Ai Weiwei

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ai Weiwei
Ai Weiwei
Ai Weiwei
Syntynyt 28. elokuuta 1957
Peking, Kiina
Kansallisuus kiinalainen
Ala kuvanveisto, installaatio, arkkitehtuuri, valokuvaus, elokuva, internet, kuratointi, yhteiskunnallinen kommentointi, kulttuurikritiikki
Kuuluisimpia töitä Auringonkukan siemeniä, 2010-2011
Muistaen, 2008.
Cube Light, 2008.
Auringonkukan siemeniä, 2010.
Ai Weiwein katoamisen jälkeen Lontoon Tate Modernin katolle ilmestyi hänen vapauttamistaan vaativa teksti.


Ai Weiwein pronssisia eläinten päitä New Yorkissa.

Ai Weiwei (kiinaksi: 艾 未未, s. 1957 Peking, Kiina) on merkittävä kiinalainen taiteilija, kuraattori, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kommentoija.[1]

Ai on sanonut, että hänen teoksensa ovat "Duchampin hengessä enemmänkin kulttuuri-ilmiöiden kommentointia kuin muotoa tai estetiikkaa".[2]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ai on kuuluisan kiinalaisen runoilijan Ai Qingin (1910–1996) poika. kommunistisen puolueen jäsentä Quingia arvostetaan nyky-Kiinassa, vaikka hänet lähetettiin työleirille kulttuurivallankumouksen aikaan.

Perhe asui Kiinan luoteisosassa Xinjiangissa, kunnes Ai Qing rehabilitoitiin ja hän sai palata Pekingiin. Siellä Ai Weiwei opiskeli Pekingin elokuva-akatemiassa ja oli perustamassa taideryhmää nimeltä Tähdet.

Sen jälkeen hän vietti yli kymmenen vuotta Yhdysvalloissa ennen kuin palasi Kiinaan.[3]

Kansainvälistä tunnustusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälistä tunnustusta Ai sai oltuaan mukana suunnittelemassa Pekingin olympiastadionia (2008). Hän toimi yhteistyössä sveitsiläisen arkkitehtitoimisto Herzog & de Meuronin kanssa auttaen suunnittelemaan ”Linnunpesän” rakenteen. Vaikka Ai Weiwein työtä kiitettiin, hän vastusti olympialaisia kuvaten niitä valtion kontrolloimaksi ”tyhjäksi tapahtumaksi”, johon tavalliset asukkaat eivät voineet osallistua.[3]

Weiwei joutui oikeuteen Sichuanin toukokuun 2008 maanjäristyksen myötä. Useita kouluja luhistui, ja vanhemmat alkoivat syyttää viranomaisia siitä, että koulut oli virallisen korruption takia rakennettu huonosti. Ai teki teoksen nimeltä Muistaen Haus der Kunstiin, Müncheniin. Se koostui seinästä, jolla oli kiinankielinen, lasten koulurepuista muodostettu teksti, jossa luki: ”Hän eli onnellisena seitsemän vuotta tässä maailmassa.” Sanat sanoi äiti, jonka tytär kuoli maanjäristyksessä. Taiteilija laati myös luettelon maanjäristyksessä kuolleiden lasten nimistä ja syytti hallitusta siitä, että se vain lisäsi vanhempien surua asian virallisella kiistämisellä.[3]

Weiwei syytti myöhemmin poliisia siitä, että se pieksi häntä hänen osallistuessaan oikeudenkäyntiin toista aktivistia, Tan Zuorenia vastaan, joka oli puhunut julkisesti samasta aiheesta. Poliisit pahoinpitelivät hänet heinäkuussa 2009, ja oletettavasti hän sen seurauksena sai aivoverenvuodon, joka leikattiin Saksassa.[4]

Weiwei kirjoitti neljän vuoden ajan lähes päivittäin blogia, jossa julkaistiin elokuvia, valokuvia ja poliittisia mielipiteitä, mutta se suljettiin toukokuussa 2009.[3] Ai sanoi uhranneensa 90 prosenttia ajastaan blogiinsa. Kiinan viranomaiset poistivat 2 700 postausta, tuhansia valokuvia ja miljoonia kommentteja. Blogista on tehty tiivistelmä painettuna versiona.[5]

Lokakuussa 2010 paljastettiin Ai Weiwein lattiainstallaatio Auringonkukan siemeniä Tate Modernissa Lontoossa. Siinä oli sata miljoonaa posliinista tehtyä, käsin maalattua auringonkukan siementä. Hän kuvasi työtä massatuotannon kommentiksi ja kysymykseksi yksilön osuudesta yhteiskunnassa.

Vaino kovenee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2010, muutamia päiviä ennen kuin Nobelin palkinto jaettiin vangitulle toisinajattelijalle Liu Xiaobolle, Aille, kuten monille muillekin toisinajattelijoille sanottiin, että hän ei saa matkustaa ulkomaille. Hänen ateljeensa Shanghaissa tuhottiin tammikuussa 2011. Viranomaiset selittivät, että hän ei ollut hakenut suunnittelulupaa rakennukselle, mutta Ai vastasi, että kyse oli hänen toiminnastaan.[3]

Ai Weiwei ilmoitti siirtyvänsä vuonna 2011 osittain Berliiniin, josta hän oli hankkimassa työtilaa, koska Kiinassa työskentely on tullut hankalaksi ateljeen purkamisen takia.[6] Hänet pidätettiin lentokentällä, kun hän oli 3. huhtikuuta 2011 lähdössä Hongkongiin.[7]

Kiinan ulkoministeriön tiedottaja kertoi lehdistötilaisuudessa ymmärtäneensä, että turvallisuusviranomaiset tutkivat Ai Weiweitä talousrikoksista epäiltynä. Ain vaimo Lu Quing kirjoitti kirjeen poliisille vaatien tietoa miehensä olinpaikasta, terveystilanteesta ja syytä siihen, miksi hänet pidätettiin. Vaimon mukaan 96 tunnin kuluttuakaan katoamisesta hänen miehestään ei kuulunut mitään. Kiinan lain mukaan poliisin on ilmoitettava henkilön sukulaisille tai työpaikkaan 24 tunnin kuluttua pidätyksestä, jos se on mahdollista tai ei haittaa tutkimuksia.[8]

Viikon pidätysajan jälkeen myös Ai Weiwein autonkuljettaja Zhang Jingsong ja tilinpitäjä Hu olivat kadonneet. Englanninkielinen Kiinan valtion lehdistö jatkoi hyökkäämistä Aita kohtaan julkaisemalla pitkähkön kirjoituksen, jossa väitetään, että monet Kiinassa uskovat hänen työnsä olevan "kolmatta luokkaa", ja esittämällä vahvistamattomia syytöksiä.[9]

Tapaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oltuaan kadoksissa noin neljäkymmentä päivää Kiinan viranomaiset myönsivät Ai Weiwein vaimolle Lu Qingille luvan tavata miestään sunnuntaina 15.5.2011 salaisessa paikassa Pekingissä. Lu Qing sanoi Wein asianajajan mukaan, että hänen miehensä vaikutti olevan hyvässä fyysisessä kunnossa. Viranomaisten tarkkailemassa, vajaa puoli tuntia kestäneessä tapaamisessa ei saanut keskustella siitä, miten hänen sieppaajansa kohtelivat Aita, tai muista vankeuden yksityiskohdista.

Uutisraporttien mukaan diabetesta ja korkeaa verenpainetta sairastava Ai oli saanut tarvitsemaansa lääkintää vankeudessa. Lu sanoi, että Aita ei pidetä sairaalassa tai vankilassa, mutta ei kuvannut enempää hänen tilaansa. Hän totesi vaikuttavan siltä, että Ai ei ollut käsiraudoissa, eikä hänellä ollut vankien vaatteita yllään, ja hänen sallittiin liikkuvan vapaasti olinpaikassaan. Lu arveli, että kyseessä on eräänlainen vartioitu kotiaresti. Omaiset kertoivat olevansa huojentuneita kuullessaan, että Aita ei ole kidutettu.

Minkäänlaisia syytteitä viranomaiset eivät olleet kuitenkaan Ai Weiweitä kohtaan esittäneet.[10][11]

Syytöksiä julki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan poliisi sanoi 20.5.2011, että Ai Weiwei on vältellyt suuria määriä veroja ja tuhonnut tahallaan tilinpitoaan. Valtion uutistoimisto Xinhuan raportin mukaan poliisi sanoi tietojen perustuvan alustaviin tutkimuksiin Ain vaimon omistamassa yhtiössä. Yhtiön tilinpitäjä Hu Mingfen, samoin Ain autonkuljettaja ja serkku, hänen yksi ystävänsä ja yksi kollega ovat kadonneet.

Guardianin mukaan Ain ateljeen entiset työntekijät kuvaavat Huta uutteraksi ja hänen selvittäneen jokaisen puuttuvan sentin. Jo viime vuonna Ai kertoi haastattelussaan, että valtio saattaa nostaa syytteen häntä vastaan ja että turvallisuusviranomaiset ovat käyneet hänen pankissaan.

Kiinan viranomaiset vahvistivat samalla Ai olevan valvotussa arestissa. Kyseessä on ensimmäinen virallinen kommentti hänen tilastaan sen jälkeen, kun viranomaiset pysäyttivät taiteilijan Pekingin lentokentällä 3. huhtikuuta.[12]

Vastalauseita pidätyksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan, Ranskan ja Itävallan ulkoministerit esittivät Kiinalle pidätyksen vuoksi vastalauseita.[13]

Amnesty Internationalin mukaan aika, jolloin Kiinassa oli mahdollista olla avoimesti eri mieltä, on päättynyt. Järjestön mukaan huhtikuun 2011 kuluessa Kiina on pidättänyt ihmisiä erityisen paljon. Amnesty arvioi, että Ailla ei ollut mitään erityistä osaa Kiinassakin pidetyissä, Lähi-idän innoittamissa mielenosoituksissa.[13]

Ai Weiwein pidätystä on protestoitu eri puolilla maailmaa. Englannissa kerättiin huomattavien kiinalaisten ja englantilaisten taiteilijoiden ja kulttuurihenkilöiden allekirjoittama vetoomus, jossa ilmaistiin pelko Ai Weiwein kohtalosta.[14] New Yorkin Guggenheim taidemuseon johdolla julkaistiin johtavien yhdysvaltalaisten taidemuseoiden vetoomus Ai Weiwein vapauttamiseksi.[15]

Lontoon Tate Modern -taidemuseon seinään kiinnitettiin suuret kirjaimet, joissa luki "Release Ai Weiwei" (vapauttakaa Ai Weiwei) ja rakennuksen ulkopuolella olevalle ruohikolle levitettiin kuvia auringonkukansiemenistä, joissa on Kiinan hallituksen pidättäneiden tai ”kadonneiden” 50 kiinalaisen toisinajattelijan ja taiteilijan nimet. Protestin järjestivät kiinalaiset taiteilijat ja brittiläiset tukijat.[16]

Yhdysvalloissa diplomaattinen painostus Ain vapauttamiseksi kasvoi, kun apulaissihteeri Kurt Campbell otti asian esille tapaamisissaan Pekingissä. Ulkoministeriön tiedottaja sanoi, että se seuraa tarkasti Ai Weiwein ja muiden rauhallisesti poliittisia näkemyksiään ilmaisseiden tilannetta ja rohkaisee Kiinan hallitusta kunnioittamaan kaikkien Kiinan kansalaisten oikeuksia.[16]

YK:n työryhmä, joka tutkii pakotettuja tai vasten ihmisten tahtoa tehtyjä katoamisia, julkaisi lausunnon, jossa painotettiin sitä, että kansainvälisen lain mukaan ”katoamiset” ovat laittomia. Lausunnon mukaan ihmisten ”katoamista” ei voi koskaan selittää, erityisesti jos henkilöt ilmaisevat rauhallisesti tyytymättömyytensä hallitukseen tai maahansa.[16]

Vapautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ai Weiwein oltua pidätettynä yli 11 viikkoa hänet vapautettiin pidätyksestä Pekingissä 22.6.2011 takuita vastaan. Vapautuksesta kertoi ensimmäisenä Kiinan virallinen uutistoimisto Xinhua. Sen mukaan Ai vapautettiin, koska "hänellä oli hyvä asenne tunnustaessaan rikoksiaan ja myös kärsimiensä kroonisten sairauksien takia".[17]

Myöhemmin Kiinan ulkoministeriön tiedottaja kertoi Ain takuiden ehdoista, jotka ovat voimassa 12 kuukautta. Tämän ajan Ai Weiwei on tutkinnan alaisena eikä saa poistua asuinalueeltaan Pekingistä ilman lupaa.[18]

Ain vapautus tapahtui vain muutama päivä ennen Kiinan ulkoministerin Cui Tiankain lähtöä Havaijille kahdenkeskiseen tapaamiseen Yhdysvaltain apulaisulkoministerin Kurt Campellin kanssa. Tapaamisessa kiinnitetään huomio Tyynenmeren Aasian alueen jännitteisiin.[17]

54-vuotias taiteilija kertoi puhelimessa BBC:lle olevansa kotona ja terveenä. Hän kertoi, että ei saa puhua medialle, mutta kiitti kuitenkin saamastaan huomiosta.[19]

Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja sanoi, että kaikki Kiinassa ihmisoikeuksiaan harjoittavat pitää vapauttaa. Brittiläisintialainen taiteilija Anish Kapoor sanoi olevansa innostunut, mutta kehotti kannattajia "jatkamaan metelöintiä".[19]

EU:n ulkopolitiikan johtaja Catherine Ashton sanoi, että Ain tapauksesta on oltu laajasti huolissaan ja että asia on ollut esillä vastikään EU:n ja Kiinan välisissä keskusteluissa ihmisoikeuksista Pekingissä. Hän sanoi uutisten olevan tervetulleita, mutta samalla pahoitteli hänen pidätykseensä liittyviä tapahtumia. Antamassaan lausunnossa Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi, että Ain vapauttaminen "voi olla vain ensimmäinen askel" ja että Kiinan täytyy nyt selvittää täysin kaikki syytökset Aita vastaan".[19]

Palkinnot ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2010 Ai Weiweille myönnettiin Gentin yliopiston politiikan ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan kunniatohtorin arvo.[20] Syyskuussa 2010 hänelle myönnettiin Das Glas Der Vernunft (Järjen prisma) Kasselin kaupunkilaisten palkinto Kasselissa, Saksassa.[21]

Ai Weiwei sijoittui kolmanneksitoista ArtReview-lehden luettelossa “Sata voimakkainta henkilöä nykytaiteessa, Power 100” vuonna 2010.[22]

Ai Weiwei nimitettiin Berliinin taideakatemian jäseneksi toukokuussa 2011 oltuaan kadoksissa kuukauden hänen pidätyksensä jälkeen.[23]

Englantilainen taiteilija Anish Kapoor omisti kadonneelle taiteilijalle kaikkien aikojen suurimman teoksensa nimeltä Leviathan, katedraalia muistuttavan tilan, joka on tehty puhalletusta PVC-muovista. Teoksen ollessa esillä Pariisin Grand Palaisessa Kapoor sanoi olevansa huolissaan Ai Weiwein tilanteesta ja jatkavansa Kiinan viranomaisten painostusta selittämään, miksi hän on kadonnut.[24] Kapoor kehotti taidemaailmaa lähentymään ja ehdotti, että kaikki maailman museot ja galleriat sulkisivat ovensa päiväksi protestina katoamiselle.[25]

Brittiläinen taidelehti ArtReview valitsi Ai Weiwein kaikkein vaikutusvaltaisimmaksi vuonna 2011 julkaistessaan taidemaailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön luettelon.[26]

Teoksia esillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ai Weiwein töitä on ollut esillä muun muassa Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Australiassa, Yhdistyneissä Kuningaskunnissa, Belgiassa, Hollannissa, Luxemburgissa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Itävallassa, Sveitsissä, Irlannissa, Israelissa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa.

Hänen teoksiaan oli Venetsian biennaalissa 1999, ensimmäisessä Guangzhou triennaalissa Kiinassa 2002, ensimmäisessä Monpellierin kiinalaisen nykytaiteen biennaalissa 2005, Asia-Pacific Triennial of Contemporary Artissa Australiassa 2006, Documenta 12:ssa Saksassa 2007, Liverpool Biennial International 08:ssa Englannissa 2008, Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa ja Sao Paulon biennaalissa Brasiliassa 2010.

Ain teoksia on esillä Tanskassa Louisianan nykytaiteen museossa 12. helmikuuta 2012 asti.[27]

Näyttelyitä ilman taiteilijaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ai Weiwein teoksia on ollut esillä taiteilijan katoamisesta huolimatta. Berliinissä ja Lontoossa avattiin toukokuussa 2011 hänen teostensa gallerianäyttelyt.[28] New Yorkissa ja Lontoossa paljastettiin hänen teoksensa, joka koostui kahdestatoista pronssiin valetusta, noin 360 kiloa painavasta eläimen päästä. Avajaisissa Lontoon Somerset Housen historiallisella pihalla rakennuksen säätiön johtaja Gwyn Miles sanoi, että monet ihmiset eri puolilla maailmaa toivovat Ai Weiwein pikaista ja turvallista vapauttamista, ja että hänen pitäisi saada jatkaa voimakasta työtään taiteilijana ja puhua vapaasti ilman pakotteita.[29]

Kun kirjeenvaihtajat kysyivät taiteilijan kohtalosta, Kiinan ulkoministeriön viranomaiset sanoivat toivovansa Saksan medialta kiinalaisen oikeuden suvereenisuuden ja tapauksen riippumattoman kanssakäymisen kunnioitusta.[30]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2007 Tampereen taidemuseossa oli esillä näyttely Luovuuden rakentajat: Kiinalaisen nykytaiteen muodonmuutos 1980–2007. Kiinan tunnetumpien taiteilijoiden Ai Weiwein ja Xu Bingin lisäksi teoksia oli myös Sui Jianguolta, Wu Shanzhuanilta, Yang Jiechangilta ja Xing Danwenilta.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rachel Cooke: Cultural revolutionary The Observer/Guardian. 6.7.2008.
  2. Oscar Rossi, Ai Weiwei marssii Warholin jäljissä. Helsingin Sanomat s. C 3 18. joulukuuta 2011
  3. a b c d e Profile: Ai Weiwei BBC News, Asia-Pacific. 7.4.2011. BBC. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  4. Ai Weiwei muistaa Sichuanin kuolleita lapsia. Helsingin Sanomat, 1.10.2009.
  5. PD Smith Julkaisu = The Guardian: Ai Weiwei's Blog: Writings, Interviews and Digital Rants, 2006-2009, by Ai Weiwei – review 9.4.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  6. Ai Weiwei muuttaa Berliiniin. Helsingin Sanomat, 31.3.2011, s. C1.
  7. Poliisi vaikenee kiinalaistaiteilijan kohtalosta Yle Uutiset. 3.4.2011. Yleisradio. Viitattu 10.4.2011.
  8. Tania Branigan: China says Ai Weiwei detention 'nothing to do with human rights' The Guardian. 7.4.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  9. Tania Branigan: Chinese associates of Ai Weiwei reported missing The Guardian. 11.4.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 11.4.2011. (englanniksi)
  10. Michael Wines ja Sharon LaFraniere: China Allows Dissident Artist’s Wife to Visit Him (raportti) The New York Times. 16.5.2011. The New York Times Company. Viitattu 18.5.2011. (englanniksi)
  11. Pidätetty Ai Weiwei sai tavata vaimonsa Yle.fi. Viitattu 16.5.2011.
  12. Tania Branigan: Ai Weiwei's company evaded taxes, claim Chinese police (raportti) The Guardian. 20.5.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 21.5.2011. (englanniksi)
  13. a b Länsimaat vaativat Ai Weiwein vapauttamista Yle.fi. Viitattu 5.4.2011.
  14. Our fears for the fate of Ai Weiwei (Kirje) The Guardian. 8.4.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  15. Carol Vogel: Museums Press for the Release of Ai Weiwei The New York Times. 8.4.2011. The New York Times Company. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  16. a b c Vanessa Thorpe ja Tania Branigan: Tate Modern protest calls for release of missing Chinese dissident artist Ai Weiwei The Guardian. 10.4.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  17. a b Keith B. Richburg: Chinese dissident Ai Weiwei released, allowed to return home (raportti) The Washington Post. 22.6. 2011. The Washington Post. Viitattu 23.6.2011. (englanniksi)
  18. Ai Weiwei 'cannot leave Beijing without permission' (raportti) BBC News. 23.6. 2011. BBC. Viitattu 23.6.2011. (englanniksi)
  19. a b c Muted welcome for release of Chinese artist Ai Weiwei (raportti) BBC News. 23.6. 2011. BBC. Viitattu 23.6.2011. (englanniksi)
  20. Ai Weiwei ontvangt eredocoraat van de Universiteit Gent HArt News. Viitattu 8.4.2011. (hollanniksi)
  21. Kasseler Bürgerpreis an Künstler Ai Weiwei Zeit Online/DPA. 26.9.2010. Viitattu 8.4.2011. (saksaksi)
  22. Liu Hong: 13. Ai Weiwei ArtReview. 28.2.2011. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  23. Akademie der Künste: Ai Weiwei zum Mitglied gewählt (uutinen) Frankfurter Allgemeine Zeitung. 8.5.2011. FAZnet/dpa. Viitattu 10.5.2011. (saksaksi)
  24. Mark Brown: Anish Kapoor dedicates Leviathan sculpture to Ai Weiwei (raportti) The Guardian. 10.5.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.5.2011. (englanniksi)
  25. Sam Jones: Anish Kapoor calls for Ai Weiwei protest (raportti) The Guardian. 10.5.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.5.2011. (englanniksi)
  26. 2011 POWER 100 ArtReview. 2011. Art Review Media. Viitattu 13.10.2011. (englanniksi)
  27. Ain haastattelu, Louisiana.dk
  28. Adrian Searle: Ai Weiwei – review (katsaus) The Guardian. 10.2.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 11.5.2011. (englanniksi)
  29. Mark Brown: Ai Weiwei misses opening of London exhibition of animal head bronzes The Guardian. 11.5.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 11.5.2011. (englanniksi)
  30. Der Fall Ai Weiwei: China rügt deutsche Journalisten (uutinen) FAZ.net. 11.5.2011. Frankfurter Allgemeine Zeitung. Viitattu 11.5.2011. (saksaksi)
  31. Luovuuden rakentajat (näyttelyesite) Tampereen taidemuseo. 2007. Tampereen kaupunki. Viitattu 8.4.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ai Weiwei.