota kiertämällä mylly syöttää lippaan säiliöstä kuulia aseeseen. Hi-Capin huonoihin puoliin kuuluu melko äänekäs rahina, joka syntyy kun kuulat pääsevät liikkumaan vajaassa säiliössä. Rahina ei ole toivottavaa, koska silloin vihollinen voi kuulla, missä olet. Hi-Cap on sähköaseiden yleisin lipas mallli. Lisäksi Hi-Cap lipaassa on pyöritettävä rataslevy, jota joutuu "pyörittämään", että ase pystyisi ampumaan kuulia. Hi-Cap lippaaseen mahtuu n. 300-600 kuulaa. Paristoilla toimivat rumpu- tai laatikkolippaat toimivat samalla periaatteela, kuin tavalliset Hi-Cap -lippaat, paitsi että kuulamyllyä ei joudu itse pyörittämään. Näihin menee yleensä hyvin suuri määrä kuulia 500 kuulasta jopa 3000:een kuulaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]